Rakkaudesta ruokaan

Sain edellisestä työpaikasta lähtiessä lahjakortin Pohjois-Espan Pure Bistro -ravintolaan (nyt kyllä työkaverit tiesivät, millä tehdä iloiseksi). Ilta oli oikein mukava, koska sattumalta paikalle pompsahti joukko hyviä ystäviä. Sen sijaan ruoka oli vähän pettymys. Annokset, kuten kuvan alkuruoka, Pulpo á la gallega, olivat kyllä tosi nättejä. Mutta sitä en tajunnut, miksi ihmeessä pääruoaksi tarjotaan lounasruokamaista mozzarellapastaa, joka vielä tarjoillaan salaattikulhon kokoisesta astiasta. Siitä oli tosi hankala syödä!

Ihan ookoon ruoan olisi voinut pelastaa hyvä tarjoilu, mutta meille jäi ennemminkin sellainen olo, että henkilökunta yritti hoitaa asiakkaat ulos mahdollisimman nopeasti. Ja pienet yksityiskohdat ihmetyttivät: esimerkiksi se, että jo alkudrinkit tuotiin väärin pöytään, ja se, että loppuillasta yksi (kolmesta) alkuruoasta oli loppu, samoin yksi (kolmesta) pääruoasta. Uh!

Pure Bistro sai meidät muistelemaan tunnelmallista iltaa Kaartinkaupungin Spis-ravintolassa. Siellä jokaisesta viinistä ja ruoasta jaksettiin kertoa yksityiskohtaisesti ja innostuneesti. Siellä tuli olo, että täällä todellakin välitetään asiakkaista. Ja siitä tärkeimmästä, ruoasta.

Pure Bistro, Pohjois-Esplanadi 9

E

Tilanne vaatii tequilaa

Patrona Annankadulla: Hälyisä ja aina täynnä, ja muun muassa juuri siksi todella mukava perjantai-illan ravintola. Oli kiva vihdoin saada pöytä viikonloppuillalle.

Patronan sisustus on sopivan kitch pääkallomaalauksineen, luchador-kuvineen ja kaktus-shottilaseineen. Korianteria käytetään säästelemättä, ja sehän meille sopii.

Suosittelemme jakamaan alkuruoka-annoksia isommalla porukalla, sillä salsat ja nachot toimivat melkeinpä parhaiten, kun et syä isoa kulhoa guacamolea yksin. Pääruoat ovat tuhteja (vaikka eivät siltä näyttäneet), ja tequila juodaan hitaasti ja nautiskellen, ilman suolaa ja sitruunaa.

Patrona

Annankatu 20

A & E

"Nyt ne iPhonet pois ja syömään"

Meillä oli eilen tyttöjenilta töölöläisravintola Aidossa (kiitos, ladies!). Oli ihan hyvä ravintolakokemus, ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta just sellaisia hyvin aitoja makuja.

Vaikutuksen teki se, että kerrankin pääruoat (made kahdella tapaa ja naudan kieltä punaviinikastikkeessa) olivat aterian paras anti. Tai en tiedä miksi, mutta aika usein nimenomaan alkuruoka/ruoat tuntuvat olevan se osa, joka maistuu parhaimmalta. Pääruokaa kehuttiin esimerkiksi näin: "Tää kieli on ihan naurettavan mureaa." Madetta taas oli kiva syödä senkin takia, että nyt onkin juuri sopivasti madeaika!

Aidon uunijäätelöjälkkäri oli niin makeaa, että hampaat tuntui sokeriselta vielä aamullakin. Pettymys oli sen sijaan suun raikastajaksi tarkoitettu timjamisorbetti. Erään tyttöseurueeni jäsenen kommentti oli tämä: "Ihan suoraan sanottuna mä en pidä tästä".

Otsikkokin on poimittu illan aikana kuulluista kommenteista. Lisää tällaisia iltoja!

Aito, Museokatu 29.

E

Support your local

Meidän naapurustoon, Alppilaan, tulee koko ajan uusia, kivoja ruokapaikkoja. Ja sekös meitä harmittaa!
Tänään tein kotona etätöitä, ja kävin hakemassa lounaaksi Alppieväästä (vanha paikka, uusi ilme) kaalikääryleet. Muutama päivä sitten hain samasta paikasta tosi herkullinen juures-kookos-keiton. Hyvää ja edullista perusruokaa - ja kaikkien helsinkiläistyneiden tamperelaisten iloksi Alppieväästä saa myös mustaamakkaraa.

