Ranskalaiset lettuset

Tositilanne eräältä päivältä.

E: "Pitäiskö tehdä jotain ruokaa? Kauhee nälkä."
V: "Mulla kans, ihan hirvee nälkä."
E: "Ootas, otan esiin mun ruokareseptit."
[Ottaa esiin muovitaskullisen hajanaisia eri ruokalehdistä irti repimiään reseptejä.]

E: "Pitäiskö tehdä jotain parsasta?"
V: "Tai pikkupizzoja?"
E: "Lähdetäänkö ruokakauppaan inspiroitumaan?"
V: "Maailman huonoin idea. Meillä on hirvee nälkä"
[Lähtevät kauppaan.]
V: "Täällä ei oo parsaa."
[Miettivät hetken]

E: "Hei, nyt muistan! M näytti viime viikolla ranskalaista ruokalehteä, ja siinä oli kiva crepes-ohje!"
[Kaivaa kännykän kuvista reseptin]

E: "Ai niin, tää on tietenkin ranskaksi."
V: "Käännetään se nettisanakirjalla!"
[Kääntävät ranskankielisen reseptin sanakirjan avulla ja toteavat, että ohje kuulostaa epämääräiseltä. Ohjeessa on heidän tulkintansa mukaan sekä riisiä että kvinoaa. Ja käännöksen mukaan myös hiivaa.]

V: "Tehdäänkö vaan omalla ohjeella?"
E: "Joo."
[Ostavat ainekset ja tulevat kotiin.]

E: "Ai niin, inhoan tehdä lettuja."
V: "Niin määkin."

Crepit lohi-fetatäytteellä

Taikina (5 lettua)
5 dl maitoa
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Täyte
graavisuolattua lohta
fetaa
purjoa
philadelphia-juustoa
ruohosipulia
mustapippuria
limeä
salaattia

E&V

Huom! Spelttijauhot aiheuttivat sen, että lettutaikinaa oli vähän hankalaa käsitellä pannulla. Jos ei jaksa säätää, kannattaa ehkä tehdä taikina ihan tavallisista jauhoista. Mutta kannattaa silti, nää oli tosi hyviä!

Nurinkurinsään bouillabaisse

Eilinen päivä oli ihanan keväinen: kadut olivat kuivia ja ulkona tarkeni ilman pipoa, sifonkihuivi korvien suojana. Ostettiin kimppu keltaisia leinikkejä ja soviteltiin kevätvaatteita.

Sitten tapahtui jotain, mitä Hesari kutsuu lumimyräkäksi, Iltalehti nurinkurinsääksi ja Ilta-Sanomat myrskyksi. 

Ei auttanut kuin sytyttää kynttilät ja laittaa bouillabaisse liedelle.

Bouillabaisse

3 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

reilusti persiljaa

10 kpl fenkolinsiemeniä

1 varsisellerin varsi

1 iso fenkoli

4 porkkanaa

2 tlk kuorittuja tomaatteja

kalojen perkuujätettä tai 1,5 rkl kalafondia

sekaisin erilaisia tuoreita mereneläviä, esimerkiksi

150 g turskaa

250 g lohta

4 keitettyä jättikatkarapua 

12 sydänsimpukkaa

Aioli

1 kananmunan keltuainen

1 tl sinappia

vajaa ruokalusikallinen valkoviinietikkaa

hyppysellinen suolaa

noin 1,5 dl rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi

Ota aiolin ainekset huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen majoneesin tekoa.

Jos käytät perkuujätettä, keitä sitä 1,5 litrassa vettä (tai tee isompi satsi ja pakasta osa) parikymmentä minuuttia. Kuori vaahtoa välillä pois. Siivilöi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko kasvikset ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä. Lisää kuoritut tomaatit ja kalaliemi. Jos et tehnyt itse kalalientä, lisää tässä vaiheessa kalafondi ja noin litra vettä.

