Maito on uusi musta eli vielä kerran Tampere

Sen jälkeen, kun muutin pois Tampereelta, on tapahtunut paljon hyvää. Enkä tarkoita nyt henkilökohtaista elämääni, vaan Tampereen ruokapiirejä. (Noiden kaden lauseen välissä muistutin itseäni: Anni, tämä ei ole niitä blogeja.)

Kun kävin ekan kerran muuton jälkeen Tampereella, siellä oli auennut ihana Maitokauppa Armas – ja kyseisenä viikonloppuna oli keskustaan pusattu pariksi viikoksi ranskalainen ruokatori. Miettikää: sanat tori ja Tampere samassa lauseessa ilman viittauksia mustaan! Ihmiset jonotti patonkeja ja sanoi Merci, kun ne sai tiskiltä juuston! (Edellisellä kerralla, kun kävin Tampereella torilla, näin samalla reissulla sekä Jonne Aaronin että Dave Lindholmin.)

Joka tapauksessa Armas on loistava paikka, vaikka toki melko tyyris. Ternimaidon ja maitotuotteiden lisäksi myynnissä vaikka mitä: juureksia, tomaatteja, salaatteja, munia, leipää ja jäätelöä. Tarjonta vaihtelee sesongin ja päivän mukaan. Itse ostin ihanaa mustikkajogurttia.

Viime vierailulla sain myös vihdoin tsekattua toisen loistoputiikin, Lähiruokapuoti Lempin. Jos asuisin Tampereella, hakisin sieltä joskus luomulihaa. Ensi kerralla voisi melkein tsekata Rautatienkadun Smoothie Studion.

/A

Sillä tee on vihreämpää aidan toisella puolen

Muutin Tampereelta tasan kolme kuukautta sitten päässäni ajatus, että muutan takaisin vielä tämän vuoden aikana. Aika nopsaa aloin miettiä, että ehkä palaankin Tampereelle vasta vähän pidemmän ajan – vuoden, puolentoista – päästä. Nyt en enää osaa sanoa, tulenko koskaan muuttamaan takaisin. Helsinki imaisi.

Yllätyin siitä, miten harvaa paikkaa on tullut ikävöityä (ihmisiä niidenkin puolesta). Tässä listausta ikävän kohteista:

1. Soho: Brittipubi ehti muodostua turvalliseksi ja takuuvarmaksi kantapaikaksi. Sohossa on aina väkeä, mutta silti sinne mahtuu joka kerta istumaan. Siellä soi hyvä musiikki, eikä siellä tarvi pelätä, että joku tulisi juttelemaan. Ei varmasti tule. Se on lähellä Dorista, jos haluaa jahkata vielä hetken. (Sieltä saa jahkaamishetkiä varten puolikkaita pintejä puolitetulla hinnalla.)

2. Runo: Tunnelmakahvila muutaman korttelin päässä kotoa. Katon maali on rapistunut ja tunnelma jotenkin rauhoittava. "Moi, yks raparperikermatee ja korvapuusti."

3. Kahvilla: Kahvila-kuppilassa ei ole sinänsä mitään super-erityistä, mutta silti. Jo Kahvillan edeltäjät, aatteellis-kulturelli Hertta ja psykedeelinen Hymyilevä Saturnus muodostuivat jonkinlaisiksi kantiksiksi (kyllä, kaikista niistä paperimassasta askarrelluista planeetoista huolimatta). Pikilinnan kiinteistö on ihana, Kahvillassa pääsee silloin tällöin kuulemaan live- ja levy-musiikkia ja sieltä saa opiskelijaetuja ja smoothieita.

Siinäpä ne. Sen sijaan en ole ikävöinyt oikeaa lähikuppilaani, Pub Hannibalia, tai oikeaa kantispaikkaani, Amican Minerva-ravintolaa.

/A

Gopalin brunssi, kesäinen Tampere!

Oi! 15 euron hintainen Gopalin (siis sen Kuninkaankadun, ei Tammelan) brunssi sai aikaan ihastuneita huokauksia: erilaisia tahnoja ja tuoreita sämpylöitä ja hedelmiä. Onneksi kuva ei kerro, että syödessä alkoi sataa kaatamalla.
/E&A

Food is Art vauhdissa taas loppuviikosta

Oletteko huomanneet tän? Ravintolatempauksia aiemminkin Tampereella järjestänyt Food is Art pyörittää Kauppahallissa maistelukierrosta. 10 eurolla voi lunastaa pääsylipun, jolla saa kerätä Kauppahallin rasteilta 7 ruokalajin maistelumenun. Lipukkeet voi ilmeisesti käyttää kerralla tai ripotellen torstain, perjantain ja lauantain aikana.

