Olipas ihana päästä Lontoossa piipahtamaan yhteen kaikkien aikojen suosikkiruokapaikoistani, Wagamamaan. Konsepti on kyllä edelleekin (vuosien jälkeen) toimiva. Vaikka täytyy myöntää, että suu on nykyään tottunut muuallakin samantyylisiin aasialaisesta ruoasta muokattuihin herkkuruokiin eli ihan niin eksoottinen makumaailma Wagamama ei ole kuin silloin joskus vuonna 2002.
Silti: söin tofu-nuudelikeiton ja maut olivat juuri sellaisia kuin pitääkin.
Toinen suosikkini Lontoon-ajoilta oli sekin ennallaan eli take away -kasvisruokaa tarjoava The Grain Shop Portobello Roadilla. Harmikseni Mau Mau -baari sen sijaan on vaihtanut ilmeisesti omistajaa ja se näyttää nykyään diskopalloineen ihan samanlaiselta baarilta kuin mikä tahansa muukin baari. Sääli. Ennen Mau Mau oli niin kotoisa nahkasohvineen ja levysoittimineen.
/E
meidän mau mau. muistan lämmöllä ne ihanat sohvat, hyvän musiikin ja Emmin baarimikon;)
VastaaPoista-Sanna
Ai niin, eikö tämä blogi polkaistu käyntiin Wagamama-reseptillä? Pitää joskus koittaa jotain toistakin!
VastaaPoistaJoo. Ongelma on ehkä siinä, että ne on niin monimutkaisia makuyhdistelmiä, että jos yrittää korvata jotain asiaa jollain toisella (kuten tein kerran), ruoka ei välttämättä onnistu. Mulla on muutama Wagamama-ohje reseptivihkon välissä, mutta en oo vähään aikaan uskaltautunut koittamaan. Ehkä pitäis. Kun on nuo aasialaiskaupatkin tuossa ihan vieressä Hämeentiellä..
VastaaPoistae
EMMIn baarimikko?! Sitä ei tällä kertaa valitettavasti näkynyt. :D
VastaaPoistat. Nimetön