Kaikuja lapsuudesta

Kävin äsken lähikaupassa hakemassa jotain pikaista lounasta. Silmiin osui rakettispaghettipussi. Rakettispaghetti! Enpä olisi muistanut, että tuollainen tuote on edes olemassa! Oli pakko keittää päiväspaghetit raejuuston, salaatin ja auringonkukansiementen kanssa.
/E

Simojoen thaimaalainen - todellista fuusiokokkausta

Tämän herkkuruuan söin Paulan luona vaaleanpunaisessa talossa ruusulampun valossa. Jos ei ollut tarpeeksi söpöä niin kerrotaan vielä, että: samassa talossa on tänään vaahtokarkkibileet! Voittaa vaahtobileet 100-0.

Ohje on kiistellystä Maku-lehdestä. Kiistellystä siksi, että olemme selvästi jakautuneet kahteen leiriin kyseisen lehden suhteen. Toinen leiri tykkää selkeydestä ja resepteistä, jotka on ihan tavallisten ihmisten toteutettavissa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että jauhelihamakaronilaatikon ohjetta ei ehkä tarvisi olla ruokalehdessä.

Joka tapauksessa Paulan tekemä thai-lohi oli Maku-lehdeltä oikein nappiresepti! Lautasella ei ollut mikään Chilen kasvatti vaan Simojoesta kalastettu lohi. Kalakastike korosti hienosti lohen makua. Seuralaisena uunissa paahdettua parsakaalia, nuudeleita ja limeolutta. Jos osaisin, sanoisin thaimaaksi että NAM.

Chu Chee Pla
eli lohta punaisessa curryssa
(4 hengelle)

400 g lohifileetä
1 rkl öljyä
1 prk (4 dl) kookosmaitoa
3-4 rkl punaista currytahnaa
4 kaffirlimetinlehteä
1 rkl tummaa ruokosokeria
2-3 rkl kalakastiketta
2 tl limettimehua

koristeeksi:
korianteria
chiliviipaleita

Leikkaa lohi noin neljään osaan. Paista palat öljyssä molemmin puolin kypsiksi. Nosta sivuun odottamaan. Kuumenna pannussa osa kookosmaitoa (noin desi) ja keitä noin 3 minuuttia. Lisää mukaan currytahna ja hauduta pari minuuttia. Lisää loput kookosmaidot ja kaffirlimetinlehdet. Hauduta 10 minuuttia. Mausta sokerilla, kalakastikkeella ja limettimehulla. Tarkista maku. Nosta kalapalat kastikkeeseen ja kuumenna. Koristele ja tarjoa esimerkiksi nuudelien kanssa.
/A

TOTUUS SMOOTHIEISTA: Miksi oikeasti haluaisin blenderin

Ja tässä yksi syy lisää, miksi haluaisin hankkia kunnollisen blenderin: smoothieiden lisäksi saisi tehtyä aika siistejä drinkkejä! Sauvasekoittimella ei saa tehtyä jäämurskaa, mutta sillä voi just ja just soseuttaa jäisiä mansikoita. Siispä suosittelen lämpimästi seuraavaa kylmää sokerijuomaa:

loraus Cachacaa
pieni pakasterasiallinen jäisiä mansikoita
2 ruokalusikallista sokeria
yhden limen mehu

Kuvissa me ollaan drinkillä Elviksen kanssa. Hurjan kivaa viikonloppua ja talvilomaa kaikille niille, joilla sellainen on!

/A

Kyllä, Pacificossakin on brunssi

Käytiin Helsingin-Päivin (koska nykyään on olemassa kaksi eri Päiviä, koitan välttää sekaannuksia) lounaalla tänään ja luulin jo keksineeni omasta päästä, että Helsinginkadun Pacificossakin on nykyään brunssi. Päivi nimittäin jo ehti kummastella, että tarjotaanko Pacifico-baarissa muka ruokaa. Mutta tässä todistusaineistoksi juttu Nytistä! En siis - vielä - ole tulossa hulluksi.

