E-lista vaikka rahapussiin

Viimekesäisen vegaanikokeilun aikaan kanniskelin rahapussissani listaa kielletyistä E-koodeista. Eilen (31.3.) Helsingin Sanomien D-osassa oli iso juttu e-koodeista ja sivun alalaidassa oli kätevä lista erityisen kiistanalaisista lisäaineista. Leikkasin listan irti ja aion kantaa sitä mukana kauppareissuilla. Monesti kun turhauttaa se, etten huonomuistisena koskaan muista, mikä koodi on tyyliin väriainetta ja mikä oikeasti jotain kyseenalaista.

Sen verran laiska kun olen, tuskin koskaan ryhdyn suurennoslasin kanssa lukemaan tuotteiden koodilistaa. Mutta ehkä tämä lisäainelista herättelee vähän sisäistä koodariani.
/E

Hyvä ruoka, todellakin hyvä mieli

Terveisiä Hämeenlinnasta, kävin siellä tänään juttukeikalla. Matkalla iski nälkä, joten söin lounaan Verkatehtaan Pikkuhuvilassa. Yllätyksekseni bongasin paikan lautasliinasta tuon kuvassa olevan tekstin. Ravintola, jonka kaikki voitto menee hyväntekeväisyyteen?

Kävin kysymässä asiaa ravintolan henkilökunnalta ja sain selville, että ravintola on Kanrestan, joka taas on Suomen Kansanterveysyhdistyksen tytäryhtiö. Eli toisin sanottuna: kun syö Kanrestan ravintoloissa, ravintolan tuottama voitto menee Lastentautien tutkimussäätiölle, Suomen Mielenterveysseuralle jne. Vinkki: Kanresta järjestää näyttävästi myös tarjoiluja kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin, jos joku pohtii, mistä ottaa tarjoilut johonkin tapahtumaan.



Helsingissä Kanrestan ravintoloita näytti olevan harmillisesti vain Suomen Kansallisoopperassa. Onko joku kuullut näistä Kanrestan ravintoloista aiemmin? Itselleni tämä konsepti oli aivan vieras, mutta innostuin tästä erilaisesta toimintakonseptista. Etenkin kun lounaskin maistui oikein hyvältä.
/E

Jokaisen suolaisen ystävän aamiaisherkku!

Nam, Evita-lehden ohjeella valmistettuja suolaisia muffineja. Sopivat erityisesti aamupalapöytään!
Kuten ohjeesta voi huomata, muffinit sopivat myös vegaanille, jos noudattaa täsmällisesti ohjetta. Me tehtiin Hennan kanssa vähän mukaillen.




Porkkana&pinjansiemenmuffinit
(8-12 kpl)

2 dl porkkanaraastetta
1 valkosipulinkynsi
5 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna
1 dl viipaloituja oliiveja
2 dl soijakermaa (käytettiin kermaviiliä)
1 dl öljyä
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl spelttivehnäjauhoja (käytettiin grahamjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Pinnalle: pinjansiemeniä (+ basilikaa!)

Sekoita porkkanaraasteeseen puristettu valkosipulinkynsi, oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit. Lisää kerma ja öljy. Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe keskenään kulhossa, lisää edelliseen seokseen. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Lusikoi vuokiin. Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Ripottele pinnalle siemeniä ja jatka vielä paistamista noin 5 minuuttia. Varmista kypsyys nostamalla muffinia: jos pohja on ruskea, muffini on kypsä.

Hyvältä maistuivat, mutta jostain syystä muffinit jäivät vähän latteiksi. Hennan kanssa mietittiin, olisiko syynä voinut olla se, kun nostettiin ne välissä pois (kun ohjeessa kehotettiin lisäämään pinjansiemenet päälle kesken paistamisen)? Me muisteltiin, että muffinit näyttivät aluksi kuohkeammilta...
/E

P.S. Jos ihmettelette, miksi toinen meistä pitää hiljaiseloa, syy löytyy varmaankin puhelinsoitosta, jonka sain jokunen aika sitten. Se alkoi suurin piirtein näin:
A: (hieman hätääntyneellä äänellä) "Voitko googlata, mitä pitää tehdä, jos kaataa kahvia tietokoneen näppäimistölle"

