Taj Mahal! Joulu!

Nämä tyylikkäät Taj Mahal -piparit ja viidakon eläimet ovat serkkukolmikon kädenjälkeä. Kuvasta on sensuroitu Annin luokattoman rumat piparit. Ja Marjon saha (vaikka se erinäisiä kehuja keräsinkin).
/E

P.S. Bongaa kuvasta juusto!

Grrrrrrrr

Uskomatonta: Kun aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta, Radio Helsingissä Pauliina Siniauer sanoi lauseen: "Teemaleivonnaiset on aivan mahtavia." En voisi olla enempää samaa mieltä!
Sabluunan teki Henna, glitterivärin* kävivät hankkimassa Emmi ja Marjo täältä, kakun pohjan leipoi Anni ja kuvan otti Kaisa. Ihan täydellisiä itsenäisyyspäiväleivoksia näistä ei tullut, mutta idea välittynee silti.



* Glitterväri oli tuoteselosteen perusteella aika hurjaa matskua. Mutta ehkä sitä yhtenä päivänä vuodesta voi vähän e-koodailla..

Ruoka, jota tekee mieli uudelleen jo seuraavana päivänä. Tai oikeastaan saman tien, kun lopettaa syömisen.

Eilen me tehtiin A:n ja M:n kanssa perulaista ruokaa (ohjeet perulaisruokakurssilta, jolla E kävi). Ihan ÄLYTTÖMÄN hyvää!
Sitä paitsi tuntuu, että perulaisruoka on tekemässä läpimurtoa - miettikää vaikka superfoodeja, kuten macaa tai inkamarjoja.


Papusalaatti keräsi kommentteja, kuten "Mä alan tehdä tätä joka viikko" / "Onko tää vegaanista? Sopii hyvin oluen kanssa." / "Teen tätä jo huomenna uudelleen, laita ohje blogiin."


Jos annos näyttää pieneltä, syyttäkää jättimäistä lautasta. Tätä santsattiin. Monta kertaa.



Papusalaatti on nerokas ruoka, koska
a) Se on ravitsevaa ja terveellistä. Me mietittiin, että tätä pitäis tehdä silloin tällöin iso satsi jääkaappiin ja syödä viikon aikana lisukkeena.
b) Se on halpaa kuin mikä - etenkin jos ostaa pavut vaikka jostain etnokaupasta isossa pussissa.
c) Maku vain paranee seuraavana päivänä, kun salaatti mehustuu.

Ensalada de frejoles (papusalaatti)
(6-8:lle)

200 g liotettuja härkäpapuja
200g mustasilmäpapuja
200g ruskeapapuja
2 tomaattia pilkottuna
1 pun paprika pilkottuna
1 vihr paprika pilkottuna
1 hienonnettu punasipuli

Kastike
1 dl oliiviöljyä
4-5 rkl punaviinietikkaa
1/2 dl yrttejä (persiljaa, korianteria, rakuunaa)
2 rkl dijon-sinappia
suolaa ja mustapippuria

Liota härkäpavut runsaassa vedessä 12 tuntia ja kuori (huom. suomalaiset käyttäytyvät eri tavalla, tsekkaa pussin kyljestä). Kiehauta vesi, lisää suola ja pavut, keitä 10 min. Valuta.

Liota mustasilmä- ja ruskeapavut runsaassa vedessä 12 tuntia, keitä suolavedessä tunti. Valuta.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Lisää pavut ja kasvikset kulhoon, sekoita kastike joukkoon ja sekoita.


Kvinoa Atamalada
kvinoa"risotto"
(6-8:lle)

400 g kvinoaa
reilu loraus oliiviöljyä
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulia murskattuna
1 chilipalko
1 tl oreganoa
1 dl persijasilppua
suolaa, mustapippuria
2-3 dl sokeroimatonta (!) kondensoitua maitoa
200 g fetaa/mietoa vuohenjuustoa murennettuna

Pese kvinoa kylmässä vedessä, valuta ja keitä. Paista sipuleita ja valkosipuleita, chiliä, oreganoa, persiljaa miedolla lämmöllä. Lisää keitetty kvinoa, tiivistemaito ja juusto. Keitä vielä pari minuuttia.

Huom! Kannattaa tosiaan tsekata, että kondensoitu maito ei ole makeaa - sitä on olemassa molempia. Kondensoitua maitoa saa nykyään jo isoimmista ruokakaupoista, mutta itse kävin ostamassa Eesti-kaupasta Kolmannelta linjalta. Kannattaa myös maustaa ruoat kunnolla - jos maku ei tunnu olevan oikea, lisää persiljaa, suolaa tms.

