Näytetään tekstit, joissa on tunniste älähdykset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste älähdykset. Näytä kaikki tekstit

3.3.2011

Mitä kaikkea ihanaa saankaan joka päivä syödä!


Kotitoimistollani päivän polttava puheenaihe on ollut Hesarin juttu Mitä enää saa syödä? Aihe on tärkeä (eettinen syöminen), mutta itse olen aina vähän harmissani, kun syömistä käsitellään näin kauhean negatiivisesta näkökulmasta. "Enää" sana otsikossakin viittaa siihen, että nonniin, kaikki kiva nyt meiltä kielletään.

Itse olen poistanut ruokavaliostani monet Hesarin mainitsemista raaka-aineista (naudanliha, sianliha, kananliha), vähentänyt monien syömistä (riisi, kasvihuonekasvikset). Mutta silti olen sitä mieltä, että soija on ihan hyvä raaka-aine (koska en ainakaan tue nykyään sitä, että soijaa kasvatettaisiin eläinten rehuksi vaan syön sitä itse), vaikka tiedänkin, että myös soijaa voi kritisoida monista asioista.

Ennen kaikkea olen sitä mieltä, että meitä kuluttajia voitaisiin ennemminkin kannustaa kokeilemaan ympäristölle hyviä, eettisiä vaihtoehtoja sen sijaan, että tuotaisiin esiin, mitä kaikkea huonoa ja väärää meidän ruokavaliossamme onkaan. Tai siis kun tavislihansyöjä näkee tuon Hesarin "kielletyn listan", hänelle saattaa tulla tunne, että kannattaako edes yrittää, kun kaikki on kuitenkin kiellettyä. Itse uskon ennen kaikkea siihen, että jos iso määrä ihmisiä muuttaisi ruokavaliotaan vähän ekologisempaan ja eettisempään suuntaan, vaikutukset olisivat suuret. Ei siis tarvitse olla täydellinen, kunhan yrittää. Itsekin olen viime aikoina yrittänyt tehdä parempia lähiruokavalintoja ja lisätä ruokavaliooni esimerkiksi ohraa, spelttiä, härkäpapuja, hernerouhetta ja niin edelleen.

Positiivisempaa ajattelua tähän paatokseen vielä lopuksi. Vanhasta Huili-lehdestä löytyi tämä lista, mitä kalaa kannattaisi syödä. Ensi kerralla kalatiskiltä sitten silakkaa tai ahventa!


/E

27.1.2011

Kananlihalla



























Oletteko lukeneet näistä Ross-broilereista, joista Hesarikin oikein pääkirjoitussivullaan tänään hienosti muistutti? Kyse on siis jalostetuista broilereista; lajikkeille kasvatetaan esimerkiksi kookkaat rintalihakset ja vahvat jalat, jotta ne jaksaisivat kantaa mahdollisimman ison lihasmassan.

Olen lueskellut Ross-paroista jo aiemminkin, mutta asia ei sinänsä ole niin koskettanut, kun en ole syönyt broilerinlihaa pitkiin aikoihin. Nyt iski kuitenkin oikein raivonpuuska siitä, että Suomessa syödään niin paljon broileria ja silti vähät välitetään sen alkuperästä. Hesarin pääkirjoitetuksessa kerrottiin, että broilereiden luomutuotantoa ei ole Suomessa lainkaan, koska se aiheuttaa runsaasti kustannuksia. Kirjoituksessa viitattiin myös tutkimukseen, jonka mukaan 45 % suomalaisista pitää lihaa ostaessaan tärkeimpänä kriteerinä hintaa. Tuotannon eettisyyteen liittyviä seikkoja ihmiset mainitsevat Hesarin mukaan harvoin. Tuntuu niin hullulta tällä eettisyyttä korostavalla aikakaudella! Kuvittelisin, että olisi parempi omatunto, jos lihaa söisi harvemmin ja ennemmin panoistaisi sen eettisyyteen. Mitä te muut ajattelette?

Onpa ainakin taas lisää syitä jatkaa kasvislinjalla.
/E

3.9.2010

Eettinen pulma kalatiskillä


Toissailtana katsottiin dokumentti norjalaisesta lohesta. Dokumentissa näytettiin, kuinka "norjalaista" lohta kasvatetaan Chilessä ja lohikanta aiheuttaa siellä ongelmia. Lohet muun muassa levittävät viruksia ja tuhoavat paikallista kalakantaa. Päätettiin Tuomaksen kanssa, että yritetään jättää norjalainen lohi kalatiskiin ja ostaa kalliimpaa kotimaista, jos lohta tekee mieli.

Nykyään on hirveän vaikeaa olla ekologinen tai eettinen, kun aina tulee jotain uutta tietoa jostain uudesta asiasta. Tämäkin norjalainen kalafirma teki dokumentin mukaan yhteistyötä WWF:n kanssa. Eipä se paketin kyljessä komeileva pandalogokaan siis kerro välttämättä koko totuutta.
HUI.
/E

Jälkilisäys pari päivää myöhemmin: Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan USA:n markkinoille on nyt tulossa geenimuunneltua lohta. Kuulostaa vähän pelottavalta ajatukselta.

Kuva Itämeriportaalin sivuilta.

16.5.2010

Ongelmallinen ulkoruokailu

Eilen me mietittiin suurella joukolla, mihin terassille mennä syömään. Ideaalitapaus olisi ollut a) jokin vähän puutarhamainen paikka b) jokin sisäpiha, jossa saisi olla ja istua rauhassa ilman ohikulkevia autoja/ihmisiä.

Sitten iski harmistus. Suomen kesä on niin vaihteleva, ettei tänne ole järkeä perustaa ihania ulkoruokapaikkoja. Euroopan isoissa kaupungeissa on siellä täällä ihania pikkuisia ravintola-baareja, etelä-Euroopassa on aukioita, jotka on täynnä kahviloita. Jos nämä eivät kelpaa, saa monesta paikasta takeawayna ihanaa kasvisruokaa (kuten mun ikiaikojen suosikki Lontoossa The Grain Shop tai jo aiemmin mainittu Maoz). Suomessa saa mukaan korkeintaan kebabia ja pizzaa.




Onneksi tämä epätoivo päättyi hyvin ja mentiin Siltasen terassille. Aurinko poltti ja söin tosi herkullisen lautasellisen, joka sisälsi muun muassa munakoisotahnaa, hummusta ja falafel-pyöryköitä. Ja sitten muistin, että viime kesänä Porvoossa oli vaikka kuinka monta söpöä ravintolaa, jossa ruokaa sai syödä ulkona kauniilla ja puutarhamaisella sisäpihalla. Hyvä Porvoo! /E