Jotain uutta, jotain vanhaa

Viikonloppuna (tai siis lauantaina) vietettiin äiti-tytär-viikonloppua Tampereella. Onneksi tällaisten herkkusuiden äiti tietää, mistä narusta tyttöjään vetää ja vie meidät aina hyvin syömään!
Tällä kertaa valittiin ravintolaksi idyllinen Heinätori, jossa on pitänyt käydä iät ja ajat. Me syötiin päivän menu ja kaikkien suosikki taisi olla kauniin punainen punajuurikeitto. Mun jälkiruoka oli vähän "pilttimäistä", mutta äiti ja herkkusuu vol 2 tajusivat vaihtaa menun jälkkärin crème brûléeksi. Mmmmmm.




Myöhemmin istuttiin iltaa vielä uudessa Inez-tapasbaarissa. Tosi kiva paikka, josta tuli jopa oikeasti vähän Espanjaa ikävä. Cavaa, tapaksia tiskiltä - ja pöytiin tarjoilu! Tamperelaiset, käykää tsekkaamassa joskus paikan lounas ja kertokaa, onko hyvää.
/E

Sarkasmivapaata kesää odotellessa

Löysin äsken ensi kesän biisin! Kuulin äsken Radio Helsingistä Samae Koskisen uudelta levyltä kappaleen Eväsretki. Sanat meni suurin piirtein* näin: Ei se oo pelkkä ilma / eikä ruokakaan / se on tää seura...
Kappaleessa oli myös mitä mainioin kohta Jätettiin ironia himaan, ja sarkasmi. Olisin linkannut videon tähän, mutten vielä löytänyt sitä nopealla haulla. Kuva pöllitty täältä.
/E

* Allekirjoittanut on huonomuistinen ja kappaleiden sanoitusten suhteen hyvin suuripiirteinen. Muistan, että kappaleessa laulettiin myös koirista, mikä tekee biisistä tietenkin entistä hienomman!

Cupcake-överit (ei laihduttajille)

Bloggaajan ikuinen dilemma: tuntuu kornilta kirjoittaa cupcakeista, kun maailmalla (nyt: Japanissa) ihmisillä on hätä. Mutta niinhän se aina menee ja niin sen on mentävä; jossain elämä jatkuu normaalina.

Lauantaina oli tarkoitus leipoa suolaisia herkkuja, mutta päädyinkin erinäisten sattumuksien kautta väsäämään Hennan kanssa makeita cupcakeja ja juomaan punaviiniä (kuten tarkkasilmäisimmät kuvasta jo huomasivatkin). Ilta oli oikein kiva joka tapauksessa, vaikka Japanin uutiset vähän huolestuttivatkin. Kiitos Hennalle myös kauniista kuvista! Hyvä kun on lähipiirissä näitä kuvaajia, niin voi välillä nostaa tämän blogin kuvien tasoa.

Huh, kuten ohjeesta huomaa, nämä koostuvat lähinnä sokerista ja voista! Ohjeblogin kirjoittaja suositteli tekemään kuorrutuksen tuplana, joten me tehtiin täytettä 2/3 - ja silti sitä jäi jopa käyttämättä. Kuvittelisin siis, että tämä määrä on ihan riittävä.

Suklaa-cupcakes
(n. 12-18 kpl)

3 munaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50 g voita
1 dl kermaviiliä
2 rkl kylmää kahvia
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa
100 g tummaa suklaata (70 % kakao)

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Sulata voi ja sekoita se kermaviilin ja kahvin kanssa ja lisää kananmunaseokseen.
Sekoita kuivat aineet ja kääntele varovasti seoksen joukkoon.
Sulata suklaa ja lisää taikinaan.
Täytä 2/3 vuoasta taikinalla ja paista 175°C:ssa n. 20-25 min.
Anna jäähtyä ennen koristelua.

Kuorrutus:
120 g pehmeää voita
10 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl kaakaojauhetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kuumaa kahvia

Sekoita tasaiseksi seokseksi voi, tomusokeri, vaniljasokeri, kaakaojauhe ja tuorejuusto.
Lisää lopuksi kahvi. Levitä tai pursota kuorrute kakkusten päälle ja koristele halutessasi.