Alppieväs, Viipurinkatu 7

Hienostunut Hoshito

Nyt-liite valitsi muutama viikko sitten Helsingin parhaat ravintolat: ykkönen oli lähiruokaa tarjoava Nokka, toinen skandi-makuja edustava Olo ja kolmas thaimaalainen Lemon Grass. Omalle listalleni pääsisi myös ehdottomasti Mäkelänkadun Hoshito.

Vielä vuosi sitten puhtaammin japanilaisiin makuihin keskittynyt Hoshito on nykyään kiinnostava sekoitus suomalaisia sesongin raaka-aineita ja japanilaisia makuja. Yksinkertaisuus toimii niin annoksissa kuin sisustuksessa. Tila on pikkuinen, joten pöytä kannattaa varata ajoissa. Iso etu on se, että pienessä ravintolassa pääsee seuraamaan vierestä uskomattoman hienoa raaka-aineiden käsittelyä. Viime vierailulla tosin osa seurueesta oli enemmän vakuuttuneita, osa vähemmän. Itse olin ihan myyty neljän ensimmäisen annoksen perusteella, eikä edes jännä pavuilla kuorrutettu epäjälkkäri onnistunut lässäyttämään kokemusta.

Kuvissa 5 annoksen menu (43 e): Seitsemän sipulin keitto, Cashew-pähkinä-mustekala, Keitetty päivän kala, Porsaankylki Kakuni ja Zousui ja Maccha pudding. Neljäkymppiä on varsin kohtuullinen hinta näin hienostuneesta kattauksesta, ja koska viinejä ei tarjoilla, ei ole pelkoa, että loppulasku tuplaantuisi niiden takia. Ja tiedoksi: jälkkäri on uusimassa menussa vaihtunut valkosuklaiseksi versioksi.
A

Parempi maailma, syömällä

Viikko sitten vietetty ravintolapäivä (ties kuinka mones) ilahdutti ja pisti miettimään koko konseptia. On ihana ajatus, että syömällä voisi tehdä samalla jotain hyvää jollekin toiselle. Arabianrannan ravintola Vintti tarjosi suppilovahverokeittoa, ihan superherkullista saaristolaisleipää ja lisäksi makeita herkkuja. Ravintolan tuotto lähti Sahelin ruokakriisistä kärsiville. Jos et päässyt Vintti-ravintolaan, lahjoituksen voi tehdä netissäkin.

Kuvissa vilahtaa myös "alkupalakeitto", joka syötiin matkaan lähtiessä: Porvoonkadun katukeittiön lammasgulassia (pitääkin tehdä joskus itse!). Hinta kuvan annokselle oli kohtuullinen 5 euroa.

Askeleen edellä

Terveisiä Tukholmasta! Pyörähdin siellä viime viikolla nopeasti työasioilla, mutta ehdin (hyvin pikaisesti) haukata vähän muitakin herkkuja kuin lakupiippuja (joita en muistanut ostaa, va fan!)

Tukholmassa oli meneillään ihan älytön leipätrendi. Onhan meillä Suomessakin leipää fiilistelty (siis me, jotka ei olla koskaan innostuttu karppauksesta), mutta Tukholmassa oli leipäkauppoja ja leipomoja ihan joka paikassa. Ja hipsterit kuulemma leipoo nyt juurileipää ihan tosissaan. Ja jos trendikäs tukholmalainen lähtee matkalle, hän voi viedä oman leipäjuurensa hoitoon matkan ajaksi. Jättesöt!

Törmäsin myös kivaan ruokapaikkaan, johon ajattelin joskus toistekin mennä istumaan iltaa ystävien kanssa. Södra teatern eli kaunis, vanha teatterirakennus (ravintola yläkerrassa) Södermalmilla. Kannattaa käydä tutustumassa, jos on aikaa.

E

Dylanin brunssi - How does it feel?

Vielä vuosi, pari taaksepäin brunssit olivat paras ilmiö sitten kuivasampoon ja korkeavyötäröisten farkkujen.

Sitten tuli vastaan saturaatiopiste, ja sekalaiset lounasaikaan syödyt nacho-munakokkeli-marjapiirakka-aamiaiset eivät enää kolahtaneet. Pacifico on ainoa, jonne mahtuu, mutta sielläkin joutuu jonottamaan. Eikä croissantit ja raejuusto lopulta maistu kovin hyvältä samalta lautaselta syötynä.

