Mun leipä, mun juuri

"Ruisleivän leivontaa ei voi millään ahtaa yhteen päivään. Jos esimerkiksi on ystäviä tulossa kylään, mennään silti leivän ehdoilla."

Näin asian muotoili meidän ruisleipäkurssin vetäjä Seija Halonen Espoon kansalaisopistossa. Oltiin siis molemmat siskokset opettelemassa ruisleivän leivontaa. Aika paljon niksejä siihen liittyikin. Nyt tiedämme, että kulho kannattaa suojata nostatuksen aikana villahuivilla ja että taikinalle pitää antaa ilmaa. Senkin opimme, että sähköuunissa kannattaa tehdä pitkulan mallista ruisleipää, ei pyöreää limppua.

Leivistä tuli ihania. Ja toinen meistä sai jopa Seijalta kehuja taikinaa alustaessaan: "sulla on ihan maatalon emännän elkeet". Tästä se lähtee.

E&A

Parempi maailma, syömällä

Viikko sitten vietetty ravintolapäivä (ties kuinka mones) ilahdutti ja pisti miettimään koko konseptia. On ihana ajatus, että syömällä voisi tehdä samalla jotain hyvää jollekin toiselle. Arabianrannan ravintola Vintti tarjosi suppilovahverokeittoa, ihan superherkullista saaristolaisleipää ja lisäksi makeita herkkuja. Ravintolan tuotto lähti Sahelin ruokakriisistä kärsiville. Jos et päässyt Vintti-ravintolaan, lahjoituksen voi tehdä netissäkin.

Kuvissa vilahtaa myös "alkupalakeitto", joka syötiin matkaan lähtiessä: Porvoonkadun katukeittiön lammasgulassia (pitääkin tehdä joskus itse!). Hinta kuvan annokselle oli kohtuullinen 5 euroa.

Puhdistus, tuhiseva koira ja yksi yöllinen salviarisotto.

Lauantai, kello varttia vaille kymmenen illalla. Istun olohuoneen matolla, edessä kasa vanhoja ruokalehtiä. Selailen reseptejä ja mietin, mitä kaikkea tekisin metsästä löytyneistä lampaankäävistä, suppilovahveroista, karvarouskuista, mustatorvisienistä ja yhdestä (hmmm) kantarellista. Niin paljon mahdollisuuksia. Metsäretkestä väsähtänyt koira pötköttää kerällä sohvalla ja tuhisee.

Sienten poiminen on maailman kivintä, puhdistaminen tylsää. Ainakin jos sieniä on paljon.


Lampaankääpä-salviarisotto

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
voita
lampaankääpiä (+orakkaita & vähän suppilovahveroita)
risottoriisiä
valkoviiniä
kasvislientä (lisätään hiljalleen)

Lopuksi:
loraus kermaa
parmesania
tuoretta salviaa
suolaa, mustapippuria

E

Everyday herbalist

Siskokset kävivät viikonloppuna rentoutumassa Frantsilan luomuyrttitilalla. Oli yrttijalkakylpy ja pehmeä sauna, yrttipolku ja metsäpuro, meditaatiota ja aamutuolijoogaa. Ja ihania kasvisruokia, joiden jälkeen pysähdys ABC:lle tuntui ehkä ankeimmalta tapahtumalta ikinä.

Mikä hienointa, me oltiin ihan kummallisessa flow-tilassa. Naurettiin omille päiväkirjamerkinnöille (A), ideoitiin monta tulevaa juttua ja kirjoitettiin yksi jo valmiiksiksin. Synnytettiin uusi blogi (tai no, se on Tumblr:ssa). Ja jotenkin aistit tuntuivat olevan herkkinä, kun kaikki maistui ihan superhyvältä. Esimerkiksi Frantsilan yrttivoi näkkärin päällä. Käytiin kurkistamassa ohje siihen Frantsilan Kasviskeittokirjasta.

Yrttivoi 

500 g voita
3 dl kylmäpuristettua auringonkukka- tai rypsiöljyä
2 dl vettä persiljanippu
1 rkl jauhettua kuminaa
1 dl tuoretta, murskattua mäkimeiramia tai ranskalaista rakuunaa.