Hyvä puoli on se, että jos leipoo jotain näin supermakeaa, voi kutsua seuraavina iltoina kivoja ihmisiä iltateelle. Ja sitten voi samalla katsoa vähän uutisia ja pohtia, mitä kohti tämä maailma oikein kulkeekaan.
/E

Viili talkkunalla vai myslillä? Siinä vasta pulma.

Meidän talous on jakaantunut kahtia: minä syön viilin/jogurtin myslillä ja kauraleseillä (ja ehkä hillolla, jos on viikonloppu), T lusikoi päälle talkkunaa. Itselleni talkkuna on ihan vieras asia, sitä ei taideta Pohjanmaalla käyttää? Vai tietääkö joku tarkemmin?
/E

Kas näin paistuu leipä!

Meillä oli Hennan kanssa eilen cupcake-ilta. Kun uuni oli lämpimänä, tehtiin samalla myös hyviä aprikoosisämpylöitä.

Alkuperäisessä ohjeessa oli myös hasselpähkinöitä ja porkkanaraastetta, mutta tehtiin vähän yksinkertaisempi versio. Just hyvä taikina ihmiselle, jolla ei ole maitoa juuri koskaan jääkaapissa. Ja maistui ihan tosi hyviltä!

Aprikoosisämpylät
Taikinan juuri:
5 dl vettä
2 tl sokeria
1 pss kuivahiivaa
5 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen sokeri, hiiva ja jauhot. Sekoita ja anna tekeytyä liinan alla noin 15 minuutin ajan.

Taikinaan lisätään 15 minuutin jälkeen:

1 tl suolaa
4 rkl öljyä
10 kuivattua aprikoosia pieneksi pilkottuna
n. 4 dl sämpyläjauhoja (loppui kesken, laitoin vähän grahamjauhoja)

Lisää juuren joukkoon suola, öljy ja pilkotut aprikoosit. Lisää jauhoja vähitellen samalla vaivaten. Taikina kannattaa jättää löysäksi. Muotoile taikinasta sämpylöitä ja nosta leivinpaperin päälle pellille. Kohota ja paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.



Viime viikolla tein yhtenä iltana myös kotitekoista "rieskaa" tällaisella helpolla pikaohjeella (Yhteishyvästä). Hyviltä maistuivat, mutta seuraavalla kerralla jättäisin silti fenkolinsiemenet pois - niin ihanaa kuin fenkoli onkin, mun mielestä siementen maku tuli liikaa läpi. Ja lisäisin myös vähän suolaa.

Peruna-porkkanarieskat(8 kpl)

1 1/2 dl (100g) perunasosejauhetta
2 dl hienojakoista porkkanaraastetta
1 kananmuna
1 prk kermaviiliä
(1 tl fenkolinsiemeniä)
n. 1 1/2 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi kulhossa. Nosta taikinasta lusikalla nokareita leivinpaperille. Taputtele taikinanpalat rieskoiksi jauhotetuin käsin. Pistele haarukalla. Paista 250-asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Tarjoa heti tuoreina!
/E

Laskiaistiistain cooleimmat legginssit

No olipa kiva viikonloppu!

Onneksi pikkuveli käy joskus kylässä niin meidän talon kasvit voi paremmin. Istutettiin kevään kunniaksi muun muassa basilikaa, chiliä ja paprikaa, saa nähdä, mitä purkeista lähtee kasvamaan! Ja samalla katsottiin ruokaohjelmia ja dokumenttia seepramangustista.





Käytiin myös katsomassa Kiasmassa Saara Ekströmin näyttely, joka sopi kasveineen hyvin meidän viikonlopun teemaan! Tästä kuvasta tuli pieni orkideainnostus - onneksi realiteetit (laiskuus, kukkien kastelun unohtaminen) pitää maan pinnalla.
/E

Kas, sehän on makaronilaatikko

No tietty klassikkojen klassikko, makaronilaatikko! Tällä kertaa suppiovahveroilla.

Makaronilaatikko suppilovahveroilla
(Ohje HS.fistä)

3 dl kuivattuja suppilovahveroita
2 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
500 g paseerattua tomaattia
suolaa, mustapippuria
400 g tummaa makaronia
2 munaa
6 dl maitoa
voita
raastettua parmesaania

Murenna sienet ja liota niukassa vedessä 10 minuuttia.

