Rakkaudesta ruokaan

Sain edellisestä työpaikasta lähtiessä lahjakortin Pohjois-Espan Pure Bistro -ravintolaan (nyt kyllä työkaverit tiesivät, millä tehdä iloiseksi). Ilta oli oikein mukava, koska sattumalta paikalle pompsahti joukko hyviä ystäviä. Sen sijaan ruoka oli vähän pettymys. Annokset, kuten kuvan alkuruoka, Pulpo á la gallega, olivat kyllä tosi nättejä. Mutta sitä en tajunnut, miksi ihmeessä pääruoaksi tarjotaan lounasruokamaista mozzarellapastaa, joka vielä tarjoillaan salaattikulhon kokoisesta astiasta. Siitä oli tosi hankala syödä!

Ihan ookoon ruoan olisi voinut pelastaa hyvä tarjoilu, mutta meille jäi ennemminkin sellainen olo, että henkilökunta yritti hoitaa asiakkaat ulos mahdollisimman nopeasti. Ja pienet yksityiskohdat ihmetyttivät: esimerkiksi se, että jo alkudrinkit tuotiin väärin pöytään, ja se, että loppuillasta yksi (kolmesta) alkuruoasta oli loppu, samoin yksi (kolmesta) pääruoasta. Uh!

Pure Bistro sai meidät muistelemaan tunnelmallista iltaa Kaartinkaupungin Spis-ravintolassa. Siellä jokaisesta viinistä ja ruoasta jaksettiin kertoa yksityiskohtaisesti ja innostuneesti. Siellä tuli olo, että täällä todellakin välitetään asiakkaista. Ja siitä tärkeimmästä, ruoasta.

Pure Bistro, Pohjois-Esplanadi 9

E

Ihan parasta juuri nyt: karjalanpiirakat

Kivan viikonlopun yksi kohokohdista oli kaverin äidin tekemät karjalanpiirakat, jotka olivat niin hyviä, että niiden päälle ei tarvi laittaa edes voita.

Olisiko karjalanpiirakoiden teon opettelu seuraava projekti nyt, kun ruisleipä alkaa olla hallinnassa?

A

Ruokailu ja urheilu, uu-u, uu-u!

Vielä vuosi sitten olin ihminen, joka vihasi sienestämistä ja ärsyyntyi, kun muut hehkuttivat sienestyskokemuksiaan. Ja vielä kuukausi sitten olin ihminen, joka vihasi hiihtämistä ja ärsyyntyi, kun muut hehkuttivat hiihtokokemuksiaan. Muutama viikko sitten minusta tuli ihminen, joka sanoo "jos otan mun sienestysrepun mukaan hiihtoretkelle, niin voidaan laittaa eväät sinne!"

Sunnuntaina ei tosin tarvittu eväitä, sillä uunissa odotti luomulihapata. Sivupolkuna (latuna?) tähän: oli hauska huomata, että luomunaudanlapa maksoi suurin piirtein saman verran kuin tavallinen jauheliha. Kun kypsennysaika on pitkä, ei lihan todellakaan tarvitse olla sisäfilettä. Toisin sanotusti: luomuliha ei ole kallista, kunhan tekee ruokaa ilman kiirettä. Suosittelen myös Urtekramin luomuriisiä.

Naudanlapa savipadassa

luomunaudanlapaa
3 dl tummaa riisiä
4 salottisipulia
valkosipulia
5 luomuporkkanaa
soijaa
kokonaista maustepippuria
kokonaista mustapippuria
laakerinlehti
hunajaa
portviiniä
kermaa

Laita savipata kylmään veteen noin puoleksi tunniksi. Pilko lapa sopivan kokoisiksi paloiksi, ripottele päälle suolaa ja ruskista pannulla voi-öljyseoksessa. Siirrä lautaselle.

Kuullota pannulla ronskiksi lohkoiksi pilkottuja sipulilohkoja ja paloiteltuja porkkanoita. Lisää vettä (noin tuplamäärä suhteessa riisiin). Lisää soijaa, maustepippurit, mustapippurit ja laakerinlehti. Lisää viini, kiehauta ja tarkista maut.

Kaada riisi padan pohjalle. Nostele päälle lihat ja kaada kasvikset ja suurin osa nesteestä. Laita pata uuniin ja säädä uuni noin 180-asteeseen. Anna kypsyä rauhassa noin 3 tuntia. Kermaa voi lisätä viimeisen tunnin aikana haluamansa määrän.

A

Keitto kukkakaalista. Plus vähän korianteria tietty.

Tähän kivanmakuiseen keittoon tuli inspiraatio useammalta eri taholta: Ensin Vipe kertoi tehneensä hyvää sosekeittoa kukkakaalista, sitten silmiin osui Kotiliesi-lehden korianteriöljyn kanssa tarjoiltu kukkakaalikeitto. Ja sitten kaapissa oli vielä sopivasti käyttöä odottava avattu valkkari.