Tästä kaikesta huolimatta innostuttiin pitkästä aikaa varaamaan pöytä. Kohde oli aikanaan hurjasti hehkutusta saanut Dylan Arabiassa. Paikka ansaitsi ensimmäiset kehut jo aamuyöllä: koska idea seuraavan päivän brunssista syntyy usein puolenyön jälkeen, on aika mainiota, että pöytävarauksen saa tehtyä myös kello 3:35.

Dylanissa oli kiva rento-mutta-ei-liian-boheemi meininki. Paljon hedelmiä ja kasvisvaihtoehtoja, mutta lisäksi lihaisia salaatteja ja porolevitettä. Enimmäkseen hiilihydraattisalaateista koostuva noutopöytä teki brunssin hyvin ruokaisaksi, vaikka varsinainen lämmin pöytä (makkarakastike & perunamuusi) jäi kokonaan kokematta. Oli kikherneitä, papuja, tuoretta korianteria ja tofua. (Ja miten ilahduttavaa oli, kun tofulta näyttävät kuutiot salaatissa osoittautuivat marinoiduksi edam-juustoksi!) Pieni miinus siitä, että salaatit muistuttivat melko paljon toisiaan. Niistä pari olisi voinut jättää kokonaan pois, ja niiden tilalle olisi sopinut muutama hyvä kasvistahna tai levite. Vedellä lantrattu appelsiinimehu toi ikävästi mieleen edellisillan huonosti kasatun drinkin.

Silti Dylan oli kuudentoista euronsa arvoinen, etenkin, kun homma huipentui jälkkäripöydän (nyysimisen arvoiseen) brownieen. Sen jälkeen oli hyvä vyöryä pois like a rolling stone.

Dylan

Hämeentie 153

A&E, jotka pyytävät anteeksi tekstin puujalkaviittauksia

Sinne päin

Pääsin viime viikolla syömään hehkutettuun porvoolaiseen Sinne-bistroon. Pika-analyysi: Ruoka oli todella herkullista, erityisesti ihastuin Ruska-alkuruokaan (herkkutattia, punajuurta ja omenaa). Betoni-puu-sisustus  oli karuudessaan kaunis, ja ravintola sopi hyvin modernin Taidetehtaan ympäristöön. Sinnen lista kunnioittaa sesonkia, lähialueiden tuottajia ja kotimaista ruokakulttuuria.

Harmitti, että palvelu oli hieman ylimalkaista ja hidasta. Koska laseja ei täytetty eivätkä pääruat tulleet ajallaan, istuimme pöydässä vielä, kun vieressä laskettiin kassaa. Ensimmäisen kuvan koivumojito oli tiskivesimäinen ja hyvin kaukana mojitosta.

Ei siis viiden tähden visiitti, mutta lupaava yritys. Joka tapauksessa Sinne oli varsin viihtyisä ja tasokas paikka, joka riittää syyksi käydä Porvoossa. /A

Välillä iskee kalahimous

Onneksi se iski tällä kertaa, kun vanhemmat olivat kylässä. Syötiin simpukoita, katkarapuja ja lohta Merimakasiinissa.

Herkkuja kadulla

Voi ihanuus. Ravintolapäivä on paras tapahtuma, mikä on aikoihin kehitetty. Ja erityisen hienoa on se, että tällainen (hieman anarkistinen) pop-up-systeemi toimii meillä, kuuliaisessa Suomessa. Söin eilen kaikenlaisia herkkuja - gulassikeittoa (kotikadulla), punajuuritsatsikia, lime-mustaherukka tryffeleitä ja vegaanisia kakkuja. NAM.






Mutta yksi pelko tuli nyt, kun kuulin, että seuraava Ravintolapäivä järjestetään jo 19. marraskuuta. Ei kai tapahtuma ala olla jo liian usein? Toivottavasti tästä ei tule sellainen rutiinipäivä, joka ei enää jaksa kiinnostaa ketään. Itse ainakin odotin koko kesän kuola valuen seuraavaa Ravintolapäivää. Jokainen ruoanlaitosta kiinnostunut tietää, että parasta on se, kun hyvää joutuu hetken odottaa.