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota ne öljyssä. Lisää pannuun sienet nesteineen. Paista hetki ja lisää tomaattikastike. Huuhdo tomaattipurkki desillä vettä ja lisää neste pannuun. Keitä miedolla lämmöllä puoli tuntia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä makaronit suolatussa vedessä. Sekoita munat ja maito keskenään, lisää suolaa. Sekoita makaronit tomaattikastikkeeseen. Laita seos voideltuun vuokaan. Kaada päälle munamaito. Sekoita ja laita pinnalle muutama voinokare.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa alatasossa 30 minuuttia, lisää pinnalle parmesaania. Paista vielä 30 minuuttia. Anna vetäytyä hetki.

E

Laiskan leipojan suklaakakku (=palkkio itselleni tästä päivästä)

Vegaanileivonnassa parasta on se, ettei kakkupohjia yleensä tarvitse vatkata. Tämä ihana ja ah niin helppo suklaakakku sopisi myös muna- ja maitoallergikoille. Ohje täältä. Kakku oli onnistunut, koska koemaistajat sanoivat muun muassa "tämä ei eroa mitenkään tavallisesta suklaakakusta" ja "saako ottaa kolmannen palan?".

Suklaakakku

4 dl vehnäjauhoja
2,7 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl etikkaa
0,6 dl rypsiöljyä
2,7 dl vettä

Kuorrute:

3 dl tomusokeria
3 rkl juoksevaa kasvirasvasekoitetta tai margariinisulaa
3 rkl keitettyä kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria

koristeeksi:
kookoshiutaleita, mantelirouhetta tai strösseliä

Laita uuni heti alkuun lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset. Lisää sitten etikka, öljy ja vesi. Sekoita pikaisesti. Kaada pellille leivinpaperille ja levitä ohueksi sillä se tulee vielä nousemaan reippaasti. Paista 20 minuuttia tai kunnes saat taikinatikun puhtaana ulos taikinan keskiosasta, se on silloin valmis eikä tarvitse olla pidempään. Peltipiirakan jäähdyttyä sekoita kuorrutteen ainekset ja levitä pinnalle. Ripottele pinnalle koristetta.

P.S. Etikka ei maistu kakussa mitenkään. Käsittääkseni sen tehtävä on lisätä säilyvyyttä, korjatkaa jos olen väärässä!

/E

Mitä kaikkea ihanaa saankaan joka päivä syödä!

Kotitoimistollani päivän polttava puheenaihe on ollut Hesarin juttu Mitä enää saa syödä? Aihe on tärkeä (eettinen syöminen), mutta itse olen aina vähän harmissani, kun syömistä käsitellään näin kauhean negatiivisesta näkökulmasta. "Enää" sana otsikossakin viittaa siihen, että nonniin, kaikki kiva nyt meiltä kielletään.

Itse olen poistanut ruokavaliostani monet Hesarin mainitsemista raaka-aineista (naudanliha, sianliha, kananliha), vähentänyt monien syömistä (riisi, kasvihuonekasvikset). Mutta silti olen sitä mieltä, että soija on ihan hyvä raaka-aine (koska en ainakaan tue nykyään sitä, että soijaa kasvatettaisiin eläinten rehuksi vaan syön sitä itse), vaikka tiedänkin, että myös soijaa voi kritisoida monista asioista.

Ennen kaikkea olen sitä mieltä, että meitä kuluttajia voitaisiin ennemminkin kannustaa kokeilemaan ympäristölle hyviä, eettisiä vaihtoehtoja sen sijaan, että tuotaisiin esiin, mitä kaikkea huonoa ja väärää meidän ruokavaliossamme onkaan. Tai siis kun tavislihansyöjä näkee tuon Hesarin "kielletyn listan", hänelle saattaa tulla tunne, että kannattaako edes yrittää, kun kaikki on kuitenkin kiellettyä. Itse uskon ennen kaikkea siihen, että jos iso määrä ihmisiä muuttaisi ruokavaliotaan vähän ekologisempaan ja eettisempään suuntaan, vaikutukset olisivat suuret. Ei siis tarvitse olla täydellinen, kunhan yrittää. Itsekin olen viime aikoina yrittänyt tehdä parempia lähiruokavalintoja ja lisätä ruokavaliooni esimerkiksi ohraa, spelttiä, härkäpapuja, hernerouhetta ja niin edelleen.

