Kuten jotkut teistä ovat jo kuulleet (toiset todella monta kertaa), viime elokuinen matka teki minusta ja rakkaasta matkakumppanistani Paulasta georgialaisen ruoan ylimpiä ystäviä.
Kaikki alkoi siitä, kun ostimme ensimmäisenä aamuna ihanaa paksua jogurttia mummolta, joka myi sitä kadulla (ja päättyi muutaman viikon kestävään vatsatautiin, mikä ei jälkikäteen tunnu kovinkaan yllättävältä).
Samana päivänä haukkasimme ensimmäisen kerran khachapuria. Se oli muuten tämä munalla höystetty yksilö:
Khachapuri on todella, todella tuhti leipä, joka sisältää georgialaista juustoa, sulgunia. Sitä voi ostaa myös marketeista ja take awayna, mikä on mainio juttu, sillä kokonaista jaksaa harvoin syödä muun ruoan ohella. Markettiversio näyttää tältä:
Myöhemmin maistoimme aivan uskomattoman hyvää kirsikkakakkua ja toista täytekakkua, jonka meille toi ystävällinen naapuri. Söimme kilokaupalla viikunoita ja joimme – ei ihan litrakaupalla, mutta kuitenkin ihan miehekkäästi – paikallisia viinejä. Niistä toiset olivat simaa muistuttavaa litkua, toiset, etenkin punaviinit, varsin kiinnostavan ja jopa hyvän makuisia (ravintolassa vaihtoehto normal wine takasi yleensä, että viini ei tullut kanisterissa vaan pullossa). Opettelimme keittämään turkkilaista kahvia ja ennustamaan sen puruista. Ja söimme kolmannen, neljännen ja viidennen khachapurin. Yksi parhaista oli muuten juustoleipärulla, joka oli kuin croissantin, juustopizzan ja rullakebabin omalaatuinen risteytys. (Georgiassa ihmiset kuskaavat khachapurinsa kotiin pizzalaatikoissa!)
Matkasta on tänään kulunut päivälleen puoli vuotta, ja matkamuistoviineistä enemmistö on jo juotu (enää Saperavit jäljellä). Georgialainen vuoristohunajakin loppui viime viikolla. Joten mikä voisi ilahduttaa enemmän, kuin se, että sain Paulalta vinkkejä siihen, miten tehdä khachapureja itse, ilman sulgunia! Niistä lisää pian.
A
Jee, Georgia kutsuu!!
VastaaPoistaUijuijui, noita leipiä syödään kilotolkulla muutaman viikon päästä. Myös viinit (ja erityisesti niiden etiketit) herättivät kiinnostuksen.
VastaaPoistaGamardzobat! Oman empiirisen tutkimukseseni perusteella täysi tuki näille fiilistelyille. Täältä löytyy vähän lisää ihmeteltävää, mm. tieteellisesti asiaa lähestyvä khachapuri-indeksi: http://georgiaphiles.wordpress.com/2013/01/16/georgian-cuisine-a-visual-guide/
VastaaPoista-M
Khachapuri-indeksi, huikeaa! Ja ehkä tosiaan olisi ihan aiheellista myöntää, että khachapuri ei ole leipä vaan piiras.
VastaaPoistaYksi mikä kiinnosti: tulla mainittiin, että Georgiassa ei ole tapana heittää leipää pois. Meille oltiin silti todella tiukkana siitä, että ei saisi syödä tai ostaa ei-tuoretta leipää ("miksi syödä kuivaa kun on tuorettakin"). Ja kuitenkin aamulla paikat saattoivat olla kiinni. Eli mistä sitä tuoretta naan-leivän näköistä leipää ostetaan ja milloin??