Onko nyt muuten joku tex mexin toinen tuleminen, kun Pacificossa on tex mexiä ja Bistro Artesanassa on tex mex -brunssi? 90-luvulla tacon palaset jäi aina mun kurkkuun kiinni (joo joo, en ehdi niellä, kun on kiire syödä!), pitääkö siihen nyt valmistautua uudelleen?
/E

Tampereen Chinatown

Aleksanterin- ja Tuomiokirkonkadun Suvantokadun puoleiseen päähän on muodostunut aika hauska aasialaisravintolarykelmä. Itse olin ihan kauhuissani huomatessani isolla viiveellä, että sympaattinen Pikkukiinalainen eli Ngyuen Cao Su on kadonnut entiseltä paikaltaan Aleksanterinkadulta. Onneksi se on siirtynyt vain muutaman askeleen päähän Tuomiokirkokadulle. Viidakkorummun mukaan paikka ei kuitenkaan ole enää Tampereen paras kiinalainen, vaan ravintolan kokki on siirtynyt tien toiselle puolelle Shanghai-ravintolaan.

Ja haa: ei ollut huono paikka ollenkaan tämä Shanghai! Kuvan parsakaali-chili-tofu oli oikein maistuva kahden päivän lounas. Tofu oli merkittävästi parempaa kuin mitä viime aikoina on kiinalaisissa tullut vastaan. Kasvis-take-awayt alkaen 5,80. Yläpeukku sille.

Lähistöltä löytyy lisäksi ihana Nittaya Thai & Laos, käryinen wokkipaikka WokWok ja epäilyksiä herättävä uusi Chopsticks entisen Ravennan tiloissa (epäilyksiä herää, kun paikka tarjoaa sushia, kiinalaista, thaimaalaista ja pizzaa - kertokaa, jos joku on testannut sushit!) Lisäksi näin Hämeenkadun kulmassa mainoksen kiinalaisesta nimeltä Pikku Lusikka. Nimi oli niin symppis kaikkien kultaisten lohikäärmeiden ja yksisarvisten jälkeen, että tekis mieli etsiä se. Vai onko se vain uusi nimitys Pikkukiinalaiselle?

/A

Jamie, miten sinä osaatkin?

Tämä on ylistys - jälleen kerran - Jamie Oliverille. Uusin Jamie-lehti on nimittäin taas jotain sellaista, mitä suomalaisilta lehtimarkkinoilta puuttuu kokonaan. Lehden pääjuttu on lohturuoasta, mutta lehdessä on juttu muun muassa siitä, mitä kalalajeja pitäisi välttää. Tuntuu, että suomalaiset ruokalehdet eivät koskaan tartu mihinkään ruoan epäkohtiin, vaan esittelevät ennemmin vain uutuusviinejä. Ja muutenkin ulkoasu on jotain ihan muuta kuin Jamien lehdessä: suomalaislehdet näyttävät niin kylmiltä ja kliinisiltä. Miksei Suomessa voisi olla ruokalehteä joka näyttää ja tuntuu tältä? Jamie on lehti, joka tekee mieli syödä.

Vielä kun sais tämän Kokkipuodin muuntotaulukkomagneetin, jonka voi laittaa vaikka jääkaapin oveen (kuva Maku-lehdestä). Sitten olis entistä helpompaa muuntaa ulkomaiset mitat deseiksi ja grammoiksi!


/E

Vihreä monitoimimies

No niin, tässä taas asiaa soseutettujen ruokien ystäville! Oon viime aikoina tehnyt paljon guacamole-dippejä ja syönyt ne sellaisella innolla, että on ollut pakko tarkistaa, etteivät naapurit nähneet (perinteinen: 1 avokado, 1/2 sipuli, 5 kirsikkatomaattia, puolikkaan sitruunan mehu, mustapippuria ja suolaa). Noora Shinglerin ja Mats-Eric Nilssonin guacamole-aiheisten kirjoitusten jälkeen on vaikea uskoa, että olen joskus ostanut kaupasta valmiin purkin vihreää töhnää, joka sisältää alle prosentin verran avokadojauhetta ja jonka hinnalla saisi oikean avokadon ja sitruunan.