Tee tässä välissä aioli. Sekoita kulhossa vispilällä keltuainen, suola, valkoviinietikka ja sinappi. Kaada öljyä ohuena norona ensin muutama ruokalusikallinen ja sekoita koko ajan. Kun seos alkaa paksuuntua, lisää norona loput öljystä. Sekoita joukkoon valkosipuli. Tarkista lopuksi suola. 

Suolaa kalat kevyesti. Leikkaa kalat, mutta jätä isohkoiksi paloiksi. Heitä kalat keittoon.  Lisää lopuksi ravut ja simpukat ja kypsennä vielä pari minuuttia.

A

Ulos kuoresta: perjantai-illan simpukkakokeilu

Ajatus tuli viime syksynä. Pitäisikö syödä joku päivä simpukoita? Uskaltaisiko niitä tehdä itse? Osaisiko ne valmistella oikein? Aloitimme sinisimpukoista, teimme yhden osterikokeilun (niiden merellinen maku oli todella äärielämys) ja nyt ostimme vongole-simpukoita. Kaikkien valmistaminen on ollut ihanan simppeliä. Simpukoiden elonmerkit oli tosi helppo havaita: ne tarkistettiin ensimmäisen kerran kalatiskillä, matkan aikana kuolleet poistettiin joukosta puhdistusvaiheessa ja viimeinen tarkistus tehdään lautasella: kiinni olevia ei syödä.

Vongolet ovat siis niitä pieniä ja kauniita, jotka on totuttu tarjoamaan spaghetin kanssa. Ne toimivat hyvin myös sinisimpukoiden tapaan tarjoiltuna.

Tarvitset: kaksi, kolmesataa grammaa simpukoita per syöjä, puolikkaan pullon huonoa valkoviiniä ja puolikkaan hyvää. Yrttejä, ranskanperunoita, vaaleaa leipää ja majoneesia.

Vongole-simpukat valkoviinikastikkeessa

Liemi

600 g vongole-simpukoita (tai sinisimpukoita)

2 sipulia tai 8 kevätsipulin vartta
3 valkosipulinkynttä
runsaasti tuoretta persiljaa
tuoretta timjamia (myös muut yrtit käyvät)
1 laakerinlehti
50 g voita
valkoviiniä

Aioli

Majoneesia
2 hienonnettua valkosipulinkynttä

ranskanperunoita, vaaleaa leipää

1) Sekoita ensin aiolin ainekset keskenään ja laita kylmään. Jos teet itse ranskanperunat, valmistele ne tässä välissä.

2) Kuullosta silputut sipulit ja yrtit voissa kattilan pohjalla. Lisää valkoviiniä ja kiehauta. Käännä lämpö pienemmälle.

3) Valmista sillä aikaa lisukkeet, eli laita ranskanperunat uuniin. Kata pöytä ja pilko leipä, sillä simpukat ovat parhaimmillaan juuri kypsennettyinä. Odottaminen saa ne sitkistymään.

4) Pese simpukat juuresharjalla. Sinisimpukoista lähtee enemmän hiekkaa ja likaa kuin vongoleista. Jos simpukka on auki, kopauta sitä tylpällä esineellä.

Tässä eläviä simpukoita:

Tässä taas simpukka, joka ei mene kiinni. Aukinaiset heitetään tässä vaiheessa pois.

Vongole-simpukat ova tämän jälkeen valmiita keitettäviksi, sinisimpukoista tulee vielä poistaa parta. Ota parta veitsen ja peukalon väliin ja vedä ronskisti.

5) Nosta liemen lämpötilaa niin että neste kiehuu. Kaada simpukat kattilaan ja peitä kannella. Simpukoiden ei tarvi peittyä nesteeseen, vaan höyry kypsentää ne. Simpukat ovat valmiita neljän – viiden minuutin kuluttua. Voit joko nostaa kattilan pöytään sellaisenaan tai erotella simpukat ja liemen toisistaan siivilän avulla.

Nosta pöytään se parempi pullo kylmää valkoviiniä.