Kävin kotona ollessani läpi mun ja A:n lapsuuden kirjoja. Ollaan usein puhuttu, että - kumma kyllä - erityisesti monet ruokateemaiset kirjat on jääneet erityisen hyvin mieleen. Tässä muutamia:
Toivottavasti nykylapsillekin tehdään kirjoja, joissa syödään.
/E
12.9.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikä miten ihanaa, että teit tän!!!! Taini ja Emilia ja kaikki! Ja nuo Potterin hiirten kinkut. Muistan, miten lapsena aina himoitsin tuota paistia, vaikka tiesin, että se oli kirjassakin vain nukkekodin rekvisiittaa... /A
VastaaPoistaOnko tuo mustikka-tyyppi nyt sitten pikku-mummo? Ei pikku-muija ainakaan :D /A
VastaaPoistaMaailman suurin suklaavanukas, se on kyllä jäänyt mun mieleen ikuisesti. Se oli jotenkin siistein ajatus, jonka tiesin! Mustikkakuvassahan on tietenkin Eukko pikkirilli, joka kutistui mustikkametsässä (en olis kyllä muistanut).
VastaaPoistaÄiti sanoi, ettei se koskaan tykännyt Tainista, mutta me tykättiin aivan hirveesti!
/E
Taini on näin aukuisen silmin vaahtokarkkimainen jenkkiällötys, mutta kyllä se vaan oli sillon tosi rakas :) Suklaavanukas oli kyllä siistein kirja ikinä. Muistan, miten innoissaan oli, kun kaupoissa alettiin myydä suklaavanukkaita. Sitten petyin hurjasti, kun se Fanny olikin sellaista juoksevaa litkua. Mutta aijai, sitten tuli Jacky ja kaakaovanukas! En vieläkään pidä siitä mausta, mutta se lohkeileva rakenne... voi kuvitella itse olevansa kirjan jättiläinen. /A
VastaaPoistaKirjat kuvissa:
VastaaPoistaTiny Candy: Tainin iloinen syntymäpäivä ((1984); Jill Barklem: Tiheikön väen seikkailut (1991); Beatrix Potter: Kaksi tuhmaa hiirtä (1979); Björk & Andersson: Linnea kylvää ja kasvattaa (1989); Camilla Mickwitz: Emilia ja kolme pikkuista tätiä (1979); Proysen & Berg: Eukko pikkirilli mustikassa (1990); Maikki Harjanne: Minttu leipoo (1987); Steward Cowley: Kuka rikkoi peilin? (1985); Rod Campbell: Kertun juhlakakku (1986); Anne-Marie Dalmais: Iisan ja Bellan sytymäpäivä (1986); J. Barnabé-Dauvister: Mummon hillo (1984?); Susanna Gretz: Sinun vuorosi, Roope! (1985); Scoular Anderson: Maailman suurin suklaavanukas (1987).
/E
miksei tarinassa mainita kinkkua? onhan se sentään kuvan tärkein asia : D
VastaaPoistakinkkumies
Ihanaa tytöt, että teillä on näin paljon hyviä luku/ruokamuistoja lapsuudesta! En sitten ole turhaan näitä kirjoja lukenut teille -monen monta kertaa useimpia! Ja itse asiassa äitikin tykkäsi näistä kovasti; tulee monia ihania muistoja mieleen lukuhetkistä :)
VastaaPoistaKinkkumies: niinpä! Ravut ja appelsiinit ja muut, mutta entä kinkku? Törkeää! Herkullista! Mmmm. /A
VastaaPoistaAaaah, mäkin muistan ton maailman suurin suklaavanukas -kirjan, mullakin oli se! Jos saan joskus lapsia, hankin niille kyllä kirjan "maailman suurin kasa ituja", syytän suklaavanukas -kirjaa ikuisesti jatkuvasta suklaa-addiktiostani.
VastaaPoista