Valmis dippi paha, avokado hyvä, tämä oli varmasti selvä asia jo entuudestaan. Mutta itse olen ilahtunut siitä, miten yhdestä avokadosta voi tehdä vaikka mitä. Haluaisin koittaa käyttää avokadoa myös tuorekakkuun, mutta aiempien epäonnistumisien lannistamana en vielä ole uskaltanut! Tässä kuitenkin esimerkkinä yhden päivän lounas ja jälkkäri. Molempien pohjana sama mössö.

Sekoita sauvasekoittimella 1 banaani, 1 avokado, kourallinen cashewpähkinöitä ja lusikallinen auringonkukansiemeniä. (Lisää sitruunamehua, jos aiot säästää seosta myöhempään.)

a) Ota puolet tahnasta talteen, lisää siihen mustapippuria ja sormisuolaa. Käytä levitteenä leivän päällä.


b) Lisää toiseen puolikkaaseen desi mustikoita ja nesteeksi appelsiinimehua (tai vettä). Tuloksena kivan pureskeltava smoothie!

/A

Ei uskois, että ulkona on -25 astetta

Olin viikonloppuna käymässä kotona, ja me tehtiin pikkuveljen kanssa keittoa paahdetuista tomaateista. Se lämmitti, kun ulkona oli IHAN HIRVEÄN KYLMÄ.

Ohje oli Kodin Kuvalehdestä.

Keitto paahdetuista
keltaisista tomaateista

1 kg keltaisia tomaatteja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sokeria
6 dl kasvislientä
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Lisäksi:3 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl balsamicoa
n. 100g vuohenjuustoa

Viipaloi tomaatit, kuori sipulit ja valkosipuli. Kuullota pannulla öljyssä lohkoiksi leikattu sipuli. Siirrä uuninpellille leivinpaperin päälle. Lisää pellille tomaattiviipaleet ja karkeiksi leikatut valkosipulinkynnet. Ripottele päälle sokeria.

Paahda uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kääntele kasviksia paiston puolessavälissä. Kumoa paahdetut kasvikset monitoimikoneeseen ja sekoita tasaiseksi.

Kumoa seos kattilaan ja lisää kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi, mausta maun mukaan. Sekoita keskenään hunaja ja balsamico. Tarjoa kastike ja murennettu vuohenjuusto keiton ja tuoreen leivän kanssa.
/E

Luomu & vegaaninen Artesana

Viime viikolla pääsin - vihdoin - testaamaan luomuvegaaniravintola Bistro Artesanan Helsingin Sörnäisissä. Pääruoka eli siitake-spelttirisotto oli tosi hyvää, samoin kesäkurpitsapesto. Kaneli-omena-kaalipaistos oli mun makuun vähän liian jouluinen. Mutta ihan superkivaa, että jostain saa näin hyvää luomuruokaa. Lounas eli seisova pöytä + haudutettu tee maksoi 8,90.
Artesanan brunssikin olisi mielenkiintoista testata. Siellä on aina jokin teema (Bollywood, TexMex..), jei!

Luomuravintola on erityisen tervetullut senkin takia, että Fleminginkadun Keidas on mun mielestä harmi vain ollut aina vähän pettymys. Ruoat on olleet mauttomia ja palvelu on ollut niin hidasta, että nälkä on jo melkein ehtinyt tulla uudelleen siinä vaiheessa, kun ruoan kahveineen on saanut syötyä.



/E

Jep, raakaa on vaikea kuvata

Kirjastosta lainaamani Mea Salon Hellaton kokki: raakaravintoa kasviksista -kirja ei saanut ainakaan tätä kokkia innostumaan hellattomuudesta. Mutta Mea Salon itseironiasta pidin kovasti. Hän nimittäin kirjoittaa, että kuvasi kaikki kirjan ruoat itse (aikamoinen uroteko) ja huomasi, kuinka älyttömän vaikeaa raakaravintoa on kuvata. Yksi kukkakaali-curry esimerkiksi alkoi näyttää Salon silmissä kasalta oksennusta. Ja kasan päällä oli vielä matoja tunkiolla, cashew-pähkinöitä siis. Myös me huomattiin joskus, kuinka hankala oli saada houkuttelevaa kuvaa maailman parhaasta raakaruokakakusta. Eräänkin lukijan mielestä kuva näytti sisälmyksiltä.



