Yksivuotispäivää!

Hassua, meidän blogi täytti tänään vuoden! Tästä se kaikki lähti - oli muutan uskomattoman hyvin onnistunut porkkanakakku. Ei olla testattu reseptejä ihan samalla vauhdilla kuin Julie leffassa Julie&Julia (524 ranskalaisen keittiön reseptiä vuodessa - huhhuh), mutta ainakin ollaan opittu nauttimaan keittiössä puuhastelusta ja syömisestä uudella tavalla. Itse olen vuoden aikana oppinut, että

-on ihan ok, jopa kannattavaa, kokata ja leipoa välillä ihan vain itseään varten
-jos ei kuitenkaan halua leipoa monta kakkua yhdelle hengelle, ruokaa voi tehdä myös koiralle
-ruoka on silti paras mahdollinen syy kutsua ihmisiä yhteen

Tämän kaiken kunniaksi leivoin (pikkuveljen avustuksella) kauan haaveilemani Sacherkakun. Ja kyllä, kaksi päivää mehustunut kakku oli parasta aikoihin. Jopa parempaa kuin porkkanakakku, mikä on aika kova kehu! Lupaukseni tulevalle blogi-vuodelle: aion kokeilla enemmän vegaanisia leivonnaisia + tehdä ruokaa sydämestä. Siis ihan oikeasti sydämestä, siitä elimestä.

Sydämellä, Anni

PS. Nyt on myös ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa blogin sisältöön ja vastata nimettömästi sivun ylälaidan kyselyyn! Jätin pois vaihtoehdon "parempilaatuisia valokuvia", sillä hehee, ei onnistu!

Hurry curry

Pidän siitä mihin ostosten teko on menossa: Indiskalla oli Tukholmassa vaatekaupan kyljessä oma ravintola, Hurry Curry. Aijai, voi vain kuvitella, miltä vaatteet tuoksuu siellä.

Hurry Curryn innoittamana testattiin tänään Vipen kanssa torstai-Hesarin curry-resepti. En tosin tiedä, onko tämä enemmän brittiläinen pubiruoka kuin aito intialainen resepti. Tehtiin todella pitkästä aikaa ruoka ihan täysin ohjeen mukaan. Mausteet kannattaa mitata valmiiksi lautaselle (niin kuin Oliviassa joskus neuvottiin).

+ nopsa ja helppo ohje, toimisi varmasti tofullakin
+ mausteista mutta ei tulista
- kana ei noin lyhyen valmistusajan aikana ehdi maustua
- chiliä kannattaa laittaa enemmän kuin ohjeessa neuvotaan

4 broilerin rintafileetä
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
3 cm:n pala tuoretta inkivääriä
400 g paseerattua tomaattia
4 dl kookosmaitoa
1 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 pieni kuivattu chili murskattuna
1 tl suolaa
1 rkl palmu- tai fariinisokeria
2 rkl garam masalaa
2 dl paahdettuja cashewpähkinöitä
1 ruukku tuoretta korianteria hienonnettuna


Leikkaa liha isohkoiksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja hienonna hedelmäliha. Kuori ja hienonna inkivääri.

Kuumenna öljy isolla pannulla ja ruskista broilerikuutiot. Lisää pannulle hienonnetut ainekset ja paista välillä sekoittaen, kunnes ne vähän pehmenevät.

Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito ja mausteet sokeriin asti. Anna curryn kiehua hiljalleen, kunnes kana on kypsää ja kastike saonnut.

Lisää lopuksi garam masala ja pähkinät. Anna hautua hetki. Tarkista maku. Lisää hienonnettu korianteri vähän ennen tarjoilua.

/A

Aamukahvi (maidolla)

Riikka Pulkkisen Totta-kirjassa on seuraava kohta:

Keltaisessa lapussa on Matiaksen eilen kirjoittama kauppalista. "Kahvimaitoa" on viivattu kahdesti alle. Matias ei voi sietää aamuja, jolloin kahvimaito on loppunut.

Tästä tajusin, että minäkin inhoan herätä aamulla, jos tiedän, ettei jääkaapissa ole maitoa. On ihmisiä (kuten eräs, jonka kanssa asun ja elän), joita maidon loppuminen ei juuri haittaa. Sellaiset ihmiset sanovat huolemattomasti, että "noh, juodaan sitten mustana" tai "tänä aamuna keitän teetä". Toisten aamu on pilalla.
/E

Ei mikään perjantaipullo vaan perjantaipatonki

Vietin perjantai-illan yksin kotona, kun Tuomas oli soittamassa levyjä ja minä kipeänä. Hemmottelin itseäni ja tein suosikkiasiaani: luin hyvää kirjaa (Riikka Pulkkisen Totta, joka on muuten yllättävän hyvä) ja söin samalla leipiä sängyssä.
Eikä ihan mitä tahansa leipiä, vaan itsetehtyä patonkia!
Mulla on jo pitkään ollut leipähimous ja olen hamstrannut kaikenlaisia ihania jauhojakin viime päivinä kotiin. Tarkoitus oli itse asiassa tehdä spelttipatonkeja, mutta ohje oli sen verran hankala, että teinkin nämä Kotivinkin ohjeella.



Durumvehnäpatongit

(3 patonkia, varaa aikaa nostatukseen)

2 1/2 dl vettä
25 g hiivaa (eli yksi kuivahiiva)
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
noin 6 dl durumvehnäjauhoja
2 rkl öljyä

1) Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä vesi mikrossa ja lisää se jauhoseokseen. Alusta.
2) Lisää öljy ja vaivaa 10 min.
3) Peitä taikina liinalla ja anna kohota puoli tuntia.
4) Muotoile taikinasta jauhotetulla pöydällä kolme patonkia. Anna kohota noin tunti.
5) Jauhota patonkien pinta ja leikkaa viiltoja.
6) Kuumenna uuni 250 asteeseen. Pane uunin pohjalle pelti*, jossa on 2 dl vettä ja sulje luukku.
7) Avaa luukku, mutta varo höyryä. Nosta patonkipelti uunin keskitasolle. Alenna lämpö 225 asteeseen ja paista patonkeja 15-20 minuuttia.

Nuo ihanat lettujauhot sain muuten työkaverilta, paketti on supersöpö.
/E

Perustettaisko old school jätskibaari?

Ollaan joskus Annin kanssa mietitty, että jos saadaan yhtäaikaa burn out, perustetaan joku söpö pieni liike yhdessä. Ennen sen oli tarkoitus olla vintage-liike, mutta nykyään tuntuu, että meille voisi sopia paremmin joku ruokateemainen (kuten esimerkiksi suomalaisketju Sis. Deli, joka on kahden siskon ihana kahvilaketju).
Lontoossa käytiin jätskibaarissa, jonka jälkeen jäin miettimään, että myös vanhanajan jätskibaari voisi olla kiva idea. Mitäs tykkäisitte? Ainoa ongelma on se, että siellä pitäis kyllä olla jotain suolaistakin tarjolla, kun kerran musta on kyse!
/E

Suosikkimakuja

Olipas ihana päästä Lontoossa piipahtamaan yhteen kaikkien aikojen suosikkiruokapaikoistani, Wagamamaan. Konsepti on kyllä edelleekin (vuosien jälkeen) toimiva. Vaikka täytyy myöntää, että suu on nykyään tottunut muuallakin samantyylisiin aasialaisesta ruoasta muokattuihin herkkuruokiin eli ihan niin eksoottinen makumaailma Wagamama ei ole kuin silloin joskus vuonna 2002.
Silti: söin tofu-nuudelikeiton ja maut olivat juuri sellaisia kuin pitääkin.

Toinen suosikkini Lontoon-ajoilta oli sekin ennallaan eli take away -kasvisruokaa tarjoava The Grain Shop Portobello Roadilla. Harmikseni Mau Mau -baari sen sijaan on vaihtanut ilmeisesti omistajaa ja se näyttää nykyään diskopalloineen ihan samanlaiselta baarilta kuin mikä tahansa muukin baari. Sääli. Ennen Mau Mau oli niin kotoisa nahkasohvineen ja levysoittimineen.
/E

Minä ja Jamie

Eilen illalla Stanstedin lentokentällä huomattiin, että meillä on vielä muutama punta jäljellä. Niinpä marssin lehtihyllylle ja ajattelin, että ostanpas jonkun kivan ruokalehden. Kuin sattumalta käteeni osui tämä ihana Jamie-lehti (jota Suomessakin myydään ainakin Akateemisessa) ja kuin sattumalta se maksoi 3.99 puntaa ELI JUURI SEN VERRAN KUIN MULLA OLI PUNTIA JÄLJELLÄ. Uskomatonta, uskon että meidät on Jamie Oliverin kanssa tehty toisillemme.



Jamie on itse asiassa juuri sellainen ruokalehti, jota kaipaisin Suomeenkin (tästä asiasta on avauduttu jo moneen kertaan esimerkiksi Annin ja Päivin kanssa). Glorian Ruoka ja Viini on jotenkin niin korni ja Maku on vähän liian tylsä. Haluaisin juuri tämän tyylisen lehden, joka olisi kiva ulkoasultaan (Jamien paperi on aivan ihanaa!), ruoat kasvispainotteisia eivätkä superstailattuja. Jamie onnistuu tässä ihan täydellisesti, sen lukemisesta tulee hyvä mieli. Ja hyvä mieli on mun mielestä ruokalehdessä tärkeintä. Ainoa harmi ulkomaisissa ruokalehdissä on (hinnan lisäksi) se, etten jaksa ikinä tehdä ruokia, kun mitat pitäisi ensin kääntää meille sopiviksi.




Ihaninta on mun mielestä se, että kuvamaailma ei ole mitenkään fiini. Mukana on välillä ihan tavallisiakin ihmisiä. Mutta ruokakuvat näyttää siltikin siltä, että tekee mieli syödä ne paperilta.


/E