Jostain syystä ainakin mun omaan makumaailmaan sopii aina kaikki kukkakaalista tehty, siitäkin huolimatta, että kyseisen kasviksen maku on mieto. Tai ehkä just sen takia. Tämän keiton makua tehostaa vielä tuo korianteriöljy (T vaatii nykyään jokaiseen ruokaan korianteria, ja välillä ollaan etsitty ruukkua jopa neljästä eri kaupasta).


Kukkakaalikeitto korianteriöljyllä

voita
purjon vaalea osa
sipuli
iso kukkakaali
1 dl valkoviiniä
litra vettä
suolaa, mustapippuria
2 dl ruokakermaa
vaniljatangosta pikkuisen siemeniä

Korianteriöljy:
ruukullinen korianteria
oliiviöljyä
1 tl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Halkaise purjo ja pilko se osiin. Pilko myös sipuli. Kuullota pannulla voissa. Lisää pilkottu kukkakaali, vesi, valkoviini ja mausteet. Keitä parikymmentä minuuttia. Soseuta keitto ja lisää kerma.

Jauha korianterinlehdet ja muut ainekset sauvasekoittimella mausteöljyksi ja tarjoile se keiton kanssa.

E

Aurinkoisen sunnuntain lusikkaleivät

Täällä ei nyt kirjoittele bloggaajakolmikon makeahiiri, vaan se, joka ei yleensä leivo. Tänä sunnuntaina teki kuitenkin mieli jotain makeaa, ja mielellään jotain vähän vanhanaikaista. Lusikkaleipiä! Ja maitoa!

Käytin taikinaan spelttijauhoja ja ruokokidesokeria, ja varmaan just näiden komponenttien takia pikkuleipien maku muistutti ihanasti kaupanhyllyn suosikkikeksejäni, Bastogneja (vaikkei näissä ollutkaan kanelia). Jes!

Spelttiset lusikkaleivät

200 g voita
1,5 dl ruokokidesokeria
4 dl spelttijauhoja
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria

Täytteeksi vadelmahilloa, pinnalle sokeria

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Anna poreilla viitisen minuuttia ja odota, että vaahto alkaa laskeutua. Kaada voi kulhoon, lisää sokeri ja sekoita seos tasaiseksi. Anna jäähtyä.
Sekoita sooda ja vaniljasokeri spelttijauhoihin ja lisää seos aiempaan sokeri-voimössöön.
Leivo lusikkaleivät tee- tai ruokalusikalla, riippuen, minkä kokoisia lusikkaleipiä haluat. Asettele leivinpaperille ja paista lusikkaleipiä 175-asteisessa uunissa reilut 10 minuuttia.
Levitä pikkuisen jäähtyneeile lusikkaleivänpuolikkaille vadelmahilloa ja paina puolikkaat yhteen. Pyörittele sokerissa.

E

Pikkuinen porkkanakakku maaliskuun kunniaksi

Kävimme viime viikonloppuna Uudenmaankadun Fleuriste -kahvila-kukkakaupassa. Tila oli viehättävä, kakut herkullisia ja kukkakaupan ja kahvilan yhdistelmä ihan mainio idea. Palvelu oli jostain syystää melko kalseaa, mutta sekään ei haitannut, kun saimme matkaan ihanan kimpun keltaisia jaloleinikkejä.

Fleuristen innoittamana oli pakko jatkaa kahvilatunnelmaa kotona leipomalla oma porkkanakakku. Kakkuihin pätee usein sama logiikka kuin eväsleipiin: on kivempaa syödä monta pientä kuin yksi iso. Siksi teimme yhden pienen pikkukakun ja lopusta taikinasta yksittäisiä muffinsseja.

Porkkanakakku ja muutama porkkanamuffinssi

Pohja:

4 munaa
4 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

2 dl spelttiä
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl kanelia

0,5 tl kardemummaa
3 dl luomuporkkanoita hienoksi raastettuna
150 g voita sulatettuna

Kuorrutus:

50 g voita tai margariinia
150 g tuorejuustoa
2 dl tomusokeria

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, porkkanaraastetta ja rasvaa. Sekoita tasaiseksi. Kaada vuoka voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan tai muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia (muffinssit valmistuvat nopeampaa). Anna pohjan jäähtyä. 

Valmista sillä aikaa kuorrutus. Sekoita rasva ja tuorejuusto. Lisää tomusokeri. Levitä kuorrutus tasaisesti jäähtyneelle pohjalle.

A

Aamu pelastettu!

Sillon, kun on jaksanut herätä ensimmäistä kertaa viikkoon ennen puolta päivää, saa palkita itsensä herkkuaamiaisella. Tällä kertaa kaapista löytyi useita avattuja paketteja mysliä ja kovettuneita kuivahedelmiä ja niistä muodostui nämä mysliannokselta maistuvat herkkumuffinssit.

Myslimuffinssit (5 isoa muffinssia)

1,5 dl mysliä

1,5 dl grahamjauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl hunajaa

2 dl soijajogurtia

1 kananmuna

30g margariinia

kuivahedelmiä pieninä palasina

Mittaa ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon soijajogurtti, hunaja, pilkotut kuivahedelmät, muna ja margariini. Annostele taikina vuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes muffinssien pinta on alkanut halkeilla.

V