/E

Mitä ulkomailta palatessa tekee mieli syödä?

Hain eilen Helsinki-Vantaalta väsyneen Aasian-matkaajan eli pikkuveljen. Sitä ennen mietin kuumeisesti, mitä viisiviikkoiselta matkalta palattua tekee mieli syödä. Päädyin pyörittelemään jauheliha- ja kasvispihvejä paistettujen perunoiden ja suolakurkkujen kanssa. Kylkiäisiksi vähän tuoretta ruisleipää ja jälkkäriksi kotipullaa. Perusmakuja, hel yes!
/E

Rakkaudella, jo aamusta

Hyvää ystävänpäivää kaikki kivat ystävät! Kuvassa aamiaiskananmuna ja paahtoleipää (piparimuotilla).



/E

Meidän vegemesta

Olipas kaunis, aurinkoinen talviviikonloppu. Ja kerrankin oli aikaa tehdä rauhassa ruokaa! Meillä viikonloppuna kyläillyt A huomasi, ettei ollut viime aikoina syönyt juuri mitään proteiineja. Siksi tehtiin viikonloppuna papu-, tofu- ja soijapitoista ruokaa (+ lauantai-iltana taas blinejä, kun Anne tuli meille taikinakulhojen kanssa. Mitä parhautta olla tuollaisia naapureita!!).

Erityisen hyvää oli härkäpapuhummus. Härkäpapu sopi meidän viikonlopun keittiöön, kun siinä on proteiinia noin 27 % (kuten opin taannoisella härkäpapukurssilla).



Härkäpapuhummus

2-3 dl keitettyjä härkäpapuja
3-4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tahinia
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
puolen sitruunan mehu
ripaus cayennepippuria
paprikajauhetta

Soseuta keitetyt härkäpavut (laitoin ne likoamaan jo edellisiltana ja keitin sitten 20 minuuttia. Tai T keitti, kun olin kaupungilla, kiitos!). Lisää oliiviöljy. Lisää joukkoon muut aineet. Tarjoa tumman leivän kanssa.

E

Heureka! Tällainen ruoka minä olisin

Heurekassa käynnistyi ruokateemainen Bon Appétit -näyttely, jonne haluan mennä pian tutustumaan. Me käytiin T:n kanssa viime (vai toissa?) vuonna Heurekan Pelaa ja leiki -näyttelyssä ja silloin en meinannut saada kiipeilevää avopuolisoani millään kotiin sulkemisajan jälkeen ("Saanko kokeilla vielä kerran?", T pyysi vartijalta). Noh, tällä kertaa taitaa olla toisinpäin.

Erityisesti mua kiinnostavat nämä osiot: "Miksi syöt?" ja "Millainen ruoka olisit?" Jos niihin saan vastauksen, ehkä elämä valaistuu uudella tavalla.
Milloinkas mennään?
/E

P.S. Tein äsken elämäni ensimmäisen kuvakaappauksen näytöltä. Vau! Se onnistui hienosti!

Hamppua salaattiin

Viimeaikoina oon tehnyt paljon tofusalaatetteja. Mun tekee aina kausittain mieli tofua, ja nyt on selvästkin taas sellainen ajanjakso. Uusi suosikkini on hampunsiementofu, jota saa ainakin Helsingin keskustan Ruohonjuuresta. Mukaan täysjyväpastaa (Kyllä, jauhoja, en ole lähtenyt mukaan siskoni jauhottomaan keittiöön!).

Leikkaan tofusta kuutioita, sitten paistan ne pannulla öljyssä ja tamarinsoijassa. Hampunsiementofun rakenne on kivaa, siinä on vähän normitofua pähkinäisempi maku, mutta mua se ei ainakaan allergisoi. Sitä paitsi hampunsiementen pitäisi olla terveellisiä (lue hampunsiemenistä ja niistä puristetusta öljystä vaikka kasvisruokakirjailija Marianne Kiskolan blogista).