Menu näyttää tältä:
1. uusia perunoita, silliä
2. lohta, aasiaslawta, gyozaa
3. tomaattia, vuohenjuustoa tai kurkkua, omenaa
4. porsaan lapaa, kukkakaalia, tomaattia
5. juustoa, viherherukkaa
6. suklaata, raparperia, tomaattia
7. kahvi
(8. kukka)

/A

Tuleva lempipuoti?

Onko kukaan käynyt katsomassa, millainen paikka on Tampereella aukaistu Lähiruokapuoti Lempi? Myynnissä on ainakin tuoretta leipää, luomulihaa ja kaikkea kivaa läheltä. Pitää ehdottomasti piipahtaa joku päivä. Lähiruokameininki lämmittää sydäntä erityisesti nyt, kun (esimerkiksi smoothie-paikka Shasan ympärillä kuohuvan keskustelun ansiosta) superfood-into laskee kuin hopean hinta kohta.


Lähiruokapuoti Lempi
ltosenkatu 27-29
Tampere

www.lähiruokapuoti.fi
Kuva täältä.


/A

Jotain uutta, jotain vanhaa

Viikonloppuna (tai siis lauantaina) vietettiin äiti-tytär-viikonloppua Tampereella. Onneksi tällaisten herkkusuiden äiti tietää, mistä narusta tyttöjään vetää ja vie meidät aina hyvin syömään!
Tällä kertaa valittiin ravintolaksi idyllinen Heinätori, jossa on pitänyt käydä iät ja ajat. Me syötiin päivän menu ja kaikkien suosikki taisi olla kauniin punainen punajuurikeitto. Mun jälkiruoka oli vähän "pilttimäistä", mutta äiti ja herkkusuu vol 2 tajusivat vaihtaa menun jälkkärin crème brûléeksi. Mmmmmm.




Myöhemmin istuttiin iltaa vielä uudessa Inez-tapasbaarissa. Tosi kiva paikka, josta tuli jopa oikeasti vähän Espanjaa ikävä. Cavaa, tapaksia tiskiltä - ja pöytiin tarjoilu! Tamperelaiset, käykää tsekkaamassa joskus paikan lounas ja kertokaa, onko hyvää.
/E

Tampereen Chinatown

Aleksanterin- ja Tuomiokirkonkadun Suvantokadun puoleiseen päähän on muodostunut aika hauska aasialaisravintolarykelmä. Itse olin ihan kauhuissani huomatessani isolla viiveellä, että sympaattinen Pikkukiinalainen eli Ngyuen Cao Su on kadonnut entiseltä paikaltaan Aleksanterinkadulta. Onneksi se on siirtynyt vain muutaman askeleen päähän Tuomiokirkokadulle. Viidakkorummun mukaan paikka ei kuitenkaan ole enää Tampereen paras kiinalainen, vaan ravintolan kokki on siirtynyt tien toiselle puolelle Shanghai-ravintolaan.

Ja haa: ei ollut huono paikka ollenkaan tämä Shanghai! Kuvan parsakaali-chili-tofu oli oikein maistuva kahden päivän lounas. Tofu oli merkittävästi parempaa kuin mitä viime aikoina on kiinalaisissa tullut vastaan. Kasvis-take-awayt alkaen 5,80. Yläpeukku sille.

Lähistöltä löytyy lisäksi ihana Nittaya Thai & Laos, käryinen wokkipaikka WokWok ja epäilyksiä herättävä uusi Chopsticks entisen Ravennan tiloissa (epäilyksiä herää, kun paikka tarjoaa sushia, kiinalaista, thaimaalaista ja pizzaa - kertokaa, jos joku on testannut sushit!) Lisäksi näin Hämeenkadun kulmassa mainoksen kiinalaisesta nimeltä Pikku Lusikka. Nimi oli niin symppis kaikkien kultaisten lohikäärmeiden ja yksisarvisten jälkeen, että tekis mieli etsiä se. Vai onko se vain uusi nimitys Pikkukiinalaiselle?

/A

Hei te Tampereen kulinaristit

...ja muutkin herkkusuut, jotka varmasti viimeistään nyt suunnittelee matkaa Tampereelle. Eilen nimittäin alkoi kuukauden kestävä ruokamaraton, Tampereen kulinaariviikot! Tapahtuman järjestää Food is Art -yhdistys, ja sen pointti on tarjota artsumenuja kaupungin parhaissa ravintoloissa.

Kaikissa mukana olevissa paikoissa on tarjolla 37 euroa maksava erityismenu. Mukana ovat 4 Vuodenaikaa, C, Heinätori, Hella & Huone, Henriks, Maruseki, Ravinteli Bertha, Vinoteca del Piemonte ja Wistub Alsace.