Sekoita huoneenlämpöiset ainekset tehosekoittimessa voidemaiseksi tahnaksi. Jäähdytä jääkaapisa. Yrttivoi levittyy voileivälle suoraan jääkaapista (tai pakasteesta) otettuna. Se säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Frantsilan kasvisruoat olivat muuten aika vähäsuolaisia. Vaikka suolan ystäviä ollaankin, tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kun käyttää monipuolisesti yrttejä, ei suolaa juuri kaipaa.

Lähes ällöttävän romanttista

On se, kun poikaystävä tulee kotiin macarone-leivospussin kanssa. Voi onnenpäivää.

Ruoka, jota tekee mieli uudelleen jo seuraavana päivänä. Tai oikeastaan saman tien, kun lopettaa syömisen.

Eilen me tehtiin A:n ja M:n kanssa perulaista ruokaa (ohjeet perulaisruokakurssilta, jolla E kävi). Ihan ÄLYTTÖMÄN hyvää!
Sitä paitsi tuntuu, että perulaisruoka on tekemässä läpimurtoa - miettikää vaikka superfoodeja, kuten macaa tai inkamarjoja.


Papusalaatti keräsi kommentteja, kuten "Mä alan tehdä tätä joka viikko" / "Onko tää vegaanista? Sopii hyvin oluen kanssa." / "Teen tätä jo huomenna uudelleen, laita ohje blogiin."


Jos annos näyttää pieneltä, syyttäkää jättimäistä lautasta. Tätä santsattiin. Monta kertaa.



Papusalaatti on nerokas ruoka, koska
a) Se on ravitsevaa ja terveellistä. Me mietittiin, että tätä pitäis tehdä silloin tällöin iso satsi jääkaappiin ja syödä viikon aikana lisukkeena.
b) Se on halpaa kuin mikä - etenkin jos ostaa pavut vaikka jostain etnokaupasta isossa pussissa.
c) Maku vain paranee seuraavana päivänä, kun salaatti mehustuu.

Ensalada de frejoles (papusalaatti)
(6-8:lle)

200 g liotettuja härkäpapuja
200g mustasilmäpapuja
200g ruskeapapuja
2 tomaattia pilkottuna
1 pun paprika pilkottuna
1 vihr paprika pilkottuna
1 hienonnettu punasipuli

Kastike
1 dl oliiviöljyä
4-5 rkl punaviinietikkaa
1/2 dl yrttejä (persiljaa, korianteria, rakuunaa)
2 rkl dijon-sinappia
suolaa ja mustapippuria

Liota härkäpavut runsaassa vedessä 12 tuntia ja kuori (huom. suomalaiset käyttäytyvät eri tavalla, tsekkaa pussin kyljestä). Kiehauta vesi, lisää suola ja pavut, keitä 10 min. Valuta.

Liota mustasilmä- ja ruskeapavut runsaassa vedessä 12 tuntia, keitä suolavedessä tunti. Valuta.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Lisää pavut ja kasvikset kulhoon, sekoita kastike joukkoon ja sekoita.


Kvinoa Atamalada
kvinoa"risotto"
(6-8:lle)

400 g kvinoaa
reilu loraus oliiviöljyä
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulia murskattuna
1 chilipalko
1 tl oreganoa
1 dl persijasilppua
suolaa, mustapippuria
2-3 dl sokeroimatonta (!) kondensoitua maitoa
200 g fetaa/mietoa vuohenjuustoa murennettuna

Pese kvinoa kylmässä vedessä, valuta ja keitä. Paista sipuleita ja valkosipuleita, chiliä, oreganoa, persiljaa miedolla lämmöllä. Lisää keitetty kvinoa, tiivistemaito ja juusto. Keitä vielä pari minuuttia.

Huom! Kannattaa tosiaan tsekata, että kondensoitu maito ei ole makeaa - sitä on olemassa molempia. Kondensoitua maitoa saa nykyään jo isoimmista ruokakaupoista, mutta itse kävin ostamassa Eesti-kaupasta Kolmannelta linjalta. Kannattaa myös maustaa ruoat kunnolla - jos maku ei tunnu olevan oikea, lisää persiljaa, suolaa tms.

