Herkkusuut haaveilevat iltaisin nukkumaan mennessä seuraavan päivän ateriasta. Tässä blogissa he kirjoittavat ruoasta ja sen lieveilmiöistä.
10.9.2010
Hetki jolloin ymmärsin...
...että nyt on ehkä menty liian pitkälle. Huomasin aamulla väsääväni kahta smoothieta: toista rahkasta, banaanista ja viinimarjoista, toista liotetuista koiranraksuista, oliiviöljystä, maksamakkarasta ja jauhelihasta. Nirso-Arvi seurasi tyytyväisenä vierestä.
Toisaalta: kolmella jalalla hyppivä lampunvarjostinpää söi kerrankin kuppinsa tyhjäksi! Taidan jatkaa sauvasekoitinlinjaa huomennakin.
Hah, periaatteessa en oo koskaan ymmärtänyt, miksi koirat ei vois syödä vaan ruoanjämiä. Mutta ehkä tässä tapauksessa, kun kyse on noin reppanasta koirapotilaasta, joka ei suostu syömään melkein mitään...Parka! /E
"Jos voittaisin Miss Maailma -kisan, toivoisin maailmanrauhaa ja sitä, että voisin syödä loputtomasti enkä koskaan lihoisi." (Toisen bloggaajan kumppani)
"Man, I looove the cake."
(Marjorie Dawes, Little Britain -televisiosarja)
"Laskemiseen sisältyy munkki, hiihtämiseen makkara."
(Toinen blogin pitäjistä analysoi eri urheilulajien eroa 26.3.2009)
Hah, periaatteessa en oo koskaan ymmärtänyt, miksi koirat ei vois syödä vaan ruoanjämiä. Mutta ehkä tässä tapauksessa, kun kyse on noin reppanasta koirapotilaasta, joka ei suostu syömään melkein mitään...Parka!
VastaaPoista/E
Mitäpä äiti ei sairaan lapsensa eteen tekisi; koskee varmaan koiralastakin :)
VastaaPoista