/E

Talvinen spelttisalaatti (ei mitään kasvihuonetuotteita)

Tämä salaatti oli taannoisen härkäpapua&spelttiä-kurssin satoa. Mun piti tehdä tätä jo aiemmin, mutta ohje katosi ja jouduin pyytämään sen Päiviltä (kiitos vaan, jos satut lukemaan!). Ja samalla jaettakoon Päivin vinkki: tee tätä vähän pienempi annos, maut voivat kuulemma alkaa viidentenä päivänä ällöttää! Itselläni ainakin tuli kahdella desilläkin jo tosi paljon spelttiä.

Ja kerrankin muistin ostaa Ruohonjuuresta hernerouhetta. Haluaisin nimittäin käyttää rouhetta jatkossa enemmänkin, sillä herne on kasvissyöjälle ihan kohtuullinen proteiininlähde ja lisäksi ekologinen vaihtoehto monelle muulle raaka-aineelle (lue lisää esimerkiksi Uudesta mustasta). Kuten on tullut mainostettua, en ole mikään suuri papujen ystävä, joten syön niitä yleensä vähän pakolla, kun jostain pitää proteiinia saada.

Talvinen spelttisalaatti maistui erityisen hyvältä itse leivottujen sämppyjen kanssa (päällä pellavansiemeniä)!

Spelttisalaatti

3 dl speltinjyviä
1 dl hernerouhetta
8 dl vettä
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
1 punasipuli
1 suolakurkku
1 tl yrttisuolaa
3 tl basilikaa
1 tl tilliä
pala lanttua
2 porkkanaa

1. Jätä speltinjyvät ja hernerouhe likoamaan yöksi tai työpäivän
ajaksi ja keitä sitten kypsäksi n. 20 min kannen alla. Sekoita keittämisen välillä ja säädä lämpöä pienemmäksi ja huuhtele jyvät keittämisen jälkeen.
2. Pilko sipuli, kuutioi kurkku ja raasta juurekset.
3. Mausta sopivaksi.

/E

Blinit. Kasviksilla, kiitos!

Olettekin varmaan huomanneet, että monessa ravintolassa on nyt bliniviikkojen aika. Mekin paistettiin eilen blinejä, kun ajatus jäi Annen&Matin sunnuntaiblineilystä jotenkin takaraivoon. Blinit omistettiin ammoisina aikoina slaavien aurinkojumala Jarilolle, joten mikäs voisi olla sopivampi ruoka tähän aikaan, kun aurinkoa ei juuri näy. Paitsi sunnuntaina hetken verran, kun ajeltiin pakettiautolla neljä tuntia.

Ohje oli meidän blogista, tykkään kun taikinaan tulee hapanta jogurttia. Päälle smetanaa sekä pilkottuja suolakurkkuja ja punajuuria (purkista niin ei tarvitse keittää ja sotkea).

Me syötiin blinejä ihan arki-iltana, mutta jos venäläisherkkuja haluaa nauttia alkoholin kanssa, uusin Maku-lehti antaa viinivinkiksi itävaltalaisen luomuviinin Meinklang Gruener Veltliner (9,99). Sen tunnistaa Alkossa vihreästä etiketistä, jossa on valkoinen lehmä. Maku-lehdestä opin, että bilnit ovat viiniasiantuntijallekin haastava ruoka, sillä blinit on paistettu runsaassa voissa ja ne tarjoillaan happaman smetanan ja kirpeän sipulin kanssa.
/E

Kaksintaistelu (ja yksi voittaja)

Kävin muutama päivä sitten syömässä Kitschissä, ja ravintolan lista oli uudistunut. Kokeilin listalta inkivääri-lohi-fenkolisalaattia, kun ajattelin, että se voisi muistuttaa Raflan hyvää lohi-avokado-wasabisalaattia (Jota ilmeisesti yritettiin poistaa ravintolan listaltakin joskus, mutta poistoyritykset saivat aikaan vastustusta. Muistan lukeneeni näin jostain, ehkä bloggari Stellan blogista.). Mutta ei.

Kitschin salaatti oli kummallista. Fenkolit olivat isoja ja kovia, niitä oli vaikea saada palasiksi veitsellä. Mautkaan eivät olleet ihan kohdallaan, meinasin jättää lopun lautaselle (ja se ei oo ihan tavallista!). Raflan lohisalaatti voitti 1–0.

