Ihan ensiksi tämä:
Kaikki ulkona syöminen kannattaa, ja mikä tahansa, mikä monipuolistaa Suomen ravintolakenttää, on hyvä asia.Mutta sitten tämä:
Eikö ole harmillista, että brunssit ovat mennettäneet houkutuksensa? Sen jälkeen, kuin kahviloiden lisäksi baarit ja valkopöytäliinaravintolat ovat tehneet oman aamupäiväkattauksensa, kiinnostus brunsseja kohtaan on ainakin omassa kaveripiirissäni laskenut, jopa lopahtanut. Tarjonnan lisäännyttyä tuntuu, että moni paikka kilpailee ruoan määrällä laadun sijaan. Itse leivottu leipä alkaa olla harvinaisuus, samoin laimentamaton appelsiinimehu. Ne paikat, joissa ruoka on tasokasta, hintakin on sen mukainen. Ääripäät ovat nykyään nämä: Salutorgetin brunssilla vasikanposki tarjoillaan pöytään, ja Pasificon omalla on tarjolla tex mexiä. Ja sama kysymys molempiin paikkoihin liittyen: onko kyseessä silloin vielä brunssi vai lounas, jonka kanssa juodaan kahvia?Mutta onneksi myös tämä:
Sen jälkeen, kun brunssit ovat alkaneet kyllästyttää, aamiaiset ovat kokeneet uuden nousun. Viime vuoden ihanimpia hetkiä oli Porvoon Pariisin Ville -hotellissa nautittu ohrapuuroaamiainen (kuva yllä). Helsingissä Klaus K:n aamiainen on aivan loistava (25 e). Olemme jo pari kertaa valinneet brunssin sijaan Cafe Engelin aamiaisen (kuvat alla), joka eroaa brunssista siksi, että annos ei sisällä lämmintä ruokaa, se valitaan listalta ja tarjoillaan pöytään. Ranskalainen aamiainen (13,50) sisältää maitokahvin, croissantin, muutaman juustosiivun ja hedelmiä. Se riittää, ja sitäkin tarjoillaan kahteen asti, sunnuntaina kolmeen.A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti