"Kato – tuo muna on vähän niinku pienessä taskussa!"

Sunnuntaiaamuna meidän teki mieli uppomunia. Varsinainen munan keitto onnistui hyvin, oheisuotanto ei ihan yhtä hienosti. Ensimmäinen paahtoleipä paahtui mustaksi, kun keskityttiin munaan, sitten Philadelphia-juusto oli mennyt pilalle – ja tämä huomattiin tietty vasta sen jälkeen, kun oltiin jo aseteltu munat leiville. Mutta lopputulos oli niin hyvä, että keitettiin toisetkin uppomunat perään.

Uppomunat

reilusti vettä
etikkaa (me käytettiin punaviinietikkaa, koska muut oli loppu)
2 kananmunaa

ruisleipää
pestoa
mustapippuria
suolaa
ruohosipulia

Kiehauta vesi niin, että se poreilee, mutta ei kiehu rajusti. Riko muna valmiiksi kahvikuppiin. Tee puulastalla voimakas pyörre veteen ja kaada muna kattilan keskelle pyörteeseen. Anna munan kiehua 3-4 minuuttia.

Uppomuna herätti keskustelua: "Jännä, miten tuo valkuainen ei oo yhtään sellainen kuminen". "Yleensä mä en tykkää munasta, mutta tää on ihan tosi hyvää. Ei yhtään liian munaisaa.". "Ihan parasta, kun tuota keltaista tirskahtaa munan sisältä ja kun se valuu leivälle". Ja: "Olipa se hyvää. Tehdäänkö vielä kolmannet?".

Keskustelu jatkui tunti myöhemmin:
V: "Oli kyllä ihan törkeen hyvä aamupala."
E: "Yks parhaista ikinä."

Kun kaappitila loppuu, ainoa ratkaisu on ostaa pieniä astioita

Siinä vaiheessa, kun keittiön joka ainoa kaappi on niin täynnä, että taikinakulhoa on pakko säilyttää lattialla jakkaran alla, ei voi enää ostaa lisää astioita.

Näin moni ajattelisi, mutta minä hankin sittemmin vielä kymmenosaisen monitoimikoneen ja kahdeksantoista samppanjalasia. Sen jälkeen raja tuli ihan oikeasti vastaan.

Mutta onneksi tähänkin sääntöön on olemassa porsaanreikä. Nyt on sallittua haalia pelkästään pieniä astioita! Vai voisiko ihminen muka jättää ostamatta tämän maailman kauneimman pienen sormisuola-astian? Se löytyi viime kesänä antiikkimarkkinoilta Keski-Pohjanmaalta.

A

Vihreä pizza ( =vritsa)

Fakta: Jokaisen ihmisen – myös päärynäallergikon – tekee aina silloin tällöin mieli päärynää.
Ratkaisu: Tämä pizza on ollut yksi suosikeistamme jo vuosia. Suosittelemme sitä yhä.

Mutta o-ou. Tällä kertaa kaapissa ei ollut kuivahiivaa, joten teimme pizzan ilman hiivaa, leivinjauhoista. Hyvää tuli niinkin.

Päärynäpizza

Pohja:
3 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl vettä (taidettiin lisätä vähän)
suolaa
2 rkl oliiviöljyä

3 päärynää
muutama ruokalusikallinen vihreää pestoa
auriningonkukansiemeniä 
sinihomejuustoa
jotain tavallista juustoa (raastettuna)
oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja öljy. Anna kohota hetki, jos maltat. Taputtele grahamjauhoilla tasaiseksi pohjaksi. Levitä pohjan päälle pestoa, päärynöitä, pinjansiemeniä ja juustoja. Paista 230-asteisessa uunissa kypsäksi.

V&E

Brunssi vs. aamiainen

Ihan ensiksi tämä: 

Kaikki ulkona syöminen kannattaa, ja mikä tahansa, mikä monipuolistaa Suomen ravintolakenttää, on hyvä asia.

Mutta sitten tämä: 

Eikö ole harmillista, että brunssit ovat mennettäneet houkutuksensa? Sen jälkeen, kuin kahviloiden lisäksi baarit ja valkopöytäliinaravintolat ovat tehneet oman aamupäiväkattauksensa, kiinnostus brunsseja kohtaan on ainakin omassa kaveripiirissäni laskenut, jopa lopahtanut. Tarjonnan lisäännyttyä tuntuu, että moni paikka kilpailee ruoan määrällä laadun sijaan. Itse leivottu leipä alkaa olla harvinaisuus, samoin laimentamaton appelsiinimehu. Ne paikat, joissa ruoka on tasokasta, hintakin on sen mukainen. Ääripäät ovat nykyään nämä: Salutorgetin brunssilla vasikanposki tarjoillaan pöytään, ja Pasificon omalla on tarjolla tex mexiä. Ja sama kysymys molempiin paikkoihin liittyen: onko kyseessä silloin vielä brunssi vai lounas, jonka kanssa juodaan kahvia?

Mutta onneksi myös tämä: 

Sen jälkeen, kun brunssit ovat alkaneet kyllästyttää, aamiaiset ovat kokeneet uuden nousun. Viime vuoden ihanimpia hetkiä oli Porvoon Pariisin Ville -hotellissa nautittu ohrapuuroaamiainen (kuva yllä). Helsingissä Klaus K:n aamiainen on aivan loistava (25 e). Olemme jo pari kertaa valinneet brunssin sijaan Cafe Engelin aamiaisen (kuvat alla), joka eroaa brunssista siksi, että annos ei sisällä lämmintä ruokaa, se valitaan listalta ja tarjoillaan pöytään. Ranskalainen aamiainen (13,50) sisältää maitokahvin, croissantin, muutaman juustosiivun ja hedelmiä. Se riittää, ja sitäkin tarjoillaan kahteen asti, sunnuntaina kolmeen.

A

Nälkä! Wokki!

Hätätilanne. Kauhea nälkä. Kuten kaikki tietävät, sellaisessa tilanteessa ei auta muu kuin tehdä nuudeleita. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta Malesian-matkan jälkeen, kun tehtiin malesialaishenkistä ruokaa. "Ei ollut huonompi kokeilu", kommentoi V kaapiessaan wokkipannun reunoilta viimeisiä purjonsuikaleita.

Vinkkinä muuten, että tää wokin kastike on ihan älyttömän hyvä dippi esimerkiksi vietnamilaisille rullille. Kokeiltu on! Ja tehty seuraavana päivänä jo uudelleen.

Nuudeliwokki malesialaisittain

nuudeleita
1 sipuli (viipaleina)
1 porkkana (ohuina suikaleina)


purjon lehtiosaa (ohuina suikaleina)
rapsakkaa lehtikaalta (suikaleina)
1/2 punainen chili (pilkottuna)

2 munaa
2 rkl seesaminsiemeniä
kurkumaa

Kastike*

1/2 dl soijaa
limen mehu
3 valkosipulinkynttä
1 tl sweet chili -kastiketta
1 tl inkivääritahnaa
1 tl hunajaa
tuoretta korianteria

1) Sekoita kastikkeen ainekset keskenään valmiiksi.

2) Pilko sipuli,valkosipuli ja porkkana. Keitä nuudelit. Paista sipuli- ja porkkanaviipaleet pannulla öljyssä, paista hetki. Lisää kaali, chili ja purjo. Lisää keitetyt nuudelit. Lisää ripaus kurkumaa.

3) Tee wokkimassaan aukko ja riko kuumalle pannulle yksi muna. Paista munaa hetki, riko sen rakenne ja sekoita wokin sekaan. Tee sama toisella munalla.

4) Lisää lopuksi alussa tehty kastike pannulle vähän kerrallaan (älä käytä kaikkea, jos tuntuu, että wokista tulee liian suolaista). Koristele wokki tuoreella korianterilla ja seesaminsiemenillä.

* Seos ei ole suoranainen kastike, vaan tuo wokkiin makua.

E&V

Hei kesä, mikset sä jo tuu?

Tänään oli päivä, joka tuntui liian talviselta. Oli pakko kaivaa kesäkuvat esiin ja muistella, miltä tuo Philadelphiajuustolla täytetty mustikkapiirakka maistui saaristossa. Voi rakkaus!

E

Ystävänpäivän leivonnaiset

Sesonkileivonnaisten huono puoli on se, että niitä ei oikein voi tehdä sesongin ulkopuolella. Pullaa voi tehdä milloin vaan, mutta että joku halkaisisi sen syksyllä ja ahtaisi sisään hilloa ja kermavaahtoa – ei missään nimessä. Tänä vuonna söin ihan liian vähän Runebergin torttuja, muistaakseni vain neljä, ja sitten kaikki puhuivatkin jo laskiaispullista.

Onneksi nyt alkoi uusi sesonki, ystävänpäivä. Koska ystävänpäivällä ei ole omaa leivostaan ja koska Runebergkin on varmasti ollut jonkun ystävä, teimme ystävänpäiväleivonnaiset noiden kuuluisien torttujen hengessä.

Ystävänpäivämuffinssit kookoksella ja granaattiomenalla

(noin 12 kpl)

100 g voita

50 g kookosöljyä

2 dl sokeria

3 munaa

1 tl vaniljasokeria

1,5 dl korppujauhoja

2 dl spelttijauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 1/2 dl kookoshiutaleita

1/2 tl suolaa

(1 dl kuivattua granaattiomenaa)

Kostutukseen:

1 dl vettä

1 rkl rommia

Koristelu:

granaattiomenahilloa

sitruunamehua

tomusokeria

Ota munat, kookosöljy ja voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa sokeri, kookosöljy ja voi keskenään. Vatkaa munat joukkoon yksi kerrallaan. Lusikoi kuivat aineet sekaan.

Paista 200-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia ja anna jäähtyä.

Sekoita rommi veteen ja kostuta tortut.

Nostele torttujen päälle hilloa. Sekoita tomusokerista ja sitruunamehusta kuorrute ja koristele muffinssit (joko Runebergin torttujen tapaan tai voit piilottaa hillon kuorrutteen alle).

A