Lisää asiaa khachapureista eli kuinka ne tehdään

Samalla, kun Georgia-kuume nousee lähipiirissäni, on hyvä hetki hypettää vielä vähän lisää.

Mainio hostellinomistaja lupaili, että saisimme seuraavalla matkalla oppitunnin siitä, miten khachapureja tehdään. En malta odottaa! Eikä malttanut Paulakaan, sillä olen jo kaksi kertaa päässyt maistamaan Paulan itse leipomia khachapureja. Nämä kuvat ovat jälkimmäisestä gruusialaisesta illasta. Punaviini oli vuoden 2010 Pino-rypäleestä, georgialaista tuotantoa siis.

Ongelmallista on ennen kaikkea juusto, sillä georgialaisen juuston ostaminen Suomesta on melko vaikeaa. Mutta ei hätää: Paula ratkaisi asian tekemällä täytteen yhdistämällä mozzarellaa ja halloumia, ja sekoittamalla mausteeksi minttua  ja hunaja. Suosittelen kokeilemaan. Täytteet voi leipoa taikinan sisään juuri ennen kypsentämistä.

Toinen ihan mainio Georgia-henkinen ruoka, Badrijani nigvzit, syntyi näin:

Paahda munakoisokiekkoja uunissa öljyn, suolan ja kanelin kera. Tee päällä tahnaa, jossa on saksanpähkinöitä, öljyä, granaattiomenaa, hunajaa ja ennakkoluulottomasti kaikkia mahdollisia yrttejä.

Ja todistetusti granaattiomenan voi korvata myös karpalolla.

Suosittelemma kokeilemaan myös yrttitahnna pkhalia, erilaisia khinkali-nyyttejä (susikkeja olivat melkeinpä sienitäytteiset) ja ruukuissa kypsennettyjä papuruokia.

Kiitos Paula vinkeistä ja ihanasta illasta!

A

Asiaa khachapureista eli pieni ruokamatka Georgiaan

Kuten jotkut teistä ovat jo kuulleet (toiset todella monta kertaa), viime elokuinen matka teki minusta ja rakkaasta matkakumppanistani Paulasta georgialaisen ruoan ylimpiä ystäviä.

Kaikki alkoi siitä, kun ostimme ensimmäisenä aamuna ihanaa paksua jogurttia mummolta, joka myi sitä kadulla (ja päättyi muutaman viikon kestävään vatsatautiin, mikä ei jälkikäteen tunnu kovinkaan yllättävältä). 

Samana päivänä haukkasimme ensimmäisen kerran khachapuria. Se oli muuten tämä munalla höystetty yksilö:

Khachapuri on todella, todella tuhti leipä, joka sisältää georgialaista juustoa, sulgunia. Sitä voi ostaa myös marketeista ja take awayna, mikä on mainio juttu, sillä kokonaista jaksaa harvoin syödä muun ruoan ohella. Markettiversio näyttää tältä:

Myöhemmin maistoimme aivan uskomattoman hyvää kirsikkakakkua ja toista täytekakkua, jonka meille toi ystävällinen naapuri. Söimme kilokaupalla viikunoita ja joimme – ei ihan litrakaupalla, mutta kuitenkin ihan miehekkäästi – paikallisia viinejä. Niistä toiset olivat simaa muistuttavaa litkua, toiset, etenkin punaviinit, varsin kiinnostavan ja jopa hyvän makuisia (ravintolassa vaihtoehto normal wine takasi yleensä, että viini ei tullut kanisterissa vaan pullossa). Opettelimme keittämään turkkilaista kahvia ja ennustamaan sen puruista. Ja söimme kolmannen, neljännen ja viidennen khachapurin. Yksi parhaista oli muuten juustoleipärulla, joka oli kuin croissantin, juustopizzan ja rullakebabin omalaatuinen risteytys. (Georgiassa ihmiset kuskaavat khachapurinsa kotiin pizzalaatikoissa!)