Tosin tänä vuonna jonot olivat pitkät (jopa tunnin jonotus) moneen paikkaan, ja se välillä harmitti. Voiko valittaa sellaisesta, mitä tavalliset ihmiset järjestävät omasta vapaasta tahdostaan? En tiedä. Mutta silti olisi kiva, jos hinnat olisivat valmiina ja jonossa odottaville tiedotettaisiin, jos ruoka pian loppuu.
/E

Kuva-arvoitus: Mikä saa nämä herkkusuut pyöräilemään 5,8 kilometria suuntaansa kahdesti viikossa?

No tietty Ullanlinnaan avattu Sushi'N'roll. Viihtyisä terassi, ystävällinen henkilökunta ja loistava nettipalvelu, josta voi tilata take away -annoksia niin, että voi itse valita, mihin aikaan ne on valmiita. Ja se sushi on ihan sairaan hyvää.

/A&E

Gopalin brunssi, kesäinen Tampere!

Oi! 15 euron hintainen Gopalin (siis sen Kuninkaankadun, ei Tammelan) brunssi sai aikaan ihastuneita huokauksia: erilaisia tahnoja ja tuoreita sämpylöitä ja hedelmiä. Onneksi kuva ei kerro, että syödessä alkoi sataa kaatamalla.
/E&A

Voihan Saslik - miltei unohdin sinut!

Kuukausi sitten me juhlittiin Annen synttäreitä Saslikissa venäläishenkisissä tunnelmissa. Päädyin tilaamaan härkää, kun pöydästä alkoi kuulua Iivanan miekka (joka oli jättimäinen lihaisa varras) -tilauksia, ja yhtäkkiä lohi alkoi tuntua hirveän tylsältä vaihtoehdolta.

Annos (tuollainen lankku jaetaan siis kahdelle, tiedoksi, ja sekin oli aivan hurjan paljon ruokaa) maistui mahtavalta kaikkine haudutettuine lisukkeineen. Ja lihakin oli hyvää. Erityisen mielenkiintoista oli seurata onnittelulaulua laulamaan tulleen naisen leukalihasten toimintaa.
/E

Kerran kävin ravintolassa naapurikadulla

Olin unohtanut kirjoittaa suosikkipäivästäni eli Ravintolapäivästä (21.5.). Se oli jokaisen ruoanrakastajan unelmapäivä: kaupunki täynnä ihmisten kotiravintoloita!

Me käytiin syömässä soppaa (3e) ja skumppaa (1e) Torkkelimäellä ihanassa takapihapuutarhassa, missä saatiin myös esitelmä talon sotahistoriasta. Torkkelinmäen toisessa pihassa herkuteltiin kakulla niin, että paloja käytiin jopa santsaamassa. Illalla jonotettiin vielä Kotkankadun Yösnägärille (sieltä on tämä Kaisan ottama kuvakin). Kasvishodari itsetehtyine cuacamoleineen maistui skumpan ja valkoviinin jälkeen ihan tosi hyvältä. Ja jonossa tarjottiin vaahtokarkkeja.

Elokuussa uusiksi? Toivottavasti.
/E

Kuopion herkkuhelmi

Tämä päivitys tulee vähän jälkijunassa, kun olin viime viikon hirveän kiireinen. Mutta aihe on sitäkin tärkeämpi: hehkuttaa ulkohelsinkiläistä, ihanaa ravintolaa: Kuopion Mustaa lammasta.
Me juhlittiin kiirastorstaina vuosipäivää, ja saatiin kuopiolaistuttavilta vinkkinä tämän ravintolan nimi. Ja oi joi! Jotain kertoo se, että jokaisen lajikkeen jälkeen oli pakko kaapia lautanen leipäpalalla puhtaaksi.

Minä heittäydyin kokeilevaksi ja tilasin pääruoaksi lihaa: pääsiäisen kunniaksi lammasta. Vähän jännitti - mutta kokemus oli todella positiivinen, sillä lammas oli aivan tosi hyvää! Lihan tilaamiseen syynä oli se, että kasvissyöjien pääruoka olisi ollut tomaattipasta. Mun mielestä tomaattipasta kuulostaa todella tylsältä! Se on ruokaa, jota syön muutenkin ihan liikaa. Olisin tietty voinut syödä kalaa, mutta päätin nyt kerrankin irroitella ja kokeilla rikkoa vähän omia rajojani. Se kannatti!

Tilana ravintola on mielenkiintoinen, sillä se sijaitsee vanhassa olutkellarissa. Plussana se, että T:n iPhone ei toiminut holvissa - sain kerrankin keskittyä pelkkään syömiseen ilman puhelimen räpläystä ja Foursquarea päivittämistä.
/E