Arvatkaas missä me tänään vietettiin aurinkoista lauantai-iltapäivää? No Nuuksion kansallispuistossa tietenkin! Tarkoitus oli lähteä "eväsretkelle sienimetsään", jottei tulis paineita sienten löytämisestä.
Me etsittiin sieltä sammaleista kuusimetsää, jossa suppilovahverot tykkää kasvaa - ja löydettiinhän me sellainen loppujen lopuksi. Ensimmäisen suppiksen löysin minä, mutta sitten Tuomas sai vainun ja löydettiin aika paljonkin niitä. Sitten juotiin termarikahvia domino-keksien kanssa. Tällaisia päiviä vois olla useamminkin!
Me taidetaan loppujen lopuksi olla melko vieraantuneita luonnosta, kun intoiltiin kotona siitä, kuinka ollaan itse poimittu ruuan ja jälkkärin raaka-aineet (vaikka jos tarkkoja ollaan, suurin osa raaka-aineista oli kyllä silti kaupan hyllyltä poimittuja).
Mummun suppilovahverokastike(tämä on mukailtu mummun tekemästä kastikkeesta, joka oli lapsuudessa yks mun suosikkiruuista)
suppilovahveroita (niin paljon kun niitä nyt sattuu löytymään metsästä tai torilta)
1 sipuli
voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl (luomu)kermaa
mustapippuria
suolaa
1/4 tl sokeria (neuvotaan ainakin jossain pro-ohjeissa)
Paista sieniä pannulla, että neste haihtuu. Lisää voi ja pilkottu sipuli. Paista miedolla lämmöllä. Lisää vehnäjauho, sekoita hyvin. Kaada joukkoon kerma, mausta. Tarjoa perunan kanssa.
Tuomaksen äidin mustikkapiirakka
150 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
täyte:
1 muna
1 rahkatölkki
1 kermaviili
1 rkl sokeria
mustikoita
Vatkaa margariini ja sokeri. Lisää muna ja jatka vatkaamista. Sekoita kuivat aineet mukaan ja levitä isoon vuokaan kostutetuin käsin. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin puolisen tuntia. Herkuttele!
E
Voi ei miten siistiä! Olisinpa ollut mukana, niin olisin voinut mököttää metsässä, kun en löydä yhtään sientä, ja kotiin palattua makoilla haalari päällä eteisen lattialla, kun en jaksa riisua (mun muistot lapsuuden sienimetsästä)!
VastaaPoistamä juuri pohdin että onko olemassa sellainen asia kun liikaa suppilovahveroita, kun näitä siivoilen (ilmeisesti loppuillan) Mökiltä löytyi muovipussillinen! taidan kokeilla teidän mummon kastiketta:)
VastaaPoistaTää nyt tuskin Annia lohduttaa, mutta muistan kun mummu aina sanoi, että ensin pitää löytää se ensimmäinen suppilovahvero ja sitten niitä alkaa löytää ihan joka puolelta. Ehkä sun pitäis kokeilla nyt aikuisena uudelleen?
VastaaPoistaArvatkaa muuten miten löysin eilen ensimmäisen suppilovahveron: Sanoin Tuomakselle, että "Jos minä olisin suppilovahvero, kasvaisin tässä" ja SIITÄ SE LÖYTYI! Tuomaksen mielestä osasin hienosti eläytyä suppilovahveron elämään.
Hyvä Emmi :) Ihana paluu lapsuuteen. Ollaanko me täällä maalla vieraannuttu vielä enemmän luonnosta, sillä tämän päivän saalis oli kaksi pussia sieniä -kantarelleja ja suppiksia- mutta ostettuina Kokkolan kalamarkkinoilta!! (Laiha lohtu, että olivat kuitenkin kotimaisia). Siitä jäi kuitenkin pois tee termospullossa ja syksyisen metsän tuoksu, ne tärkeimmät asiat..
VastaaPoistaNää sienikuvat on niin kivoja, että harmitti tehdä uusi postaus! Voisitko laittaa jonku sienen sen Moko-kuvan tilalle? /A
VastaaPoistaMiks aikuisena ei voi enaa jaada eteiseen makaamaan jos ei vaan jaksa riisua ulkovaatteita? Noin joka paiva tekis mieli. Ehka kokeilen.
VastaaPoistaSitten nopea sienipiirakkavinkki: jos suppiskastiketta sattuu jäämään, niin lopusta saa oivallisen sienipiirakan täytteen lisäämällä siihen yhden kananmunan. Pohjaksi käy vaikka kaupan valmispiirakkapohja, jos ei ehdi tai jaksa vääntää itse. :)
VastaaPoista/Ä