Pääsiäisen kunniaksi pieni ylistys kananmunalle. Tajusin muutama viikko sitten, että rakastan munia! Ja ihan kaikissa mahdollisissa muodoissa. Rakastan munakkaita, marenkia, uppomunia, paistettuja munia ja etenkin ihan tavallisia (kuuden minuutin) keitettyjä munia. Kyseessä on ihan täydellinen proteiinipaketti, jonka saa valmistettua muutamassa minuutissa. Mun kaikki lempileivonnaiset - sitruuna-marenkipiirakka, brita-torttu - sisältää marenkia. Tykkään jopa pääsiäiskarkeista sen takia, että ne on munan muotoisia. Yksi lapsuuden siistejä hetkiä oli se, kun en enää ollutkaan allerginen kananmunalle, appelsiinille ja kalalle ja sain alkaa syödä niitä. Yhäkin noihin kertaalleen kiellettyihin ruoka-aineisiin liittyy tosi vahvat tunnesiteet. Jotain mun nykyisestä kananmuna-fiksaatiosta kertoo se, että kameraan on tallentunut aika monta kuvaa aiheesta.
En osaa myöskään nähdä kananmunaa asiana, joka on joskus ollut elävä, vaikka juuri opin Vipeltä, että kananmuna hengittää pienten kuoressa olevien reikien kautta. Yritän kuitenkin ostaa aina luomumunia.
Ja nyt en kirjoita tähän loppuun mitään kaksimielistä muna-lausahdusta, sillä kyseessä on niin nerokas asia, ettei sitä tule moisella halventaa. Kivaa pääsiäistä!
t. Munanni (Vipen keksimä lempinimi)
Sana 'muna' mainittu tässä kirjoituksessa vaivaiset 16 kertaa.
Oikosulku: ootko ollu pienenä allerginen kananmunalle ja kalalle? WTF? Miten en muista tällaista ollenkaan?
VastaaPoistaEn ollut kovin pitkää aikaa (se saatto myös olla sellainen testi, jossa suljettiin jotain ruoka-aineita pois), tosin äitikään ei muista, etten ois syönyt kananmunaa.
VastaaPoistaKorjaus tähän kirjoitukseen: en pidä kananmunista "ihan kaikissa mahdollisissa muodoissa", kuten kirjoitin. Munamies (kyllä, se joka kävi Kannuksessa ja jonka kunniaksi jaettiin 1000 keitettyä kananmunaa ILMAISEKSI) ja munakokkeli (sellainen hotelliaamiaiskokkeli, jota on valmistettu kerralla iso, kuminen satsi) eivät sytytä.
VastaaPoista