Hei kesä, mikset sä jo tuu?

Tänään oli päivä, joka tuntui liian talviselta. Oli pakko kaivaa kesäkuvat esiin ja muistella, miltä tuo Philadelphiajuustolla täytetty mustikkapiirakka maistui saaristossa. Voi rakkaus!

E

Mun leipä, mun juuri

"Ruisleivän leivontaa ei voi millään ahtaa yhteen päivään. Jos esimerkiksi on ystäviä tulossa kylään, mennään silti leivän ehdoilla."

Näin asian muotoili meidän ruisleipäkurssin vetäjä Seija Halonen Espoon kansalaisopistossa. Oltiin siis molemmat siskokset opettelemassa ruisleivän leivontaa. Aika paljon niksejä siihen liittyikin. Nyt tiedämme, että kulho kannattaa suojata nostatuksen aikana villahuivilla ja että taikinalle pitää antaa ilmaa. Senkin opimme, että sähköuunissa kannattaa tehdä pitkulan mallista ruisleipää, ei pyöreää limppua.

Leivistä tuli ihania. Ja toinen meistä sai jopa Seijalta kehuja taikinaa alustaessaan: "sulla on ihan maatalon emännän elkeet". Tästä se lähtee.

E&A

Kaikuja lapsuudesta

Kävin äsken lähikaupassa hakemassa jotain pikaista lounasta. Silmiin osui rakettispaghettipussi. Rakettispaghetti! Enpä olisi muistanut, että tuollainen tuote on edes olemassa! Oli pakko keittää päiväspaghetit raejuuston, salaatin ja auringonkukansiementen kanssa.
/E

Muuttamisen kliseet

Tämä kirjoitus on omistettu kaikille, jotka tänä viikonloppuna kantavat uskomattoman painavia ysäritelevisioita ja omituisen mallisia lipastoja, joissa ei ole yhtää kulmaa tai koloa, josta olisi mahdollista saada kunnollinen ote. Tammi-helmikuun vaihde tuntuu olevan vuoden yleisin muuttoviikonloppu, ja siksi myös molemmat blogin pitäjät ottavat osaa tähän hauskaan puuhaan. Njeh.


Ainoa syy, miksi muuttamisessa on jotain järkeä, on se, että lopuksi itsensä voi palkita ruualla. Syytän Frendejä, Sinkkuelämää ja kaikkia maailman romanttisia komedioita, joita en myönnä katsoneeni. Jotenkin alitajuntaan on syöpynyt, että silloin, kun joku muuttaa pois, täytyy syödä noutopizzaa suoraan pahvilaatikosta. Ja silloin, kun on juuri saanut kaikki tavaransa uuteen kotiin, täytyy syödä kiinalaista suoraan take away -rasiasta, mielellään muuttolaatikkoa pöytänä käyttäen. Ja jos edellisiltä asukkailta on jäänyt sellainen vanha nysä kynttilä, niin aina vaan parempi.


Kun minä syön noutopizzaa, syön aina saman: tomaatti-jalopeno (kuvassa tietokoneen näppäimistön ja armokuolemaa rukoilevan kasvin välissä). Kasvispizzojen kuningatar. Jotta pääsen syömään myös chili-tofuni suoraan rasiasta, saa minulle vinkkailla hyvistä Helsinki-kodeista ajalle kesäkuu-elokuu!

/A

Puuttuu vain se aerobic

Jaan aiemman kirjoituksen innoittaman oman ysärimuistoni. Näitä sattuu, kun menee ihan liian nälkäisenä kauppaan: mun alkoi tehdä ihan hullun lailla mieli makaronisalaattia. Siis sitä majoneesilla, suolakurkuilla ja herne-maissi-paprikalla maustettua kylmää pastaa, joka kuuluu luokkaan "salaatit" yhdessä lihapullasalaatin kanssa.

En ollut syönyt kyseistä sekoitusta vuosiin, joten en ollenkaan muistanut, miten hienosti jäiset pakastevihannekset viilentää kuuman pastan. Täydellisyyttä! Kuten kuvista näkyi, en ollut ainoa, joka innostui tästä rasvan ja hiilareiden liitosta. Mun suosikkeja on kuvan 5 tassun ojennus ja kuvan 2 "en yhtään himoitse sun pastaa, muuten vaan tähän istahdin"-ilme.

Tuli ihan mieleen 90-luvun loppu ja tiistai-illat Kannuksessa: ensin aerobic, sitten kauheeta vauhtia kotiin tekeen makaronisalattia, jota syötiin Ally McBealia katsoen flanellihousut jalassa. Sen jälkeen katsottiin vielä vhs:ltä Frendit, jotka äiti oli nauhoittanut aerobicin aikaan.