Uusmummot

Leivottiin korvapuusteja. Kuinka noloa myöntää, ettei kumpikaan oltu tehty ikinä aiemmin. Ja sentään kyseessä kansallisleivonnainen! Puustit levisivät jättimäisiksi ja lisäksi toinen pellillinen paloi. Niistä ei sentään laiteta kuvaa.
/E&A

Onneksi ei vielä ole talvi

Viikonloppuna käytiin T:n vanhempien mökillä, nyt kun vielä ehti. Kuljettiin metsässä nenä kiinni maassa eikä tajuttu, että metsä oli täynnä hirvimiehiä. Onneksi ei käynyt kalpaten.




Mutta se on ihmeellistä, kuinka hyvältä kaikki ruoat maistuu aina mökillä*, mikä siinä on? Meinasin alkaa itkeä, kun syötiin perjantaina nälkäisinä kauraleipää voilla.

* Tosin joku voisi huomauttaa, että kylläpä se ruoka näkyy muutenkin maistuvan, ei siihen mitään mökkiä tarvita. Mutta siellä maistuu erityisen hyvältä.





Suppilovahveropiirakka

Rahkavoitakina:
250 g maitorahkaa
250 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Nypi rasva, jauhot ja leivinjauhe. Lisää maitorahka. Sekoita tasaiseksi, vältä vaivaamista. Huom! Tästä taikinasta tulee tuplasti niin paljon kuin tarvitaan yhteen piirakkaan, joten tee kaksi!

Sienitäyte:
150 g suppilovahveroita
250 g sipulia
125 g maitorahkaa
1 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
2 tl soijakastiketta
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1,5 tl timjamia
0,5 dl hienonnettua persiljaa

Hienonna sienet ja sipulit. Ruskista ne voissa ja anna jäähtyä. Sekoita rahkaan jäähtynyt sienisipuliseos ja muut aineet. Kaada täyte vuokaan. Paista piirakkaa uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes se on kypsä.

Pyttäripäivä

Tunnustus: olen hirveän huono syömään ruoanjämiä, kun uutena päivänä mielessä pyörii aina uudet herkut.

Eilen tein kasvispyttärin perjantain ruoasta jäljelle jääneestä mozzarellasta, sunnuntaina jääneestä perunasta ja suppilovahverokeiton kasvissekoituksesta (jota tein vähän enemmän kuin ohje käski). Eli perunaa + sipulia + porkkanasiivuja + kukkakaalia + suppiksia + mozzarellaa + persiljaa + timjamia + suolaa, voita & mustapippuria. Perushyvää!
/E

Se kuuluisa sieni-ilta

Tykkäsin kovasti Vivi-Ann Sjögrenin ruokajutuista Hesarin Kuukausiliitteessä, mutta toisaalta nykyään Kuukausiliitteen ohjeet tulee repäistyä entistä useammin irti. Kokkipariskunta Peppi Aralehdon ja Ari Ruohon ruoat ovat kivan simppeleitä, mutta silti tarpeeksi mutkikkaita.


Näitä marinoituja suppiksia ja tätä ihanaa keittoa me tehtiin Annen kanssa sieni-iltana, jota muistellaan vieläkin. Sen piti olla "rauhallinen" koti-ilta, mutta sienet ja useampi pullo punaviiniä johtivat meidät Punavuoren baareihin. Ilta päättyi tietenkin itkutilitykseen. Ok, sienet taisivat olla syyttömiä tapahtumakulussa, osoittelisin ennemminkin niitä ruoan kanssa nautittuja viinilasillisia.

Alkupalaksi oli salaattia, vuohenjuustoa ja marinoituja suppilovahveroita.

Marinoidut suppilovahverot
(tarjoa esimerkiksi pannulla paistetun friteeratun vuohenjuuston kanssa)

2 l suppilovahveroita
2 dl sokeria
2 dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
3 maustepippuria
1 laakerinlehti
2 neilikkaa

Lisää veteen mausteet ja kiehauta. Pane joukkoon puhdis­tetut sienet ja anna kiehua minuutti. Jäähdytä. Marinoidut sienet säilyvät kylmässä useita ­kuukausia.

Ohje oli Kuukausiliitteestä. Siinä sienet tarjoillaan friteeratun vuohenjuuston kanssa, mutta meidän kärsivällisyys ei riittänyt friteeramiseen. Hyvältä maistui paistetun vuohenjuustonkin kanssa.