Kovasti tekisi mieli testata näistä yksi (ja etenkin houkuttelisi Hella & Huone, jossa inspiraatiota haettiin "katselemalla taideteoksia Dalista Picassoon"). Mutta koska kasvis- ja kalavaihtoehdot on näissä paikoissa aika vähissä, pitäisi melkein valita Maruseki. Ja silloin taas 37 euroa tuntuu aika paljolta. (Tosin täytyy myöntää, että lista näyttää sielläkin aika houkuttelevalta!)

/A

Kulttuuriteko, joka olisi kannattanut jättää tekemättä

Kulttuuripääkaupungin avajaisten kunniaksi käytiin viime viikonloppuna syömässä Denniksessä. Dennis, Turun lahja Tampereelle, ei ole kerännyt suuria kehuja, mutta jotenkin oli vahva fiilis, että kyllä kai italo-ravintola osaa pizzaa tehdä. Mutta HUH, mikä kulttuurishokki!

Ainakin opin, että

a) ruutupöytäliina ei ole tae italialaisuudesta (ai!)
b) jos ensimmäinen ajatus ravintolasta on "täällä haisee oudolta", kannattaa suhtautua epäilyksellä
c) ravintola, jossa vetää, ei ole viihtyisä
d) pizza, josta minä pystyn syömään vain kolmanneksen ei ole pizza. Se on jokin outo juustomeri.

Aion silti antaa Turulle uuden mahdollisuuden ja tehdä tänä vuonna ihan oikean matkan aitoon Turkuun!

A

Stefan tulee Tampereelle!

Oho! Joko kuulitte, että Tampereelle avataan pian Top Chef -nilkki Stefanin ravintola? Tai ainakin Stefanin nimellä itseään mainostava paikka. Itse kuulin vasta tänään (johtuu varmaan siitä, etten lue näiden paikallisten lehtiä). Stefan's Steakhouse avaa Kehräsaareen Fall'sin tiloihin. Kehräsaaresta kehitellään selvästi aktiivista ravintolakeskittymää, sillä siellähän on jo aunnut toinen uusi paikka, Ravintola 931. Paikalla on niin järjettömän huonot nettisivut, etten oikein vieläkään tiedä, onko paikka ruokaravintola ollenkaan. Pitää siis testata joskus!

/A

Mummojen päiväkahvit

Juuri kun pääsin taas harmitteleen, ettei Tampereella ole enää yhtäkään ravintolaa/kahvilaa, jossa ei oltais käyty, löysin itseni ekaa kertaa mummojen tyyssiasta, Kahvihuone Branderista. Miten näinkin perinteinen paikka (ja näin pysähtynyt tunnelma) olikin jäänyt kokematta? Paulan kanssa päätettiin, että tullaan vastaaville briossi/perunaleivos-treffeillä vielä 50 vuoden päästäkin.







Tämän kokemuksen innoittamana totesin, että onhan Tampereella vaikka mitä paikkoja, missä en ole käynyt. Kuten:
- Heinätori
- Ravinteli Bertha (uusi paikka, vaikuttaa aivan ihanalta!)
- Vinoteca del Piemonte

/A

Runo, mulla on sua ikävä!

Pyörähdin tällä viikolla Tampereella ja täytyy sanoa, etten ole Helsingissä asuessani vielä onnistunut löytämään yhtä ihania kahviloita kuin Tampereella. Vietettiin siskohetki kahvila Runossa teetä litkien ja kanelipullaa syöden. Pakko myös mainita, että Ojakadulla on ehkä Suomen ihanin vintage-liike Vintage garden. 20-luvun tunnelmaan altistuneena leikkasin pari päivää tän jälkeen kampaajalla 20-lukulaisen tukan. Iih.
/E

Löytöjä Tammelan torilta ja matkan varrelta

Vähän nolottaa myöntää, että Tampereella yli 5 vuotta asuneena (laskinkohan oikein?) kävin tänään ensimmäistä kertaa aamupäiväkahvilla Tammelan torilla (kyllä, se legendaarinen Tapola-paikka, ei, ei syöty mustaa makkaraa). Oli ihanaa! En tiennyt, että torilla on muiden myyntipöytien lisäksi kirppari. Matkan varrella Osmonpuistossa oli myös naapuruston mummojen pitämä pihakirppis, jossa oli kivoja mummojen vaatteita ja koruja! Tällaisia tarttui mukaan:

1.Kesämekko ja lohileipä
2.Kinkku-muna-juustosämpylä **HUOM: Jonne Aaron söi samanlaisen**










3.Kahvia ja 2 Irwin-kirjaa (ET:n ostoksia)









4.Banaanimunkki ja nahkavyö









/A