Matkasta on tänään kulunut päivälleen puoli vuotta, ja matkamuistoviineistä enemmistö on jo juotu (enää Saperavit jäljellä). Georgialainen vuoristohunajakin loppui viime viikolla. Joten mikä voisi ilahduttaa enemmän, kuin se, että sain Paulalta vinkkejä siihen, miten tehdä khachapureja itse, ilman sulgunia! Niistä lisää pian.

A

Askeleen edellä

Terveisiä Tukholmasta! Pyörähdin siellä viime viikolla nopeasti työasioilla, mutta ehdin (hyvin pikaisesti) haukata vähän muitakin herkkuja kuin lakupiippuja (joita en muistanut ostaa, va fan!)

Tukholmassa oli meneillään ihan älytön leipätrendi. Onhan meillä Suomessakin leipää fiilistelty (siis me, jotka ei olla koskaan innostuttu karppauksesta), mutta Tukholmassa oli leipäkauppoja ja leipomoja ihan joka paikassa. Ja hipsterit kuulemma leipoo nyt juurileipää ihan tosissaan. Ja jos trendikäs tukholmalainen lähtee matkalle, hän voi viedä oman leipäjuurensa hoitoon matkan ajaksi. Jättesöt!

Törmäsin myös kivaan ruokapaikkaan, johon ajattelin joskus toistekin mennä istumaan iltaa ystävien kanssa. Södra teatern eli kaunis, vanha teatterirakennus (ravintola yläkerrassa) Södermalmilla. Kannattaa käydä tutustumassa, jos on aikaa.

E

Everyday herbalist

Siskokset kävivät viikonloppuna rentoutumassa Frantsilan luomuyrttitilalla. Oli yrttijalkakylpy ja pehmeä sauna, yrttipolku ja metsäpuro, meditaatiota ja aamutuolijoogaa. Ja ihania kasvisruokia, joiden jälkeen pysähdys ABC:lle tuntui ehkä ankeimmalta tapahtumalta ikinä.

Mikä hienointa, me oltiin ihan kummallisessa flow-tilassa. Naurettiin omille päiväkirjamerkinnöille (A), ideoitiin monta tulevaa juttua ja kirjoitettiin yksi jo valmiiksiksin. Synnytettiin uusi blogi (tai no, se on Tumblr:ssa). Ja jotenkin aistit tuntuivat olevan herkkinä, kun kaikki maistui ihan superhyvältä. Esimerkiksi Frantsilan yrttivoi näkkärin päällä. Käytiin kurkistamassa ohje siihen Frantsilan Kasviskeittokirjasta.

Yrttivoi 

500 g voita
3 dl kylmäpuristettua auringonkukka- tai rypsiöljyä
2 dl vettä persiljanippu
1 rkl jauhettua kuminaa
1 dl tuoretta, murskattua mäkimeiramia tai ranskalaista rakuunaa.

Sekoita huoneenlämpöiset ainekset tehosekoittimessa voidemaiseksi tahnaksi. Jäähdytä jääkaapisa. Yrttivoi levittyy voileivälle suoraan jääkaapista (tai pakasteesta) otettuna. Se säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Frantsilan kasvisruoat olivat muuten aika vähäsuolaisia. Vaikka suolan ystäviä ollaankin, tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kun käyttää monipuolisesti yrttejä, ei suolaa juuri kaipaa.

Oodi Ålannille

Oi Ahvenanmaa / Sieltä paikallisia herkkuja saa
Olin varma että lohta / Jostain ravintolasta löytäisin kohta
Mutta perille päästyä / Aloin väsyä
Ruokapuoli minut petti / Ei auttanut kartat ja netti
Onneksi ahomansikoita oivia / Sain tienvarsilta poimia
Ja matkan varrella löysin myös kakkuja makeita / Tosin kahviloiden olemassaolosta ei ole takeita.






P.S. Kalaruokaa ja saaristolaisleipää löysimme kuitenkin viimeisenä iltana Maarianhaminasta, det var jättebra!



/E

Perustettaisko old school jätskibaari?

