"Kato – tuo muna on vähän niinku pienessä taskussa!"

Sunnuntaiaamuna meidän teki mieli uppomunia. Varsinainen munan keitto onnistui hyvin, oheisuotanto ei ihan yhtä hienosti. Ensimmäinen paahtoleipä paahtui mustaksi, kun keskityttiin munaan, sitten Philadelphia-juusto oli mennyt pilalle – ja tämä huomattiin tietty vasta sen jälkeen, kun oltiin jo aseteltu munat leiville. Mutta lopputulos oli niin hyvä, että keitettiin toisetkin uppomunat perään.

Uppomunat

reilusti vettä
etikkaa (me käytettiin punaviinietikkaa, koska muut oli loppu)
2 kananmunaa

ruisleipää
pestoa
mustapippuria
suolaa
ruohosipulia

Kiehauta vesi niin, että se poreilee, mutta ei kiehu rajusti. Riko muna valmiiksi kahvikuppiin. Tee puulastalla voimakas pyörre veteen ja kaada muna kattilan keskelle pyörteeseen. Anna munan kiehua 3-4 minuuttia.

Uppomuna herätti keskustelua: "Jännä, miten tuo valkuainen ei oo yhtään sellainen kuminen". "Yleensä mä en tykkää munasta, mutta tää on ihan tosi hyvää. Ei yhtään liian munaisaa.". "Ihan parasta, kun tuota keltaista tirskahtaa munan sisältä ja kun se valuu leivälle". Ja: "Olipa se hyvää. Tehdäänkö vielä kolmannet?".

Keskustelu jatkui tunti myöhemmin:
V: "Oli kyllä ihan törkeen hyvä aamupala."
E: "Yks parhaista ikinä."