Uusmummot

Leivottiin korvapuusteja. Kuinka noloa myöntää, ettei kumpikaan oltu tehty ikinä aiemmin. Ja sentään kyseessä kansallisleivonnainen! Puustit levisivät jättimäisiksi ja lisäksi toinen pellillinen paloi. Niistä ei sentään laiteta kuvaa.
/E&A

Onneksi ei vielä ole talvi

Viikonloppuna käytiin T:n vanhempien mökillä, nyt kun vielä ehti. Kuljettiin metsässä nenä kiinni maassa eikä tajuttu, että metsä oli täynnä hirvimiehiä. Onneksi ei käynyt kalpaten.




Mutta se on ihmeellistä, kuinka hyvältä kaikki ruoat maistuu aina mökillä*, mikä siinä on? Meinasin alkaa itkeä, kun syötiin perjantaina nälkäisinä kauraleipää voilla.

* Tosin joku voisi huomauttaa, että kylläpä se ruoka näkyy muutenkin maistuvan, ei siihen mitään mökkiä tarvita. Mutta siellä maistuu erityisen hyvältä.





Suppilovahveropiirakka

Rahkavoitakina:
250 g maitorahkaa
250 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Nypi rasva, jauhot ja leivinjauhe. Lisää maitorahka. Sekoita tasaiseksi, vältä vaivaamista. Huom! Tästä taikinasta tulee tuplasti niin paljon kuin tarvitaan yhteen piirakkaan, joten tee kaksi!

Sienitäyte:
150 g suppilovahveroita
250 g sipulia
125 g maitorahkaa
1 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
2 tl soijakastiketta
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1,5 tl timjamia
0,5 dl hienonnettua persiljaa

Hienonna sienet ja sipulit. Ruskista ne voissa ja anna jäähtyä. Sekoita rahkaan jäähtynyt sienisipuliseos ja muut aineet. Kaada täyte vuokaan. Paista piirakkaa uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes se on kypsä.

Herkkuja kadulla

Voi ihanuus. Ravintolapäivä on paras tapahtuma, mikä on aikoihin kehitetty. Ja erityisen hienoa on se, että tällainen (hieman anarkistinen) pop-up-systeemi toimii meillä, kuuliaisessa Suomessa. Söin eilen kaikenlaisia herkkuja - gulassikeittoa (kotikadulla), punajuuritsatsikia, lime-mustaherukka tryffeleitä ja vegaanisia kakkuja. NAM.






Mutta yksi pelko tuli nyt, kun kuulin, että seuraava Ravintolapäivä järjestetään jo 19. marraskuuta. Ei kai tapahtuma ala olla jo liian usein? Toivottavasti tästä ei tule sellainen rutiinipäivä, joka ei enää jaksa kiinnostaa ketään. Itse ainakin odotin koko kesän kuola valuen seuraavaa Ravintolapäivää. Jokainen ruoanlaitosta kiinnostunut tietää, että parasta on se, kun hyvää joutuu hetken odottaa.

Tosin tänä vuonna jonot olivat pitkät (jopa tunnin jonotus) moneen paikkaan, ja se välillä harmitti. Voiko valittaa sellaisesta, mitä tavalliset ihmiset järjestävät omasta vapaasta tahdostaan? En tiedä. Mutta silti olisi kiva, jos hinnat olisivat valmiina ja jonossa odottaville tiedotettaisiin, jos ruoka pian loppuu.
/E

Voihan Saslik - miltei unohdin sinut!

Kuukausi sitten me juhlittiin Annen synttäreitä Saslikissa venäläishenkisissä tunnelmissa. Päädyin tilaamaan härkää, kun pöydästä alkoi kuulua Iivanan miekka (joka oli jättimäinen lihaisa varras) -tilauksia, ja yhtäkkiä lohi alkoi tuntua hirveän tylsältä vaihtoehdolta.

Annos (tuollainen lankku jaetaan siis kahdelle, tiedoksi, ja sekin oli aivan hurjan paljon ruokaa) maistui mahtavalta kaikkine haudutettuine lisukkeineen. Ja lihakin oli hyvää. Erityisen mielenkiintoista oli seurata onnittelulaulua laulamaan tulleen naisen leukalihasten toimintaa.
/E

Kuinka monta serkkua tarvitaan leipomaan kakku?