/A

Yksivuotispäivää!

Hassua, meidän blogi täytti tänään vuoden! Tästä se kaikki lähti - oli muutan uskomattoman hyvin onnistunut porkkanakakku. Ei olla testattu reseptejä ihan samalla vauhdilla kuin Julie leffassa Julie&Julia (524 ranskalaisen keittiön reseptiä vuodessa - huhhuh), mutta ainakin ollaan opittu nauttimaan keittiössä puuhastelusta ja syömisestä uudella tavalla. Itse olen vuoden aikana oppinut, että

-on ihan ok, jopa kannattavaa, kokata ja leipoa välillä ihan vain itseään varten
-jos ei kuitenkaan halua leipoa monta kakkua yhdelle hengelle, ruokaa voi tehdä myös koiralle
-ruoka on silti paras mahdollinen syy kutsua ihmisiä yhteen

Tämän kaiken kunniaksi leivoin (pikkuveljen avustuksella) kauan haaveilemani Sacherkakun. Ja kyllä, kaksi päivää mehustunut kakku oli parasta aikoihin. Jopa parempaa kuin porkkanakakku, mikä on aika kova kehu! Lupaukseni tulevalle blogi-vuodelle: aion kokeilla enemmän vegaanisia leivonnaisia + tehdä ruokaa sydämestä. Siis ihan oikeasti sydämestä, siitä elimestä.

Sydämellä, Anni

PS. Nyt on myös ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa blogin sisältöön ja vastata nimettömästi sivun ylälaidan kyselyyn! Jätin pois vaihtoehdon "parempilaatuisia valokuvia", sillä hehee, ei onnistu!

Suosikkimakuja

Olipas ihana päästä Lontoossa piipahtamaan yhteen kaikkien aikojen suosikkiruokapaikoistani, Wagamamaan. Konsepti on kyllä edelleekin (vuosien jälkeen) toimiva. Vaikka täytyy myöntää, että suu on nykyään tottunut muuallakin samantyylisiin aasialaisesta ruoasta muokattuihin herkkuruokiin eli ihan niin eksoottinen makumaailma Wagamama ei ole kuin silloin joskus vuonna 2002.
Silti: söin tofu-nuudelikeiton ja maut olivat juuri sellaisia kuin pitääkin.

Toinen suosikkini Lontoon-ajoilta oli sekin ennallaan eli take away -kasvisruokaa tarjoava The Grain Shop Portobello Roadilla. Harmikseni Mau Mau -baari sen sijaan on vaihtanut ilmeisesti omistajaa ja se näyttää nykyään diskopalloineen ihan samanlaiselta baarilta kuin mikä tahansa muukin baari. Sääli. Ennen Mau Mau oli niin kotoisa nahkasohvineen ja levysoittimineen.
/E

Tästä se lähti

Kävin kotona ollessani läpi mun ja A:n lapsuuden kirjoja. Ollaan usein puhuttu, että - kumma kyllä - erityisesti monet ruokateemaiset kirjat on jääneet erityisen hyvin mieleen. Tässä muutamia:
















Toivottavasti nykylapsillekin tehdään kirjoja, joissa syödään.
/E

Kantarelleja, viinimarjoja ja Raamattukerho

Railakas viikonloppu loppui mukavasti, kun AA:t kokoontui (Asko ja Anni tuli kylään meille). Valkkaria oli jäänyt eilisillasta, joten tehtiin kantarellirisottoa (NAM!). Se yhdisteltiin muutamien ohjeiden ja kaapin sisällön perusteella (vinkkejä esim. täältä).

Jälkkäriksi syötiin vielä viinimarjapiirakka, kun Anni toi tuliaisina itse poimimiaan marjoja. Piirakkaa syödessä luettiin Raamattua ja keskusteltiin muun muassa
- Raamatun epäluotettavasta kertojasta
- huomattiin, että Raamatussa on ruokaohjeitakin.
Sitten Tuomas löi Askoa Raamatulla sormille ja Emmi söi kolme (!) palaa piirakkaa. Ja juotiin sentään kukin vain puolikas lasi valkoviiniä.



/E

Hedelmäasetelma

Tehtiin Vipen kanssa näin hieno hedelmä-asetelma E:n luona. Syötiin myös. Mango oli raaka, passion parasta!

/A

Rakkaudesta ruokaan - jo vuodesta 1983.

