Jamie, miten sinä osaatkin?

Tämä on ylistys - jälleen kerran - Jamie Oliverille. Uusin Jamie-lehti on nimittäin taas jotain sellaista, mitä suomalaisilta lehtimarkkinoilta puuttuu kokonaan. Lehden pääjuttu on lohturuoasta, mutta lehdessä on juttu muun muassa siitä, mitä kalalajeja pitäisi välttää. Tuntuu, että suomalaiset ruokalehdet eivät koskaan tartu mihinkään ruoan epäkohtiin, vaan esittelevät ennemmin vain uutuusviinejä. Ja muutenkin ulkoasu on jotain ihan muuta kuin Jamien lehdessä: suomalaislehdet näyttävät niin kylmiltä ja kliinisiltä. Miksei Suomessa voisi olla ruokalehteä joka näyttää ja tuntuu tältä? Jamie on lehti, joka tekee mieli syödä.

Vielä kun sais tämän Kokkipuodin muuntotaulukkomagneetin, jonka voi laittaa vaikka jääkaapin oveen (kuva Maku-lehdestä). Sitten olis entistä helpompaa muuntaa ulkomaiset mitat deseiksi ja grammoiksi!


/E

Mission impossible

Tämänkin blogin kirjoittajat kärvistelevät ikuisuusongelman kanssa: tietyt ruuat, kuten sosekeitot, smoothiet ja padat on tosi vaikea saada näyttään kuvissa hyvältä. Asiaan tuo lisähaastetta hyvin rajalliset valokuvaustaidot ja hyvin rajaton ruokahalu: kun ruoka on valmis, haluaa päästä äkkiä syömään! Lisäksi kokkaillaan tosi paljon illalla, eli kuvat tulee räpsittyä usein keinovalossa. Ollaan päätetty pitää julkaisukynnystä matalalla: kännykkäkamerakuvatkin kelpaa! (Yhden kerran kuvasin tyhjää lautasta, jolla ruoka oli ollut. Silloin jätin merkinnän tekemättä.)

Ei käy kateeksi sitä Aamulehden kuvaajaa, joka on saanut aika pahan tehtävän. "Otapas houkutteleva kuva tästä näkkileipälasagnesta!" Realistinen kuvateksti toteaa: Lasagnea se on tämäkin. Ei maistu ehkä ihan italialaiselta.

/A

Minä ja Jamie

Eilen illalla Stanstedin lentokentällä huomattiin, että meillä on vielä muutama punta jäljellä. Niinpä marssin lehtihyllylle ja ajattelin, että ostanpas jonkun kivan ruokalehden. Kuin sattumalta käteeni osui tämä ihana Jamie-lehti (jota Suomessakin myydään ainakin Akateemisessa) ja kuin sattumalta se maksoi 3.99 puntaa ELI JUURI SEN VERRAN KUIN MULLA OLI PUNTIA JÄLJELLÄ. Uskomatonta, uskon että meidät on Jamie Oliverin kanssa tehty toisillemme.



Jamie on itse asiassa juuri sellainen ruokalehti, jota kaipaisin Suomeenkin (tästä asiasta on avauduttu jo moneen kertaan esimerkiksi Annin ja Päivin kanssa). Glorian Ruoka ja Viini on jotenkin niin korni ja Maku on vähän liian tylsä. Haluaisin juuri tämän tyylisen lehden, joka olisi kiva ulkoasultaan (Jamien paperi on aivan ihanaa!), ruoat kasvispainotteisia eivätkä superstailattuja. Jamie onnistuu tässä ihan täydellisesti, sen lukemisesta tulee hyvä mieli. Ja hyvä mieli on mun mielestä ruokalehdessä tärkeintä. Ainoa harmi ulkomaisissa ruokalehdissä on (hinnan lisäksi) se, etten jaksa ikinä tehdä ruokia, kun mitat pitäisi ensin kääntää meille sopiviksi.




Ihaninta on mun mielestä se, että kuvamaailma ei ole mitenkään fiini. Mukana on välillä ihan tavallisiakin ihmisiä. Mutta ruokakuvat näyttää siltikin siltä, että tekee mieli syödä ne paperilta.


/E