Pääruoaksi myöskin Kuukausiliitteen ohjeella keittoa:

Suppilovahverokeitto rapeilla vihanneksilla

1 sipuli
1 rkl voita
300 g tai 1/2 l suppilovahveroita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl kana- tai kasvislientä
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sherryä
1 timjaminoksa
suolaa
mustapippuria

Vihannekset:

1 dl suppilovahveroita
3 cm:n pala porkkanaa
2 minipunasipulia tai 3 cm:n pala tavallista
1 kukkakaalin nuppu
1 rkl tuoretta maissia
1 timjaminoksa
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria

1) Pilko sipuli. Sulata voi kattilassa, lisää sipulisilppu ja kuullota. Lisää joukkoon putsatut suppilovahverot ja kuullota sieniä hetki. Ripottele päälle vehnäjauhoa ja pyörittele seosta pannulla muutama minuutti niin, että jauhot kypsyvät. Kaada päälle kana- tai kasvisliemi vähitellen. Lisää ­timjaminoksa ja anna keiton porista 10 minuuttia.

2) Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja kaada takaisin kattilaan. Lisää joukkoon kerma ja kiehauta.

3) Mausta suolalla ja pippurilla ja viimeistele keitto sherryllä.

4) Valmista vihannekset. Leikkaa porkkanasta läpikuultavia lastuja. Kuori sipulit ja leikkaa renkaiksi. Viipaloi kukkakaalinnuppu ohuiksi lastuiksi.

5) Paista sienet voissa pannulla kullanruskeiksi. Lisää maissi ja punasipulit. Pyörittele pannulla sen aikaa, että vihannekset lämpenevät.

6) Mausta suolalla ja pippurilla. Ota paistinpannu hellalta ja lisää joukkoon vihannekset. Nypi joukkoon timjaminoksa.

7) Asettele lusikallinen vihannes-sienisalaattia lautaselle ja kaada kuumaa keittoa päälle.

E

Kun mikään muu ei maistu miltään

Sellaisiin päiviin on vain yksi mahdollinen ruokaratkaisu: thai-ruoka. Se maistuu aina joltakin. Yleensä hyvältä.

Ohje löytyy meidän blogista.
/E&A

Sienimettällä

Eräänä lauantaina Nuuksion erämaassa (kuten kuulemma eräs helsinkiläinen metsää kuvasi) meillä oli hyvät sienisilmät.


Silti parasta sienestämisessä on hyvät eväät (kahvia, leipää ja dominokeksejä, tietty).





Nyt meillä on monta purkillista suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. /E

Maito on uusi musta eli vielä kerran Tampere

Sen jälkeen, kun muutin pois Tampereelta, on tapahtunut paljon hyvää. Enkä tarkoita nyt henkilökohtaista elämääni, vaan Tampereen ruokapiirejä. (Noiden kaden lauseen välissä muistutin itseäni: Anni, tämä ei ole niitä blogeja.)

Kun kävin ekan kerran muuton jälkeen Tampereella, siellä oli auennut ihana Maitokauppa Armas – ja kyseisenä viikonloppuna oli keskustaan pusattu pariksi viikoksi ranskalainen ruokatori. Miettikää: sanat tori ja Tampere samassa lauseessa ilman viittauksia mustaan! Ihmiset jonotti patonkeja ja sanoi Merci, kun ne sai tiskiltä juuston! (Edellisellä kerralla, kun kävin Tampereella torilla, näin samalla reissulla sekä Jonne Aaronin että Dave Lindholmin.)

Joka tapauksessa Armas on loistava paikka, vaikka toki melko tyyris. Ternimaidon ja maitotuotteiden lisäksi myynnissä vaikka mitä: juureksia, tomaatteja, salaatteja, munia, leipää ja jäätelöä. Tarjonta vaihtelee sesongin ja päivän mukaan. Itse ostin ihanaa mustikkajogurttia.

Viime vierailulla sain myös vihdoin tsekattua toisen loistoputiikin, Lähiruokapuoti Lempin. Jos asuisin Tampereella, hakisin sieltä joskus luomulihaa. Ensi kerralla voisi melkein tsekata Rautatienkadun Smoothie Studion.

/A

"Tehdäänkö vähän isompi satsi niin riittää huomisellekin"

Ajatus on hyvä, mutta se ei vaan koskaan toimi. Ainakaan silloin, kun tehdään ruokaa rakkaiden A:n & M:n kanssa. Eilen me syötiin koko kattilallinen lohiseljankaa (kuulin myös katkeria kommentteja liian pieniksi mitoitetuista ohjeista). Omenaherkusta ei ehditty edes ottaa kuvaa, se syötiin nopeammin kuin Maryn maine musteni Downtown Abbeyssa.
Ja täytyy vielä korostaa, että tämä seljanka oli ihan uskomattoman hyvää, suosittelen kokeilemaan!