Kotoa löytyi vihko, johon olen aikoinaan piirtänyt haastavan tehtävän. Teemana on kekseliäästi ruoka (!). Tehtävässä pitää yhdistää oikea mies ja aamupala. Muistan vieläkin, että korvakoru-Jari oli mun mielestä näistä kaikkein komein.

Mistähän tämä suuri rakkaus ruokaan oikein kumpuaa? Pienenä meidän barbileikeissäkin oli tärkeää, että barbeilla oli aina eväät mukana, kun lähdettiin vaikka asuntoautoajelulle.

/E

Äidit tykkää sosekeitosta (ja minä leipäkoneesta)

Vietettiin äitienpäivää tänä vuonna Pirkkalassa (haleja vaan omallekin äidille - onneks kotona oli muut sisarukset paikkaamassa tilannetta). Äitienpäivälliseksi tehtiin värikästä bataattisosekeittoa ja valkosipulileipää leipäkoneella. Mahtava nostalgiaesine! Leipä höyrysi vielä pöytään nostettaessa ja oli tosi hyvää. Aloin vähän haaveilla omasta leipäkoneesta, joten nyt on pidettävä kirppareilla silmät auki. Tosin meidän miniasuntoon ei välttämättä edes leipäkone mahdu.
/E

Nostalginen kahvilamatka 1900-luvun alun henkeen

Käytiin Meilahden taidemuseossa katsomassa Helsinki School -näyttely, ja samalla nautittiin päiväkahvit kauniissa (v. 1901 rakennetussa) Villa Angelicassa, joka sijaitsee ihan taidemuseon vieressä. Vaikka suklaakakunpala oli kallis (7 euroa), paikka kompensoi hinnan. Jopa vessassa oli oma kaakeliuuni! Mulla on nyt muutenkin joku ihmeellinen nostalgiakausi meneillään, kun viime viikolla fiilistelin John Keatsista (1800-luvulla elänyt runoilija) tehtyä elokuvaa Yön kirkas tähti. Tosin elokuva (vähän niinkuin Helsinki School -näyttely) oli enemmän nättiä pintaa kuin painavaa sisältöä. Toisaalta välillä on kiva nähdä jotakin puhtaan esteettistä, kuten kaunis Villa Angelica kaakeliuunineen ja kukkatapetteineen.

E
ps. kakunpala oli niin suuri, että jaettiin se kolmestaan Kaisan ja Vipen kanssa!

Cup caket vintage-messuilla

Kävin tänään Hennan kanssa vintage-messuilla Kaapelitehtaalla ja syötiin siellä ihanat (joskin supermakeat) cup cake -leivokset. Meen aina ihan onnesta sekaisin, kun näen cup cakeja, kun niistä tulee mieleen nuket, jotka meillä oli pienenä. Löysin netistä pari kuvaakin esimerkiksi. Nuken idea oli se, että hameen sain käännettyä "ylös" ja sitten hatun laitettua kupin päälle, jolloin nukesta tulikin leivos! Me tykättiin Än Änin kanssa niistä aivan hirveän paljon. Ja itse asiassa muistan vieläkin, miltä nukke tuoksui.

Hitsi, pitäiskin tehdä itse cup cakeja joskus. /E

Vaatimus: Maoz Suomeen!!!

Kuunneltiin eilen kevään Primavera-festarin bändejä ja fiilistelin jo etukäteen, että Barcelonassa pääsen syömään ihanan Maoz-vegeketjun herkkufalafeleja. Niin yksinkertainen ja simppeli idea, että miks ihmeessä sitä ei ole kukaan tuonut Suomeen? Hmmm, taidankin lähettää postia Maozin väelle, nettisivuilla on "contact us"-osio. Kuva ei ole oma, vaan internetskusta. Nettisivut löytyvät täältä: Maoz - siellä saa muuten harjoitella oman falafelin täyttämistä. Tämä tuntuu jo julmalta pilalta, kun meillä ei ole Maozia lähellä!

Kevyemmät kasvishampparit olis muutenkin loistovaihtoehto monien muiden ketjujen majoneesi-ällöhampeille. Tulee mieleen se Peloton-kampanja, jolla haettiin vähähiilisiä tuotteita ja palveluita (kisan taisi voittaa Liisa Jokisen ideoima Nopsa-matkatoimisto). Kilpailua kampanjoitiin kuvalla, jossa oli "fresh burger". Se taas kuulostaa aivan Maozilta!

/E

Höpöhöpö, tammikuu = muffinssikuu

Ja silikonien paikka on keittiössä.
/A