Välillä iskee kalahimous

Onneksi se iski tällä kertaa, kun vanhemmat olivat kylässä. Syötiin simpukoita, katkarapuja ja lohta Merimakasiinissa.

Arvaa kumpi?

Käytiin viikonloppuna äitin ja iskän kanssa herkuttelemassa Kakkugalleriassa. Toinen meistä blogin pitäjistä söi kaksi kakkupalaa, toinen kaksi keksiä.

Paras ruoka-aika vuodesta?

Vastaus ei ole parsa-aika, vaan syksy. Kuten ehkä on joskus tullut mainostettua, ainakin toinen blogin pitäjistä rakastaa kaikkea syysruokaa: punajuuria, kurpitsoja, sieniä. Etenkin jos ruoat on kuorrutettu juustolla!

Kuvassa on Marjon valmistama punajuuriherkkusalaatti (syöty epookin kera). Minä olin niin nälkäinen, että lähinnä tuijotin keittiönpöydän ääreltä keittiössä hääräävää Marjoa.

Punajuurisalaatti

keitettyjä ja uunissa paahdettuja punajuuria (päälle oliiviöljyä, sormisuolaa & mustapippuria)
vuohenjuustoa
salaatttia, rucolaa
kalamataoliiveja
suolaa
oliiviöljyä
balsamicoa

Sillä tee on vihreämpää aidan toisella puolen

Muutin Tampereelta tasan kolme kuukautta sitten päässäni ajatus, että muutan takaisin vielä tämän vuoden aikana. Aika nopsaa aloin miettiä, että ehkä palaankin Tampereelle vasta vähän pidemmän ajan – vuoden, puolentoista – päästä. Nyt en enää osaa sanoa, tulenko koskaan muuttamaan takaisin. Helsinki imaisi.

Yllätyin siitä, miten harvaa paikkaa on tullut ikävöityä (ihmisiä niidenkin puolesta). Tässä listausta ikävän kohteista:

1. Soho: Brittipubi ehti muodostua turvalliseksi ja takuuvarmaksi kantapaikaksi. Sohossa on aina väkeä, mutta silti sinne mahtuu joka kerta istumaan. Siellä soi hyvä musiikki, eikä siellä tarvi pelätä, että joku tulisi juttelemaan. Ei varmasti tule. Se on lähellä Dorista, jos haluaa jahkata vielä hetken. (Sieltä saa jahkaamishetkiä varten puolikkaita pintejä puolitetulla hinnalla.)

2. Runo: Tunnelmakahvila muutaman korttelin päässä kotoa. Katon maali on rapistunut ja tunnelma jotenkin rauhoittava. "Moi, yks raparperikermatee ja korvapuusti."

3. Kahvilla: Kahvila-kuppilassa ei ole sinänsä mitään super-erityistä, mutta silti. Jo Kahvillan edeltäjät, aatteellis-kulturelli Hertta ja psykedeelinen Hymyilevä Saturnus muodostuivat jonkinlaisiksi kantiksiksi (kyllä, kaikista niistä paperimassasta askarrelluista planeetoista huolimatta). Pikilinnan kiinteistö on ihana, Kahvillassa pääsee silloin tällöin kuulemaan live- ja levy-musiikkia ja sieltä saa opiskelijaetuja ja smoothieita.

Siinäpä ne. Sen sijaan en ole ikävöinyt oikeaa lähikuppilaani, Pub Hannibalia, tai oikeaa kantispaikkaani, Amican Minerva-ravintolaa.

/A

Tampere, Suomen Berliini

Tällä kertaa kaupunki-slogan tuli aika kevyin perustein eli siksi, että satuin ostamaan Tampereen Stockalta aika hiton hyvää mysliä! (Ihan samaa myydään myös Helsingissä ainakin nyt Berliini-teemaviikkojen aikaan.) Sitä syödessä aloin hiljalleen lämmetä jopa Imagen Iisa-jutun kuville. Hyvin hyvin hitaasti.

Ja tästä kaikesta tuli mieleen, että voisi joskus koittaa tehdä itse mysliä, esimerkiksi Noora Shinglerin vinkkaamalla ohjeella.

/A

Epookkia ja brossikeittoa, nyt saa syksy tulla!

No nyt tämä taas riistäytyy käsistä, syksyfiilistely nimittäin! Facebook muistutti, että tasan kaksi vuotta sitten olin ilmoittautunut venäjän kurssille ja tehnyt sen kunniaksi borssia. Tänä vuonna sama kaava toistuu taas. Ilmoittauduin venäjän kurssille - oli siis pakko taas kaivaa hyvä vanha borssiohje meidän blogista esiin.

Borssi valmistettiin illalla A:n & M:n kanssa. Lisäksi tehtiin siiderisämpylöitä. Sämppyohje on vegaanikokki Elina Innaselta (suosittelen Innasen viime keväänä ilmestynyttä Viiden tähden vegaani -kirjaa, siinä on ihania ohjeita.) Mutta meidän sämpylöille kävi äksidentti, ne ei jostain syystä X kohonneet kunnolla. Maistuivat silti niin hyvin, että olin vielä aamullakin ihan ähkyssä. Ruoan kanssa katsottiin ykkösjakso ihanaa Downton Abbey -epookkia, joka tällä viikolla alkoi Yleltä. Tervetuloa syksy!

Siiderisämpylät
(10-12 isoa sämpylää)

½ l kuivaa omenasiideriä
50 g hiivaa
1 ½ tl suolaa
2 tl sokeria
n. 12 dl sämpyläjauhoja
¾ dl sulatettua margariinia
pinnalle auringonkukansiemeniä

Lämmitä siideri kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siiderin joukkoon. Lisää suola ja sokeri. Lisää taikinaan suurin osa jauhoista. Lisää margariinisula sekä loput jauhot.
Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikina jauhotetulla alustalla kimmoisaksi ja pyörittele sämpylöiksi. Koristele sämpylät auringonkukansiemenillä ja anna vielä kohota pellillä ennen uuniin laittamista.
Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta on ruskettunut.
/E

Äidin herkuista parhaat

Yksi syksyn kohokohdista on tietenkin punajuuripihvipäivä. Sitä odotin aina pienenäkin. Sopivasti myös sisko sattui eilen piipahtamaan meillä, kun pihvit oli juuri otettu pannulta. Telepatiaa?



Ohje piti tosin taas kerran tarkistaa äidiltä. Miten se aina unohtuukin? Sekin unohtuu, miten älyttömän sotkuinen ruoka tämä on valmistaa. Mutta ehdottomasti vaivan arvoista!

Äidin ihanat punajuuripihvit

isoja, kokonaisia punajuuria
vehnäjauhoa
suolaa
korppujauhoja
kananmunaa
voita paistamiseen

Lisäksi:
sipulia
suolakurkkuja

Punajuuret keitetään suolavedessä ja kuoritaan, kun ovat kypsiä. Sitten ne viipaloidaan. Viipaleet kiepsautetaan vehnäjauho-suola-seoksessa, kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Ja sitten paistetaan pannulla.

Pihvit tarjotaan pannulla paistettujen sipulirenkaiden ja suolakurkkujen kanssa. Syödessä muistellaan tietty rakkaudella äitiä!
/E