Positiivisempaa ajattelua tähän paatokseen vielä lopuksi. Vanhasta Huili-lehdestä löytyi tämä lista, mitä kalaa kannattaisi syödä. Ensi kerralla kalatiskiltä sitten silakkaa tai ahventa!


/E

Mahti-ilta!

Eilen pääsin tutustumaan Heurekan uuteen ruoka-aiheiseen näyttelyyn, jota olenkin jo ehtinyt fiilistellä täällä blogissakin. Insinööriseurassa Heurekassa, ei voi kyllä olla parempaa illanvietettä!













Mun suosikki oli "miksi syöt?"-niminen testi, jonka tulos oli, että olen ennen kaikkea sosiaalinen syöjä. Aika osuvaa! Inhoan käydä vaikka yksin syömässä yliopistolla. Mielenkiintoista oli se, että meillä oli T:n kanssa aivan eri valinnat, miksi me syödään. Minä valitsin syiksi esimerkiksi:
- Koska ruoka on herkullista
- Koska on kiva istua yhdessä pöydän ääressä ja jutella.

T taas valitsi asioita, kuten "koska ruoka on valmiina" jne. Ainoa yhteinen syy meillä oli "koska on nälkä", mutta se nyt taitaa olla aika luonnollista, että jokaisella on joskus nälkä.

Pidin myös testistä, jossa piti valita ostoskorista eri pakkausten joukosta jogurtti, maito, muropaketti ja mehu. Kone päätteli sitten valintojen perusteella millainen kuluttaja olen.


Senkin tulos oli osuva: tiedän, että sorrun helposti tuotteisiin, jotka väittävät olevansa jotenkin muita ekompia tai muuten vaan arvoiltaan parempia. Pitäisi tietää ja tuntea tarkemmin väitteet, joilla paremmuutta perustellaan.


Paljon ajattelemisen aihetta antoivat myös valokuvaaja Peter Menzelin kuvat perheiden viikottaisesta ruokavaliosta eri puolella maailmaa (alla yksi kuvasta otettu kuva). Etenkin tämän yhden australialaisperheen lihaisa ruokavalio hirvitti.



Ainoa ongelma oli se, että kaikilla oli töiden jälkeen kauhea nälkä, joten ruoka-aiheisiin testeihin perehtyminen aiheutti entistä pahemman nälän. Onneksi päästiin näyttelyn jälkeen Tikkurilan hyvään nepalilaiseen ravintolaan Sagarmathaan syömään. Ulospäin se ei näytä ihmeelliseltä, mutta ruoka on oikein suositeltavaa, jos jostain syystä sattuu liikkumaan Tikkurilassa!
/E

Päivän puheenaihe

Lisäaineet on puhututtaneet taas viime aikoina - kiitos ennen kaikkea hyvien televisiosarjojen! Vaikka nykytelevisiota mollataankin aivottamksi realitykoneistoksi, olen itse ollut viime aikoina tosi tyytyväinen telkkarin ruokaohjelmatarjontaan. Kuten HS:ssakin tänään mainittiin, tämä Silminnäkijä-dokumentti ruoan lisäaineista on saanut monet pohtimaan, mitä järkeä on syödä kaikkea keinotekoista. Minäkin olen muutaman kerran katsonut Jimmyn ruokapaja -ohjelmaa, jossa Jimmy Doherty ottaa selvää ruoan alkuperästä.

Jostain tämä ihan varmasti kertoo tämä yhtäkkinen kiinnostus ruoan alkuperää kohtaan. Toivottavasti siitä, että joissakin asioissa ollaan menty liian pitkälle ja olisi aika palata takaisin perusasioihin.
/E

P.S. Aika osuva tuo päivän Hesarin Viivi & Wagner -strippi.

Mäkin sua

Tsekkiläinen gaafinen suunnittelija Jan Skácelík tekee aika kivoja juttuja. Tämä printti löytyis esimerkiksi
Etsy-nettikaupasta. Naurattaa kyllä.
/E