Lisää asiaa khachapureista eli kuinka ne tehdään

Samalla, kun Georgia-kuume nousee lähipiirissäni, on hyvä hetki hypettää vielä vähän lisää.

Mainio hostellinomistaja lupaili, että saisimme seuraavalla matkalla oppitunnin siitä, miten khachapureja tehdään. En malta odottaa! Eikä malttanut Paulakaan, sillä olen jo kaksi kertaa päässyt maistamaan Paulan itse leipomia khachapureja. Nämä kuvat ovat jälkimmäisestä gruusialaisesta illasta. Punaviini oli vuoden 2010 Pino-rypäleestä, georgialaista tuotantoa siis.

Ongelmallista on ennen kaikkea juusto, sillä georgialaisen juuston ostaminen Suomesta on melko vaikeaa. Mutta ei hätää: Paula ratkaisi asian tekemällä täytteen yhdistämällä mozzarellaa ja halloumia, ja sekoittamalla mausteeksi minttua  ja hunaja. Suosittelen kokeilemaan. Täytteet voi leipoa taikinan sisään juuri ennen kypsentämistä.

Toinen ihan mainio Georgia-henkinen ruoka, Badrijani nigvzit, syntyi näin:

Paahda munakoisokiekkoja uunissa öljyn, suolan ja kanelin kera. Tee päällä tahnaa, jossa on saksanpähkinöitä, öljyä, granaattiomenaa, hunajaa ja ennakkoluulottomasti kaikkia mahdollisia yrttejä.

Ja todistetusti granaattiomenan voi korvata myös karpalolla.

Suosittelemma kokeilemaan myös yrttitahnna pkhalia, erilaisia khinkali-nyyttejä (susikkeja olivat melkeinpä sienitäytteiset) ja ruukuissa kypsennettyjä papuruokia.

Kiitos Paula vinkeistä ja ihanasta illasta!

A

Asiaa khachapureista eli pieni ruokamatka Georgiaan

Kuten jotkut teistä ovat jo kuulleet (toiset todella monta kertaa), viime elokuinen matka teki minusta ja rakkaasta matkakumppanistani Paulasta georgialaisen ruoan ylimpiä ystäviä.

Kaikki alkoi siitä, kun ostimme ensimmäisenä aamuna ihanaa paksua jogurttia mummolta, joka myi sitä kadulla (ja päättyi muutaman viikon kestävään vatsatautiin, mikä ei jälkikäteen tunnu kovinkaan yllättävältä). 

Samana päivänä haukkasimme ensimmäisen kerran khachapuria. Se oli muuten tämä munalla höystetty yksilö:

Khachapuri on todella, todella tuhti leipä, joka sisältää georgialaista juustoa, sulgunia. Sitä voi ostaa myös marketeista ja take awayna, mikä on mainio juttu, sillä kokonaista jaksaa harvoin syödä muun ruoan ohella. Markettiversio näyttää tältä:

Myöhemmin maistoimme aivan uskomattoman hyvää kirsikkakakkua ja toista täytekakkua, jonka meille toi ystävällinen naapuri. Söimme kilokaupalla viikunoita ja joimme – ei ihan litrakaupalla, mutta kuitenkin ihan miehekkäästi – paikallisia viinejä. Niistä toiset olivat simaa muistuttavaa litkua, toiset, etenkin punaviinit, varsin kiinnostavan ja jopa hyvän makuisia (ravintolassa vaihtoehto normal wine takasi yleensä, että viini ei tullut kanisterissa vaan pullossa). Opettelimme keittämään turkkilaista kahvia ja ennustamaan sen puruista. Ja söimme kolmannen, neljännen ja viidennen khachapurin. Yksi parhaista oli muuten juustoleipärulla, joka oli kuin croissantin, juustopizzan ja rullakebabin omalaatuinen risteytys. (Georgiassa ihmiset kuskaavat khachapurinsa kotiin pizzalaatikoissa!)

Matkasta on tänään kulunut päivälleen puoli vuotta, ja matkamuistoviineistä enemmistö on jo juotu (enää Saperavit jäljellä). Georgialainen vuoristohunajakin loppui viime viikolla. Joten mikä voisi ilahduttaa enemmän, kuin se, että sain Paulalta vinkkejä siihen, miten tehdä khachapureja itse, ilman sulgunia! Niistä lisää pian.

A

Bordžomia Helsingistä

Viikon kohokohta! Ei, kuukauden! Venäläistä pikaruokaa tarjoilevan Blinit-ravintolan tiskillä nökötti tänään pullo georgialaista Borjomi-vettä (tai Bordžomi lienee oikea kirjoitusasu). Ostin oman pullon ja otin loput mukaan – ja nyt siemailen oudon mutta ihanan nostalgisen makuista kivennäisvettä kotona kuohuviinilasista. Oih!

A