Brunssi vs. aamiainen

Ihan ensiksi tämä: 

Kaikki ulkona syöminen kannattaa, ja mikä tahansa, mikä monipuolistaa Suomen ravintolakenttää, on hyvä asia.

Mutta sitten tämä: 

Eikö ole harmillista, että brunssit ovat mennettäneet houkutuksensa? Sen jälkeen, kuin kahviloiden lisäksi baarit ja valkopöytäliinaravintolat ovat tehneet oman aamupäiväkattauksensa, kiinnostus brunsseja kohtaan on ainakin omassa kaveripiirissäni laskenut, jopa lopahtanut. Tarjonnan lisäännyttyä tuntuu, että moni paikka kilpailee ruoan määrällä laadun sijaan. Itse leivottu leipä alkaa olla harvinaisuus, samoin laimentamaton appelsiinimehu. Ne paikat, joissa ruoka on tasokasta, hintakin on sen mukainen. Ääripäät ovat nykyään nämä: Salutorgetin brunssilla vasikanposki tarjoillaan pöytään, ja Pasificon omalla on tarjolla tex mexiä. Ja sama kysymys molempiin paikkoihin liittyen: onko kyseessä silloin vielä brunssi vai lounas, jonka kanssa juodaan kahvia?

Mutta onneksi myös tämä: 

Sen jälkeen, kun brunssit ovat alkaneet kyllästyttää, aamiaiset ovat kokeneet uuden nousun. Viime vuoden ihanimpia hetkiä oli Porvoon Pariisin Ville -hotellissa nautittu ohrapuuroaamiainen (kuva yllä). Helsingissä Klaus K:n aamiainen on aivan loistava (25 e). Olemme jo pari kertaa valinneet brunssin sijaan Cafe Engelin aamiaisen (kuvat alla), joka eroaa brunssista siksi, että annos ei sisällä lämmintä ruokaa, se valitaan listalta ja tarjoillaan pöytään. Ranskalainen aamiainen (13,50) sisältää maitokahvin, croissantin, muutaman juustosiivun ja hedelmiä. Se riittää, ja sitäkin tarjoillaan kahteen asti, sunnuntaina kolmeen.

A

Dylanin brunssi - How does it feel?

Vielä vuosi, pari taaksepäin brunssit olivat paras ilmiö sitten kuivasampoon ja korkeavyötäröisten farkkujen.

Sitten tuli vastaan saturaatiopiste, ja sekalaiset lounasaikaan syödyt nacho-munakokkeli-marjapiirakka-aamiaiset eivät enää kolahtaneet. Pacifico on ainoa, jonne mahtuu, mutta sielläkin joutuu jonottamaan. Eikä croissantit ja raejuusto lopulta maistu kovin hyvältä samalta lautaselta syötynä.

Tästä kaikesta huolimatta innostuttiin pitkästä aikaa varaamaan pöytä. Kohde oli aikanaan hurjasti hehkutusta saanut Dylan Arabiassa. Paikka ansaitsi ensimmäiset kehut jo aamuyöllä: koska idea seuraavan päivän brunssista syntyy usein puolenyön jälkeen, on aika mainiota, että pöytävarauksen saa tehtyä myös kello 3:35.

Dylanissa oli kiva rento-mutta-ei-liian-boheemi meininki. Paljon hedelmiä ja kasvisvaihtoehtoja, mutta lisäksi lihaisia salaatteja ja porolevitettä. Enimmäkseen hiilihydraattisalaateista koostuva noutopöytä teki brunssin hyvin ruokaisaksi, vaikka varsinainen lämmin pöytä (makkarakastike & perunamuusi) jäi kokonaan kokematta. Oli kikherneitä, papuja, tuoretta korianteria ja tofua. (Ja miten ilahduttavaa oli, kun tofulta näyttävät kuutiot salaatissa osoittautuivat marinoiduksi edam-juustoksi!) Pieni miinus siitä, että salaatit muistuttivat melko paljon toisiaan. Niistä pari olisi voinut jättää kokonaan pois, ja niiden tilalle olisi sopinut muutama hyvä kasvistahna tai levite. Vedellä lantrattu appelsiinimehu toi ikävästi mieleen edellisillan huonosti kasatun drinkin.

Silti Dylan oli kuudentoista euronsa arvoinen, etenkin, kun homma huipentui jälkkäripöydän (nyysimisen arvoiseen) brownieen. Sen jälkeen oli hyvä vyöryä pois like a rolling stone.