No ainakin kolme - ja yksi kännykkälaskin kertomaan, kuinka paljon suklaata kakkuun tulee.
/E

Kerran kävin ravintolassa naapurikadulla

Olin unohtanut kirjoittaa suosikkipäivästäni eli Ravintolapäivästä (21.5.). Se oli jokaisen ruoanrakastajan unelmapäivä: kaupunki täynnä ihmisten kotiravintoloita!

Me käytiin syömässä soppaa (3e) ja skumppaa (1e) Torkkelimäellä ihanassa takapihapuutarhassa, missä saatiin myös esitelmä talon sotahistoriasta. Torkkelinmäen toisessa pihassa herkuteltiin kakulla niin, että paloja käytiin jopa santsaamassa. Illalla jonotettiin vielä Kotkankadun Yösnägärille (sieltä on tämä Kaisan ottama kuvakin). Kasvishodari itsetehtyine cuacamoleineen maistui skumpan ja valkoviinin jälkeen ihan tosi hyvältä. Ja jonossa tarjottiin vaahtokarkkeja.

Elokuussa uusiksi? Toivottavasti.
/E

Salaisen nokkospaikan tunnusmerkit

Käytiin T:n kanssa iltapyöräretkellä tsekkaamassa Helsingin nokkospaikat. Poimittiin pussiin niitä vähän ja tehtiin iltakeitto mummun ohjeella.


Tarkoitus on mennä viikonloppuna metsään vielä uudelleen Hennan kanssa. Jospa sitten saisi kerättyä sen verran, että voisi kuivatakin osan.



Mummun nokkoskeitto

5 dl vettä
5 dl kevytmaitoa
4 dl nokkosenlehtiä
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
3 rkl voita tai margariinia
suolaa
muskottipähkinää



1. Huuhdo nokkosenlehdet ja kiehauta vedessä. Siivilöi ja ota liemi talteen.
2. Pilko lehdet silpuksi.
3. Sekoita maito ja jauhot, kaada keitinliemeen sekoittaen. Keitä 10 minuuttia.
4. Lisää nokkoset ja mausteet. Kuumenna. Mausta vielä kermalla ja voilla.
5. Koostumuksen täydensi pyöräytys blenderissä, keitosta tuli kivan kuohkeaa. Mutta tätä kohtaa ei ollut mummun ohjeessa!

Tarjoa keitetyn kananmunan kanssa.

/E

Vappusima aikuisten makuun

T:n vappusima oli tänä vuonna oikein erinomaista. Se keräsi kommentteja, kuten "Ei yhtään hiivamaista" ja "Täähän on tällaista aikuisten makuun sopivaa".

Myös vappupäivän brunssi Tampereen Tohlopissa oli aivan ihana! Välimerellisen brunssin äärellä ei tarvinut välittää räntäsateesta (!).


/E

Sarkasmivapaata kesää odotellessa

Löysin äsken ensi kesän biisin! Kuulin äsken Radio Helsingistä Samae Koskisen uudelta levyltä kappaleen Eväsretki. Sanat meni suurin piirtein* näin: Ei se oo pelkkä ilma / eikä ruokakaan / se on tää seura...
Kappaleessa oli myös mitä mainioin kohta Jätettiin ironia himaan, ja sarkasmi. Olisin linkannut videon tähän, mutten vielä löytänyt sitä nopealla haulla. Kuva pöllitty täältä.
/E

* Allekirjoittanut on huonomuistinen ja kappaleiden sanoitusten suhteen hyvin suuripiirteinen. Muistan, että kappaleessa laulettiin myös koirista, mikä tekee biisistä tietenkin entistä hienomman!

Laskiaistiistain cooleimmat legginssit

No olipa kiva viikonloppu!

Onneksi pikkuveli käy joskus kylässä niin meidän talon kasvit voi paremmin. Istutettiin kevään kunniaksi muun muassa basilikaa, chiliä ja paprikaa, saa nähdä, mitä purkeista lähtee kasvamaan! Ja samalla katsottiin ruokaohjelmia ja dokumenttia seepramangustista.





Käytiin myös katsomassa Kiasmassa Saara Ekströmin näyttely, joka sopi kasveineen hyvin meidän viikonlopun teemaan! Tästä kuvasta tuli pieni orkideainnostus - onneksi realiteetit (laiskuus, kukkien kastelun unohtaminen) pitää maan pinnalla.
/E

Mahti-ilta!

