Yhdistävä tekijä: muffinssit

Joskus on niin hassua, kun on sisko. Jos jollekin ei ole vielä selvinnyt, niin meillä on yhteisen alter egon lisäksi ehkä jokin pieni yhteinen sisäistekijä, joka saa tekemään outoja asioita yhtä aikaa! Näin keittiökaupassa nättejä kertakäyttömuffinssivuokia, ja ostin ne muuten-vaan-lahjaksi E:lle. Tänään tuli postissa vapputervehdys, joka oli - tietenkin - paketti minikokoisia kertakäyttöisiä leopardivuokia!





































Kiitti, saat omasi joskus myöhemmin!

A

Ps. Yksi toinen hassu söi ensin osan kirjekuorista, pureskeli muffinssivukien paketin rikki ja hivuttautui vielä huomaamattomasti kuvaan.

Hanki tästä vapuksi aprikoosivillitys!

Nyt, kun pähkinäsiedätys on jatkunut jo ainakin kuukauden, voikin alkaa siedättää itseään esim. aprikoosia vastaan! Näistä helppoakin helpommista muffinsseista tuli aika hauskan kauraisia, mausteisia ja hillosydämisiä <3 Sopii siman kanssa!

Tällä hetkellä nautin sisäisesti kuivattuja mutta pehmeitä aprikooseja, ulkoisesti aprikoosinkiviöljyä.

Aprikoosimuffinssit

3 munaa
1 1/2 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 1/4 tl jauhettua kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa tai mehua (käytin ananasmehua)
vajaa 100g sulaa margariinia
aprikoosihilloa
kuivattuja aprikooseja

Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat ainekset ja sekoita ne taikinaan yhdessä rasvan ja nesteen kanssa. Kääntele sekaisin. Täytä muffinivuoat melkein täyteen. Pursota tai lusikoi hillo taikinan sisälle (jos lusikoit, peitä lopuksi taikinalla). Upota pinnalle (hieno sanapari!) aprikoosi. Paista muffinsseja 200 asteessa 15–20 minuuttia. Syö ainakin 3 kerralla.

A

Paakelssipaja - leivoksia Design-museossa

"Leivos, tuo ihastuttava ja turhaakin turhempi ylellisyystuote, eli 1930-luvun funkis-Helsingissä kukoistustaan. Kaupunkilaisten muodikkaimmaksi huviksi jalostui mannermainen joutenolo kahviloissa leivoksia nautiskellen." 

Eilen käytiin Design-museossa Modernismi-näyttelyssä ja päästiin sopivasti Paakelssipajaan koristelemaan omat leivokset. Mannermainen joutenolo, mikä hieno ajatus muuten!

Mun leivos on tuo alempi - se ei kyllä ole kovin moderni ("tule suunnittelemaan ja toteuttamaan oma modernistinen leivoksesi"), vaan ennemmin vähän tuommoinen Marie Antoinette -henkinen. Mutta sentään Aalto-maljakon mallinen.

E

They call it... the TOMATO!

Taas on se hassu aika vuodesta, kun tomaatit saa suun ihon meneen rikki. Käykö tätä muilla kuin mulla ja ET:llä? Varmaankin kyse on jostain ristikkäisallergiasta, mutta koskaan ei ole selvinnyt tarkemmin.

Ja samaan aikaan tomaatit maistuu pitkästä aikaa tosi hyviltä! Tein maailman parhaan aamiaisleivän ja fiilistelin tulevaa Espanjan-matkaa. Vaaleaa leipää paahdettuna (tarjous, Hullut päivät), liraus oliiviöljyä, minitomaatteja (tarjous, Hullut päivät) ja päälle suolaa ja mustapippuria. Nam!



Ja samalla alkaa kuulua päässä legendaarisen Little Britain -sketsin hassun huilua soittavan hotellinomistajan ääni:

Ray: Did ye ever hear the legend of the seeded fruit that is often mistooken for a veg-a-table?
Customer: The tomato?
Ray: Red in colour and fleshy within. But beware of the pips. They call it... the tom-ato.
Customer: Right, the tomato. Anything else?

A

Nostalginen kahvilamatka 1900-luvun alun henkeen

Käytiin Meilahden taidemuseossa katsomassa Helsinki School -näyttely, ja samalla nautittiin päiväkahvit kauniissa (v. 1901 rakennetussa) Villa Angelicassa, joka sijaitsee ihan taidemuseon vieressä. Vaikka suklaakakunpala oli kallis (7 euroa), paikka kompensoi hinnan. Jopa vessassa oli oma kaakeliuuni! Mulla on nyt muutenkin joku ihmeellinen nostalgiakausi meneillään, kun viime viikolla fiilistelin John Keatsista (1800-luvulla elänyt runoilija) tehtyä elokuvaa Yön kirkas tähti. Tosin elokuva (vähän niinkuin Helsinki School -näyttely) oli enemmän nättiä pintaa kuin painavaa sisältöä. Toisaalta välillä on kiva nähdä jotakin puhtaan esteettistä, kuten kaunis Villa Angelica kaakeliuunineen ja kukkatapetteineen.

E
ps. kakunpala oli niin suuri, että jaettiin se kolmestaan Kaisan ja Vipen kanssa!

Banaanikakku

Tertullinen banaaneja oli menossa pilalle, enkä jaksanut tehdä perus-smoothieta. Sen sijaan halusin tehdä kakun banaaneista, en kakkua, jonka välissä on banaania. En ollut varma, onko sellaista edes olemassa, kunnes googlasin. Olihan niitä, ja vaikka kuinka paljon! Jännää tehdä leivonnainen, jonka makua ei osaa ennakkoon arvata ollenkaan. No, se oli banaaninen (ei sentään banaaniesanssinen)!

Otin reseptin MonkeyFoodista, käytin 4 banaania ja pari desiä soijajogurttia. Lisäsin vielä muutaman kourallisen manteli- ja pähkinärouhetta. Hauska idea jauhottaa vuoka kookoshiutaleilla! Paistoin noin 35 minuuttia.

Lopputulos oli tosi makea ja mehevä, tosin ehkä omaan makuun jopa liian mehevä (lue: raaka).

A

Kuppitemppu

Huomasin juuri (tai oikeasti pikkuveli huomasi), että mun äitiltä synttärilahjaksi saamat mukit on toisinpäin käännettynä munakuppeja! How cool is that? Vähintään yhtä siistiä kuin ne mun ja E:n Mikki Hiiri -collegepuserot, jotka pystyi kääntään. Ne sijoittuu siis jonnekin 80-90-lukujen taitteeseen, muodin kulta-aikaan.

Hyvää pääsiäistä ja hyviä Kindereitä!

A