Dylan

Hämeentie 153

A&E, jotka pyytävät anteeksi tekstin puujalkaviittauksia

Toivon maailmanrauhaa ja sitä, että jokainen aamupala olisi tällainen

Kesä 2012 ei ehkä ollut hellekesä, eikä edes yhtä hurmoksellinen sillikesä kuin 2011. Brunssit ja picnicit eivät onneksi jäänet yhtään aiempien vuosien varjoon. Nyt on hyvä hetki muistella yhtä kesän kohokohdista, Flow-festivaalia edeltävää takapihabrunssia.

Hyvin harvoin on nimittäin tullut herättyä festivaaliperjantain jälkeisenä aamuna mielessä vain kaksi asiaa: suklaakakun viimeistely ja pizzojen koristelu. Hyvin harvoin ovat myöskään hiilihydraatit maistuneet yhtä jumalaisilta (manchego-leivän, croissanttien, kotona leivottujen sämpylöiden, pikkupizzojen, suklaakakun ja leivosten muodossa). Harvoin ovat skumppapullojen korkit poksahdelleet auki yhtä napakasti ja tiuhaan. Harvoin ovat khakinväriset chinot kierrelleet pöytää yhtä ahnaasti.

Kiitos kaikille ihanille avusta ja seurasta. Ja siitä kaikesta gloriasta.

Mascarpone-sienipizzat

Pizzapohja

7 dl vettä

2 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
14 dl jauhoja
1 dl oliiviöljyä

Sekoita kädenlämpöiseen veteen sokeri ja suola. Laita jauhot laakeaan astiaan ja sekoita niihin hiiva. Kaiva jauhojen keskelle kuoppa. Vaivaa taikinaa ja lisää aina vähän haaleaa vettä kunnes taikina on tasaista ja pehmeää. Lisää oliiviöljy ja vaivaa vielä hetki.

Anna taikinan kohota lämpimässä vedottomassa paikassa vähintään tunti, mielellään 4 tuntia.

Kauli valmiista taikinasta pikkupizzoja, yhteensä 20. Paista 225-asteisen uunin alatasolla (levitä sitä ennen pizzojen päälle tomaattikastike). Yhdelle pellille mahtuu 4 pientä pizzaa. 

Tomaattikastike

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl sokeria

2 tölkkiä hyvää tomaattimurskaa

1 tölkki kokonaisia tomaatteja

2 rkl balsamicoa

suolaa

mustapippuria

tuoretta oraganoa ja persiljaa

lisäksi esimerkiksi:

kantarellejä, suppilovahveroita

serrano-kinkkua

Pilko ja paista sipuli. Pilko pannulle myös valkosipuli. Lisää sokeri ja anna kypsyä pienellä lämmöllä. Lisää tomaattimurskat ja säilötyt tomaatit sekä mausteet. Keitä kastiketta pienellä lämmöllä kasaan 45 minuuttia. 

Oreganoöljy

Tuoretta oreganoa

1 valkosipulinkynsi

1 dl oliiviöljyä

Sekoita hienonnettu valkosipulinkynsi ja oregano öljyn sekaan ja anna maustua muutama tunti, mielellään seuraavaan päivään.

Mascarpone-vaahto

400 g mascarpone-juustoa

1 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori

Sekoita sitruunamehu, raastettu kuori juuston sekaan.

Nostele kypsien pizzojen päälle täytteeksi esimerkiksi pannulla paistettuja kantarellejä ja suppilovahveroita tai serrano-kinkkua.Tarjoile pizzat mascarponevaahdon kanssa ja pirskota päälle oreganoöljyä. 

Suklaakakun nimi juontaa siitä, että leivoimme kaksi eri väristä kerrosta: toiseen lisäsimme kaakaojauhetta.  Oikeasti syötiin paljon isompia paloja kuin mitä lautasella näkyy, oli tosi onnistunut.

Tiikerisuklaakakku lakkatäytteellä

pohja:

6 kananmunaa rikottuna lasiin

saman verran jauhoja ja sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

marjamehua kostuttamiseen

2 dl sokeroituja lakkoja

3 rkl rommia laimennettuna vedellä

2 rkl lakka- tai vadelmahilloa

kuorrute:

220 g taloussuklaata

1,5 dl kuohukermaa

50 g voita

3 rkl tomusokeria

hyppysellinen suolaa

Riko munat lasiin ja mittaa saman verran sokeria ja jauhoja. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele leivinjauhe jauhoihin ja siivilöi muna-sokerivaahdon sekaan. Kaada puolet taikinasta irtopohjavuoan pohjalle. Lisää kaakaojauhe jäljelle jääneeseen taikinaan ja kaada toisen irtopohjavuoan pohjalle.

