Paakelssipaja - leivoksia Design-museossa

"Leivos, tuo ihastuttava ja turhaakin turhempi ylellisyystuote, eli 1930-luvun funkis-Helsingissä kukoistustaan. Kaupunkilaisten muodikkaimmaksi huviksi jalostui mannermainen joutenolo kahviloissa leivoksia nautiskellen." 

Eilen käytiin Design-museossa Modernismi-näyttelyssä ja päästiin sopivasti Paakelssipajaan koristelemaan omat leivokset. Mannermainen joutenolo, mikä hieno ajatus muuten!

Mun leivos on tuo alempi - se ei kyllä ole kovin moderni ("tule suunnittelemaan ja toteuttamaan oma modernistinen leivoksesi"), vaan ennemmin vähän tuommoinen Marie Antoinette -henkinen. Mutta sentään Aalto-maljakon mallinen.

E

They call it... the TOMATO!

Taas on se hassu aika vuodesta, kun tomaatit saa suun ihon meneen rikki. Käykö tätä muilla kuin mulla ja ET:llä? Varmaankin kyse on jostain ristikkäisallergiasta, mutta koskaan ei ole selvinnyt tarkemmin.

Ja samaan aikaan tomaatit maistuu pitkästä aikaa tosi hyviltä! Tein maailman parhaan aamiaisleivän ja fiilistelin tulevaa Espanjan-matkaa. Vaaleaa leipää paahdettuna (tarjous, Hullut päivät), liraus oliiviöljyä, minitomaatteja (tarjous, Hullut päivät) ja päälle suolaa ja mustapippuria. Nam!



Ja samalla alkaa kuulua päässä legendaarisen Little Britain -sketsin hassun huilua soittavan hotellinomistajan ääni:

Ray: Did ye ever hear the legend of the seeded fruit that is often mistooken for a veg-a-table?
Customer: The tomato?
Ray: Red in colour and fleshy within. But beware of the pips. They call it... the tom-ato.
Customer: Right, the tomato. Anything else?

A

Nostalginen kahvilamatka 1900-luvun alun henkeen

Käytiin Meilahden taidemuseossa katsomassa Helsinki School -näyttely, ja samalla nautittiin päiväkahvit kauniissa (v. 1901 rakennetussa) Villa Angelicassa, joka sijaitsee ihan taidemuseon vieressä. Vaikka suklaakakunpala oli kallis (7 euroa), paikka kompensoi hinnan. Jopa vessassa oli oma kaakeliuuni! Mulla on nyt muutenkin joku ihmeellinen nostalgiakausi meneillään, kun viime viikolla fiilistelin John Keatsista (1800-luvulla elänyt runoilija) tehtyä elokuvaa Yön kirkas tähti. Tosin elokuva (vähän niinkuin Helsinki School -näyttely) oli enemmän nättiä pintaa kuin painavaa sisältöä. Toisaalta välillä on kiva nähdä jotakin puhtaan esteettistä, kuten kaunis Villa Angelica kaakeliuunineen ja kukkatapetteineen.

E
ps. kakunpala oli niin suuri, että jaettiin se kolmestaan Kaisan ja Vipen kanssa!

Banaanikakku

Tertullinen banaaneja oli menossa pilalle, enkä jaksanut tehdä perus-smoothieta. Sen sijaan halusin tehdä kakun banaaneista, en kakkua, jonka välissä on banaania. En ollut varma, onko sellaista edes olemassa, kunnes googlasin. Olihan niitä, ja vaikka kuinka paljon! Jännää tehdä leivonnainen, jonka makua ei osaa ennakkoon arvata ollenkaan. No, se oli banaaninen (ei sentään banaaniesanssinen)!

Otin reseptin MonkeyFoodista, käytin 4 banaania ja pari desiä soijajogurttia. Lisäsin vielä muutaman kourallisen manteli- ja pähkinärouhetta. Hauska idea jauhottaa vuoka kookoshiutaleilla! Paistoin noin 35 minuuttia.

Lopputulos oli tosi makea ja mehevä, tosin ehkä omaan makuun jopa liian mehevä (lue: raaka).

A

Kuppitemppu

Huomasin juuri (tai oikeasti pikkuveli huomasi), että mun äitiltä synttärilahjaksi saamat mukit on toisinpäin käännettynä munakuppeja! How cool is that? Vähintään yhtä siistiä kuin ne mun ja E:n Mikki Hiiri -collegepuserot, jotka pystyi kääntään. Ne sijoittuu siis jonnekin 80-90-lukujen taitteeseen, muodin kulta-aikaan.

Hyvää pääsiäistä ja hyviä Kindereitä!

A

Lauantaiautot ja karkkiöverit

Paras karkkirintamalla (mun lempisana! ja ehkä myös lempipaikka. tai ainakin lempirintama.) tapahtunut asia viimeiseen 10 vuoteen oli se, kun autokarkkeja alettiin myydä irtokarkkeina Makuunissa. Siis niitä Lauantaipusseista tuttuja makeita mustia karkkeja, joita oli liian vähän ja joista kaikki tykkäs. No nyt niitä voi ostaa vaikka puoli kiloa!

Niin, kerran ostin pelkkiä autokarkkeja aika monella eurolla ja söin ne kerralla. Kieltämättä vähän kävi niin, että nyt ne ei enää maistu niin hyvältä. Tähän joku kohtuullinen ihminen sanoisi, että ehkä ne oli lapsena hyviä just siks, että niitä oli pussissa vain muutama. NOT! Määrä korvaa laadun. /A

HUOM. Kuvassa havainnollistan väitöskirjaa itselleni karkkien avulla.
HUOM2. Otsikon sanamuunnos on tietääkseni T:n keksimä.

Kauppahallin tipuja

Tampereen Kauppahallissa oltiin jo ihan pääsiäistunnelmissa. Tässä parhaimmistoa. /A