Eilen pääsin tutustumaan Heurekan uuteen ruoka-aiheiseen näyttelyyn, jota olenkin jo ehtinyt fiilistellä täällä blogissakin. Insinööriseurassa Heurekassa, ei voi kyllä olla parempaa illanvietettä!













Mun suosikki oli "miksi syöt?"-niminen testi, jonka tulos oli, että olen ennen kaikkea sosiaalinen syöjä. Aika osuvaa! Inhoan käydä vaikka yksin syömässä yliopistolla. Mielenkiintoista oli se, että meillä oli T:n kanssa aivan eri valinnat, miksi me syödään. Minä valitsin syiksi esimerkiksi:
- Koska ruoka on herkullista
- Koska on kiva istua yhdessä pöydän ääressä ja jutella.

T taas valitsi asioita, kuten "koska ruoka on valmiina" jne. Ainoa yhteinen syy meillä oli "koska on nälkä", mutta se nyt taitaa olla aika luonnollista, että jokaisella on joskus nälkä.

Pidin myös testistä, jossa piti valita ostoskorista eri pakkausten joukosta jogurtti, maito, muropaketti ja mehu. Kone päätteli sitten valintojen perusteella millainen kuluttaja olen.


Senkin tulos oli osuva: tiedän, että sorrun helposti tuotteisiin, jotka väittävät olevansa jotenkin muita ekompia tai muuten vaan arvoiltaan parempia. Pitäisi tietää ja tuntea tarkemmin väitteet, joilla paremmuutta perustellaan.


Paljon ajattelemisen aihetta antoivat myös valokuvaaja Peter Menzelin kuvat perheiden viikottaisesta ruokavaliosta eri puolella maailmaa (alla yksi kuvasta otettu kuva). Etenkin tämän yhden australialaisperheen lihaisa ruokavalio hirvitti.



Ainoa ongelma oli se, että kaikilla oli töiden jälkeen kauhea nälkä, joten ruoka-aiheisiin testeihin perehtyminen aiheutti entistä pahemman nälän. Onneksi päästiin näyttelyn jälkeen Tikkurilan hyvään nepalilaiseen ravintolaan Sagarmathaan syömään. Ulospäin se ei näytä ihmeelliseltä, mutta ruoka on oikein suositeltavaa, jos jostain syystä sattuu liikkumaan Tikkurilassa!
/E

Rakkaudella, jo aamusta

Hyvää ystävänpäivää kaikki kivat ystävät! Kuvassa aamiaiskananmuna ja paahtoleipää (piparimuotilla).



/E

..Ja heti perään positiivisia uutisia ruoasta! (Sisältää Top Chef -kommentteja, mutta ei juonipaljastuksia)

Eilen alkoi Top Chef Suomi ja minä ainakin jäin koukkuun heti kerralla - siitäkin huolimatta, että ohjelmaa on sanomalehdissä mollattukin (keskittyy kuulemma liikaa ihmisiin eikä niinkään ruokaan). Kahden onnettoman Master Chef -jakson jälkeen tämä oli kuitenkin ihan toista maata! Mukaan oli onneksi saatu nuoria(kin) ja osaavia kokkeja, joten luulisin, että kaudesta tulee tosi mielenkiintoinen. Mun mielestä ohjelma vaikutti kerrankin sellaiselta, ettei tarvi hävetä. Usein Suomeen mukautetut realityohjelmat on lähinnä noloja!

Mun suosikiksi tuli ensimmäisen jakson perusteella Näsinneula-ravintolan Arto, joka vaikutti paitsi hyvältä tyypiltä, myös erinomaiselta ruoanlaittajalta.

Eiköhän me jonkinlainen kotistudiokin saada perustettua vai mitä?

Sattumoisin Hesarin ruokasivuilla oli tänään juttu myös huippukokki Matti Jämsenistä, lukaiskaahan myös se! Aika mielenkiintoinen valmentautumisvuosi. Kokkikilpailut on selvästikin nyt pop.
/E

P.S. Teemukissa uutta suosikkiteetäni: Orange&coconut (Clipperin tee Ekolosta)!