E

Suosikkigraffitini

..Sijaitsee Brahen kentän kulmalla.
/E

"Kertoisitko, miten teet kuuluisan kastikkeesi?"

Ilmoitus Tullintorilla pysäytti. Ohi meni, mikä ikinä se olikaan.

Sen sijaan pääsen jatkossakin seuraamaan Suomen parhaita kokkeja liemessä. Sain tänään ihanalta Paulalta tallentavan digiboksin viikonloppuna menettämäni yksilön tilalle, joten Top chef -kisakatsomo jatkuu taas keskiviikkona. Jee! JEEEEE!

/A

Rommi-Runebergit

Näin tänä vuonna:

Pohja
200g voita tai margariinia
3 dl intiaanisokeria
3 munaa
2 dl pipari-hapankorppumurskaa tai korppujauhoja
1 dl mantelirouhetta
1 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kaardemummaa, riippuen vähän piparien määrästä
1/2 tl suolaa
2 dl soijajogurttia

Kostutus
1 dl vettä
1 rkl rommia
1 rkl sokeria

Päälle
vadelmahilloa
2 dl tomusokeria
1 rkl vettä

Vatkaa voi ja sokeri, lisää munat ja vatkaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää jogurtti. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Vähän höttösiä mutta hyviä!

A

Terveydeksi!

Tämä saattaa olla niitä juttuja, joita kymmenen vuoden päästä selittelen hermostuneesti naureskellen sanomalla ”se nyt vaan oli sellainen kausi” (niin kuin nyt selittelen siilikorvakoruja, vaaleaa palkkiraitaa etuhiuksissa tai Adidaksen micro-shortsien käyttämistä jumppasalin ulkopuolella – asioita, joita jouluna katsotut kotivideot palauttivat mukavasti mieleen).

Jep, minäkin olen hurahtanut. Kuten jo aiemmin mainostin, olen nyt kesästä asti syönyt aamupalasmoothieita. Ei, vartaloni ei ole taianomaisesti kiinteytynyt eikä aurani ole kirkastunut, mutta jotain hyvää näissä mömmöissä on. Sillä:

- En ole ollut koko syksynä/talvena kertaakaan pienessäkään flunssassa tai millään muulla tavalla kipeänä.
- Kokonaisfiilis on ollut pirteä kaikesta pimeydestä huolimatta (myös d-vitamiinitankkauksella on saattanut olla vaikutusta, ehkä kirjoitan siitä myöhemmin!)
- Jatkuvasta leivän puputtamisesta seuraava ärsyttävä turvonnut olo on kadonnut. Leipä myös maistuu paremmalta, kun sitä syö harvoin.
- Kaupassakäynti on helpottunut, kun ei tarvitse yrittää miettiä, mitä muuta leivän päälle voisi laittaa kuin juustoa. Riittää, että muistaa ostaa banaaneja ja rahkaa.

Tällä hetkellä opettelen eroon maitopohjaisista smoothieista ja yritän korvata rahkan soijatuotteilla, mehulla tai vedellä. Koska käytössäni on tavallinen sauvasekoitin, en pysty tekemään jäämurskapirtelöitä.

Reseptejä on tavallaan turha kirjata, sillä harvemmin tulee tehtyä kahta samanlaista. Listailen silti suuntaa antavia luetteloita, jos joku haluaa kokeilla. Mun smoothieille tyypillistä on, että niissä täytyy aina olla jotain pureskeltavaa. Olen maailman hitain ruokailija lähinnä siksi, että pureskelen kaiken, mitä syön. Myös jogurtit ja sosekeitot. Ja pirtelöt. Tietenkin on paljon kivempi pureskella asioita, joissa on jotain pureskeltavaa. Jos marjoissa ei ole siemeniä tai muuten hauskaa rakennetta (kuten lakassa/viinimarjoissa), lisään sekaan jotain kiinteää, kuten goji-marjoja tai cashewpähkinöitä.

