Huomattiin Esan kanssa muutama viikko sitten äkkilähtölistoilla Alanyoiden ja Sunny beachien joukossa lähtö Azoreille. Matkoja oli tarjolla vain kaksi, joten ehdittiin ennen varausta googlata vain "Azorit + ruoka". Yhden hakutuloksen mukaan paikalliset ei juuri syö kalaa, vaikka sitä ympäröivästä Atlantista saisi aika helposti. Uskallettiin silti varata matka, sillä paikallisia juustoja kehuttiin kovasti.
No, kirjoitus ei ihan pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi paikallisten suosima Casa Marisca -ravintola (jonka tunnistaa kuvassa näkyvästä rapuvalosta) oli sisustukseltaan kuin uimahalli, mutta ruoka oli aivan ihanaa ja ihanan edullista. Söin ihan tuoretta tonnikalaa, jota kaikkien sääntöjen vastaisesti ei oltu jätetty keskeltä punertavaksi. Ja oli tosi hyvää siitä huolimatta! Esa testasi haita, ja lisäksi maisteltiin marinoitua mustekalaa. Annokset maksoi alle kympin, enkä edes minä jaksanut syödä tonnikalasta edes puolia.
Silti täytyy myöntää, että parasta oli (saaren parhaana pihvipaikkana palkitun Bar Restaurante Aliançan) pihviannos, jonka päällä oli supersuolaista paprikaa (jota ostettiin kotiin 2 purkkia, jotka paluumatkalla levisivät Esan matkalaukkuun).
Positiivisina puolina jäi mieleen myös paikalliset ja portugalilaiset viinit (ravintoloissa ei myyty yleensä lasillista, joten oli pakko aina tilata pullo - mikä harmi!). Pullon sai alle yhdeksän euron hinnalla.
Alkupaloina pöytään tuotiin yleensä paikallista juustoa, joka oli melko mautonta tuoretta kotijuustoa (valkoinen möntti kuvassa). Enemmän omaan makuun oli vanhemmat kovat juustot.
Ja niin, hedelmät: katsokaa tuota ananasta, sen kova keskusta on pikkurilliä ohuempi! Paikalliset käytti tosi paljon passion-hedelmää, ja itsekin innostuin syömään kerralla seitsemän.
Bar Restaurante Aliança
Rua Açoriano Oriental 23
Ponta Delgada
Casa Marisca
Rua Engenheiro José Cordeiro 127
Ponta Delgada
/A
Matkakuume iskee noita ihania kuvia katsellessa. Ja matkalla yleensä yksi tärkeimmistä on tietysti ruoka :)
VastaaPoistaNiinpä! Siksipä aluksi epäilytti tämäkin kohde. Suotta, ruoka oli tosi simppeliä mutta hyvää. Ja otsikosta huolimatta me ei siis käytä missään azorilaisessa illassa, jossa esitellään paikallisia kansantansseja. Ja jos oltais käyty, en myöntäisi. /A
VastaaPoista"Itsekin innostuin syömään kerralla seitsemän", tää vois olla sun motto tästä lähtien. Pätee ihan mihin tahansa. Emmi
VastaaPoistaTotta, noin on joskus käynyt muidenkin asioiden kanssa! Ja jos totta puhutaan, söin seitsemän ja puoli. Esa söi sen puolikkaan. /A
VastaaPoista