Paista 170-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

Anna jäähtyä ja kostuta pohjat marjamehulla. Anna kostua jääkaapissa seuraavaan päivään. Nosta kaakaopohja tarjoilulautaselle. Kostuta rommivedellä. Levitä päälle lakat. Nosta päälle toinen pohja  ja kostuta. Levitä päälle hilloa, jotta kuorrute ei imeydy pohjaan.

Pehmitä suklaata mikrossa. Lämmitä kerma kattilassa, älä kuitenkaan keitä. Lisää suklaa ja kerma. Anna suklaan sulaa ja lisää voi. Sihtaa sekaan tomusokeri. Levitä kuorrute kakun päälle. (Tämä kuorruta pysyy notkeana kolme tuntia.) Anna mehustua  muutama tunti jääkaapissa. 


Ihan muutama punaviinilasillinen ja pari mausteista pataruokaa – ja sitten se on täällä taas, kesä.

/A

Gopalin brunssi, kesäinen Tampere!

Oi! 15 euron hintainen Gopalin (siis sen Kuninkaankadun, ei Tammelan) brunssi sai aikaan ihastuneita huokauksia: erilaisia tahnoja ja tuoreita sämpylöitä ja hedelmiä. Onneksi kuva ei kerro, että syödessä alkoi sataa kaatamalla.
/E&A

Puutarha on taas auki!

Helsingin Kalliossa sijaitseva ihanan outo kahvila Villipuutarha on avannut ovensa taas putkirikon jälkeen. Käytiin siellä A:n kanssa syömässä tapassalaatit. Varis katsoi vierestä kateellisena.

Villipuutarhassa on brunssikin lauantaisin, mutta sieltä kannattaa varata paikka jo etukäteen.
/E

Alia - Porvarillinen "brunssi" Mustikkamaalla

Viime sunnuntai-iltapäivällä ajauduttiin T:n kanssa seikkailulle Mustikkamaalle. Ihana aurinkoinen päivä - kunnes iski kamala kiukkunälkä. Me päädyttiin kurkistamaan Alia-ravintolan sisuksiin (Luultiin aluksi, että se oli kiinni, kun ulkopuolella ei ollut mitään kylttejä. Pöydät olivat kuitenkin melkein täynnä, kun astuttiin sisään.). Ravintolassa oli tarjolla tyyris brunssi (36 euroa), mutta sinne me sitten jäätiin, kun seisova pöytä näytti niin uskomattoman hyvältä.





Onneksi kyseessä ei varsinaisesti ollut brunssi, vaan ihan mahtava alkuruokapöytä (rapuja, tuoretta saaristolaisleipää, erilaisia salaatteja, punajuuri-vuohenjuustopaistosta ja ties mitä hyvää), sitten pääruoka (jonka sai itse valita kahdesta vaihtoehdosta: minä otin haukea simpukoilla, T härkää). Ja sitten oli vielä erilaisia kakkuja jälkiruoaksi. Vaikka brunssi oli kallis, se oli samalla myös täyttävä: meillä ei ainakaan ollut nälkä edes illalla. Ja miljöö oli jotenkin seesteinen, kun aurinko paistoi laiskasti sisään ikkunoista.

Jos liikutte joskus Mustikkamaalla päin, Alia kannattaa kyllä tsekata. Jälkikäteen netistä googlaamalla huomasin, että esim. Hans Välimäki oli kommentoinut, että Alian hinta-laatusuhde on hyvä. Ravintola on kuitenkin Postresin omistajien ylläpitämä eli taso on korkea. Tätä me ei tiedetty sisään astuessamme, mutta todettiin kyllä, että maut olivat kohdallaan.

Mutta sen verran hintaa "brunssilla" on, että kannattaa olla tosi nälkä!
/E

Kyllä, Pacificossakin on brunssi

Käytiin Helsingin-Päivin (koska nykyään on olemassa kaksi eri Päiviä, koitan välttää sekaannuksia) lounaalla tänään ja luulin jo keksineeni omasta päästä, että Helsinginkadun Pacificossakin on nykyään brunssi. Päivi nimittäin jo ehti kummastella, että tarjotaanko Pacifico-baarissa muka ruokaa. Mutta tässä todistusaineistoksi juttu Nytistä! En siis - vielä - ole tulossa hulluksi.

Onko nyt muuten joku tex mexin toinen tuleminen, kun Pacificossa on tex mexiä ja Bistro Artesanassa on tex mex -brunssi? 90-luvulla tacon palaset jäi aina mun kurkkuun kiinni (joo joo, en ehdi niellä, kun on kiire syödä!), pitääkö siihen nyt valmistautua uudelleen?
/E