Mistäs sitä hellepäivänä voisi kirjoittaa - aa, no teestä! Täällä blogissa on käsitelty teetä yllättävän vähän (huomioiden, että me ollaan fanaattisen tee-ihmisen tyttäriä ja opittu juomaan teetä suurin piirtein heti seuraavaksi äidinmaidon jälkeen). Mulla kuitenkin kesti pitkään tykästyä rooibos-teehen.
Ensimmäisillä maistamisilla se vain oli yksinkertaisesti pahaa. Näin jälkikäteen olen päätellyt, että se johtui siitä, että join pussiteetä. Ja sehän ei ole aina teetä nähnytkään. Yritin kuitenkin tykätä rooiboksesta - siitä jotenkin
kuuluisi tykätä samaan tapaan kuin vihreästä teestä. Katsoin jopa rooiboksen suosiota nostattaneen Naisten etsivätoimisto -elokuvan ja yritin fiilistellä afrikkalaista punapensasta. Ei lähtenyt.
Nyt Esa osti sitruksella maustettua rooibosta (tietenkin Pirkkaa ja vielä Reilua). Nostelin kulmakarvoja ja hymisin jotain siitä, miten luultavasti tulee vaan päätymään teekaapin nurkkaa Revontuli-teen viereen. Nyt keitän päivän toista henk. koht. pannullista. Ehkä rooibos vaan sopii erityisen hyvin yhteen lämpimän ilmaston kanssa!
Myöhemmin tein vielä satsin rooibos-jääteetä. Aika mehumaista, mutta hyvää.
-jäähdytettyä rooibosta (2/3) ja appelsiinimehua (1/3)
-puolta litraa kohti muutama ruokalusikallinen ruokosokeria ja puolikkaan sitruunan mehu
-jäitä /A
Ps. tehtävä: etsi kuvasta Arvi