Ollaan joskus Annin kanssa mietitty, että jos saadaan yhtäaikaa burn out, perustetaan joku söpö pieni liike yhdessä. Ennen sen oli tarkoitus olla vintage-liike, mutta nykyään tuntuu, että meille voisi sopia paremmin joku ruokateemainen (kuten esimerkiksi suomalaisketju Sis. Deli, joka on kahden siskon ihana kahvilaketju).
Lontoossa käytiin jätskibaarissa, jonka jälkeen jäin miettimään, että myös vanhanajan jätskibaari voisi olla kiva idea. Mitäs tykkäisitte? Ainoa ongelma on se, että siellä pitäis kyllä olla jotain suolaistakin tarjolla, kun kerran musta on kyse!
/E

Suosikkimakuja

Olipas ihana päästä Lontoossa piipahtamaan yhteen kaikkien aikojen suosikkiruokapaikoistani, Wagamamaan. Konsepti on kyllä edelleekin (vuosien jälkeen) toimiva. Vaikka täytyy myöntää, että suu on nykyään tottunut muuallakin samantyylisiin aasialaisesta ruoasta muokattuihin herkkuruokiin eli ihan niin eksoottinen makumaailma Wagamama ei ole kuin silloin joskus vuonna 2002.
Silti: söin tofu-nuudelikeiton ja maut olivat juuri sellaisia kuin pitääkin.

Toinen suosikkini Lontoon-ajoilta oli sekin ennallaan eli take away -kasvisruokaa tarjoava The Grain Shop Portobello Roadilla. Harmikseni Mau Mau -baari sen sijaan on vaihtanut ilmeisesti omistajaa ja se näyttää nykyään diskopalloineen ihan samanlaiselta baarilta kuin mikä tahansa muukin baari. Sääli. Ennen Mau Mau oli niin kotoisa nahkasohvineen ja levysoittimineen.
/E

Ihanat Broadwayn markkinat

Okei, tää itä-Lontoon hehkuttaminen saakoon loppua heti tämän kirjoituksen jälkeen, mutta en voi olla kertomatta Broadwayn markkinoista. Juuri sopiva sekoitus vintagea, pikkuisia koiria, pyöriä ja tietty ruokaa! Tässä vähän kuvia, jospa ne havainnollistaisivat asiaa.










Sen sijaan Lontoon ruoka-asioista aion tehdä kyllä vielä pari merkintää, koittakaa kestää. Nyt aion ensin vähän nukkua univelkoja pois matkan jäljiltä.
/E

Luomu-Lontoo

Aivan kuten Suomessakin, kaikki luomu tai siihen viittaava tuntui olevan Lontoossa nyt kovassa huudossa. Kaupat pursusivat orgaanisia tuotteita, ja siellä täällä oli kahviloita, jotka mainostavat olevansa natural, organic tai jotakin muuta. Tämä trendi on omasta mielestäni oikeasti tosi positiivinen (verrattuna moniin muihin), tosin ongelma on tietty sen kontrolloiminen, mikä tosiaan on vaikkapa luomua. Enkä tiedä, kuinka suuri hyväntekijä Pret A Manger -ketjukaan loppujen lopuksi on, vaikka se väittääkin antavansa esimerkiksi kaikki kolmioleipänsä päivän päätteeksi hyväntekeväisyyteen. Noh, toisaalta Pretin kolmioleivän syöminen ainakin tuntuu paremmalta teolta kuin vaikka Burger Kingiin käveleminen. Se riittäköön.
/E

Itä-Lontoon hipsterit

Lontoon-loma jatkui eilen tutustumisella itä-Lontooseen. Nykyään kaikki hip tapahtuu kuulemma idässä, ja siksi kaikki hipsterit suuntaa sinne. Niin myös me. Eikä ihme, Shoreditchissä (kävelymatka Liverpoolin asemalta) on söpöjä vintageliikkeitä (esim. Absolute Vintage), paljon värikkäitä pyöriä (Rough Traden levykaupassa oli jopa sisällä pyöräparkki!) - ja sitten tietenkin kivoja kahviloita. Me käytiin hieman loft-henkisessä kahvila-baarissa Brick Lanen läheisellä poikkikadulla. Paikan nimi on 1001.


Tästäkin on ollut jo aiemmin jossain lehdissä, mutta idässä on myös tämä hassu Double Decker, joka on muutettu kasvisruokakahvilaksi (RootMaster). Otin vain kuvan ohimennessä, ei käyty siellä, kun auto näytti aika täyteen pakatulta.

Akku loppuu, joten jatkan tästä myöhemmin!
/E

Cupcake-varoitus!

Terveisiä Lontoosta, vietetään täällä syyslomaviikkoa! Tarkoitus oli olla tekemättä yhtään mitään erikoista - ja toistaiseksi suunnitelma on onnistunut oikein hyvin. Ollaan lähinnä kuljeskeltu ympäriinsä ja syöty. Paljon.

Lontoon on vallannut suuri cupcake-trendi. Joka puolella myydään cupcake-krääsää (esimerkiksi cupcake-suihkumyssyjä), siellä täällä on cupcakeja tarjoavia kahviloita ja kirjakaupoissa on cupcake-reseptikirjoja. Sitten on The Hummingbird Bakery (jonka olen bongannut Notting Hillistä ja Sohosta), joka on vienyt idean asteen verran pidemmälle. Kahvila tarjoaa pelkästään cupcakeja ja on tehnyt jopa oman reseptikirjan. Suosittelen ainakin porkkanakakku-cupcakea, se oli parasta (ja ehkä epäterveellisintä) mitä oon syönyt vähään aikaan. Ja kotiinkuljetus näyttää nettisivujen perusteella toimivan 24/7.

Lisää (ruoka)kuulumisia myöhemmin, nyt lähdetään keikalle!
/E

Azorilainen ilta

Huomattiin Esan kanssa muutama viikko sitten äkkilähtölistoilla Alanyoiden ja Sunny beachien joukossa lähtö Azoreille. Matkoja oli tarjolla vain kaksi, joten ehdittiin ennen varausta googlata vain "Azorit + ruoka". Yhden hakutuloksen mukaan paikalliset ei juuri syö kalaa, vaikka sitä ympäröivästä Atlantista saisi aika helposti. Uskallettiin silti varata matka, sillä paikallisia juustoja kehuttiin kovasti.


No, kirjoitus ei ihan pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi paikallisten suosima Casa Marisca -ravintola (jonka tunnistaa kuvassa näkyvästä rapuvalosta) oli sisustukseltaan kuin uimahalli, mutta ruoka oli aivan ihanaa ja ihanan edullista.

Söin ihan tuoretta tonnikalaa, jota kaikkien sääntöjen vastaisesti ei oltu jätetty keskeltä punertavaksi. Ja oli tosi hyvää siitä huolimatta! Esa testasi haita, ja lisäksi maisteltiin marinoitua mustekalaa. Annokset maksoi alle kympin, enkä edes minä jaksanut syödä tonnikalasta edes puolia.Silti täytyy myöntää, että parasta oli (saaren parhaana pihvipaikkana palkitun Bar Restaurante Aliançan) pihviannos, jonka päällä oli supersuolaista paprikaa (jota ostettiin kotiin 2 purkkia, jotka paluumatkalla levisivät Esan matkalaukkuun).



















Positiivisina puolina jäi mieleen myös paikalliset ja portugalilaiset viinit (ravintoloissa ei myyty yleensä lasillista, joten oli pakko aina tilata pullo - mikä harmi!). Pullon sai alle yhdeksän euron hinnalla.

Alkupaloina pöytään tuotiin yleensä paikallista juustoa, joka oli melko mautonta tuoretta kotijuustoa (valkoinen möntti kuvassa). Enemmän omaan makuun oli vanhemmat kovat juustot.

Ja niin, hedelmät: katsokaa tuota ananasta, sen kova keskusta on pikkurilliä ohuempi! Paikalliset käytti tosi paljon passion-hedelmää, ja itsekin innostuin syömään kerralla seitsemän.


























Bar Restaurante Aliança
Rua Açoriano Oriental 23
Ponta Delgada

Casa Marisca
Rua Engenheiro José Cordeiro 127
Ponta Delgada

/A

Kesän paras maisemasalaatti

Haarukasta heijastuva Hangon taivas sai hymyilemään kuin keksi.

/A