1. Puolukka-rahkasmoothie (ihan ekassa kuvassa): Muutama kourallinen puolukkaa, banaani, purkki maitorahkaa, loraus luomumaitoa, ruokalusikallinen goji-marjoja ja ruokalusikallinen ruisleseitä. Puolukka on ainoa marja, jota makeutan hunajalla. Tämän tyylisiä rahkasmoothieita olen syönyt noin viitenä aamuna seitsemästä.

2. Lakkaa, macaa, inkamarjoja, luomumysliä ja Bulgarian jogurttia.

3. Välillä – etenkin kun kyse on välipalasta – kantsii smoothie jättää sekoittamatta. Etenkin, jos kyseessä on viikonloppuherkku eli turkkilaisesta jogurtista tehty versio. Tässä viinirypäleitä, banaania, soijajogurttia ja cashewpähkinöitä.

4. Kuvat on aika turhia, koska nämä kaikki näyttää samalta! Joka tapauksessa suosikkini: punaviinimarja-banaani-soijajogurtti-luomumaito-acai-cashewpähkinäsmoothie.

5. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, tiesi Hugokin. Tämä vihersmoothie meni pilalle liiallisen innokkuuden takia. Pohja oli lupaava: tammenlehväsalaattia, basilikaa, kurkkua ja cashewpähkinöitä. Koska oli kova nälkä, menin liian pitkälle ja lisäsin vielä puolikkaan avokadon, sitruunaa ja viinirypäleitä. Lopputulos: pinaattikeittoa ulkonäöltään muistuttavaa, rakenteeltaan ja maultaan sekavaa litkua. Opetus: pidä maut yksinkertaisina. Muuten haaskaat hyviä raaka-aineita.

/A

"Valitettavasti meillä on kaikki pöydät varattu"

Suvi Ahola kirjoitti Hesarin ruoka-sivuilla tänään siitä, että moniin ravintoloihin on tällä hetkellä pitkä jono. Aholan mukaan esimerkiksi tamperelaiseen Berthaan on pöydät varattu kuukaudeksi eteenpäin. Huomasin saman, kun yritin varata viime viikonlopuksi pöytää viiden hengen seurueelle (äiti ja eno olivat käymässä). Soitin Sea Horseen tiistaina, eikä siellä ollut lauantaille enää pöytää. Jossain Vartti-uutisissa tai vastaavassa muistan lukeneeni jo aiemmin, että joihinkin helsinkiläisravintoloihin on nyt pitkä jonotusaika.

Ahola kirjoittaa kolumnissaan: "Mistä suosio kertoo? Ehkä ravintoloiden nousukaudesta, mutta vielä selvemmin siitä, että hyviä aterioita ja kulinaarisia kokemuksia arvostetaan Suomessa jo verraten paljon." Vau, uudenlaista diningkulttuuria Suomessa?

/E

P.S. Onkohan Sea Horsen suosiota lisännyt entisestään se, kun Monocle-lehti nosti sen Suomen parhaaksi ravintolaksi?

Hei te Tampereen kulinaristit

...ja muutkin herkkusuut, jotka varmasti viimeistään nyt suunnittelee matkaa Tampereelle. Eilen nimittäin alkoi kuukauden kestävä ruokamaraton, Tampereen kulinaariviikot! Tapahtuman järjestää Food is Art -yhdistys, ja sen pointti on tarjota artsumenuja kaupungin parhaissa ravintoloissa.

Kaikissa mukana olevissa paikoissa on tarjolla 37 euroa maksava erityismenu. Mukana ovat 4 Vuodenaikaa, C, Heinätori, Hella & Huone, Henriks, Maruseki, Ravinteli Bertha, Vinoteca del Piemonte ja Wistub Alsace.

Kovasti tekisi mieli testata näistä yksi (ja etenkin houkuttelisi Hella & Huone, jossa inspiraatiota haettiin "katselemalla taideteoksia Dalista Picassoon"). Mutta koska kasvis- ja kalavaihtoehdot on näissä paikoissa aika vähissä, pitäisi melkein valita Maruseki. Ja silloin taas 37 euroa tuntuu aika paljolta. (Tosin täytyy myöntää, että lista näyttää sielläkin aika houkuttelevalta!)

/A