Lohiseljanka

1 porkkana
kaalia (en tiedä, paljoko laitettiin)
muutama pieni peruna
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl öljyä
5 dl kalalientä (tai vähän enemmän)
200 g lohta
tilliä
oliivia viipaleina
suolakurkkuja

+ smetanaa

1) Leikkaa lohi palasiksi, mausta suolalla. Anna maustua hetki.
2) Kuutioi kasvikset yms. Kuumenna hetki pannulla, lisää tomaatipyree. Kaada kalaliemi kattilaan ja keitä kasvikset kypsiksi. Lisää lohipalat ja keitä hiljalleen pari minuuttia.
3) Mausta keitto sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Lisää valmiiseen keittoon viipaloidut oliivit ja silputut suolakurkut. Anna makujen tekeytyä hetki. Tarjoa smetanan kanssa.

Välillä iskee kalahimous

Onneksi se iski tällä kertaa, kun vanhemmat olivat kylässä. Syötiin simpukoita, katkarapuja ja lohta Merimakasiinissa.

Arvaa kumpi?

Käytiin viikonloppuna äitin ja iskän kanssa herkuttelemassa Kakkugalleriassa. Toinen meistä blogin pitäjistä söi kaksi kakkupalaa, toinen kaksi keksiä.

Paras ruoka-aika vuodesta?

Vastaus ei ole parsa-aika, vaan syksy. Kuten ehkä on joskus tullut mainostettua, ainakin toinen blogin pitäjistä rakastaa kaikkea syysruokaa: punajuuria, kurpitsoja, sieniä. Etenkin jos ruoat on kuorrutettu juustolla!

Kuvassa on Marjon valmistama punajuuriherkkusalaatti (syöty epookin kera). Minä olin niin nälkäinen, että lähinnä tuijotin keittiönpöydän ääreltä keittiössä hääräävää Marjoa.

Punajuurisalaatti

keitettyjä ja uunissa paahdettuja punajuuria (päälle oliiviöljyä, sormisuolaa & mustapippuria)
vuohenjuustoa
salaatttia, rucolaa
kalamataoliiveja
suolaa
oliiviöljyä
balsamicoa

Sillä tee on vihreämpää aidan toisella puolen

Muutin Tampereelta tasan kolme kuukautta sitten päässäni ajatus, että muutan takaisin vielä tämän vuoden aikana. Aika nopsaa aloin miettiä, että ehkä palaankin Tampereelle vasta vähän pidemmän ajan – vuoden, puolentoista – päästä. Nyt en enää osaa sanoa, tulenko koskaan muuttamaan takaisin. Helsinki imaisi.

Yllätyin siitä, miten harvaa paikkaa on tullut ikävöityä (ihmisiä niidenkin puolesta). Tässä listausta ikävän kohteista:

1. Soho: Brittipubi ehti muodostua turvalliseksi ja takuuvarmaksi kantapaikaksi. Sohossa on aina väkeä, mutta silti sinne mahtuu joka kerta istumaan. Siellä soi hyvä musiikki, eikä siellä tarvi pelätä, että joku tulisi juttelemaan. Ei varmasti tule. Se on lähellä Dorista, jos haluaa jahkata vielä hetken. (Sieltä saa jahkaamishetkiä varten puolikkaita pintejä puolitetulla hinnalla.)

2. Runo: Tunnelmakahvila muutaman korttelin päässä kotoa. Katon maali on rapistunut ja tunnelma jotenkin rauhoittava. "Moi, yks raparperikermatee ja korvapuusti."

3. Kahvilla: Kahvila-kuppilassa ei ole sinänsä mitään super-erityistä, mutta silti. Jo Kahvillan edeltäjät, aatteellis-kulturelli Hertta ja psykedeelinen Hymyilevä Saturnus muodostuivat jonkinlaisiksi kantiksiksi (kyllä, kaikista niistä paperimassasta askarrelluista planeetoista huolimatta). Pikilinnan kiinteistö on ihana, Kahvillassa pääsee silloin tällöin kuulemaan live- ja levy-musiikkia ja sieltä saa opiskelijaetuja ja smoothieita.

Siinäpä ne. Sen sijaan en ole ikävöinyt oikeaa lähikuppilaani, Pub Hannibalia, tai oikeaa kantispaikkaani, Amican Minerva-ravintolaa.

/A

Tampere, Suomen Berliini

Tällä kertaa kaupunki-slogan tuli aika kevyin perustein eli siksi, että satuin ostamaan Tampereen Stockalta aika hiton hyvää mysliä! (Ihan samaa myydään myös Helsingissä ainakin nyt Berliini-teemaviikkojen aikaan.) Sitä syödessä aloin hiljalleen lämmetä jopa Imagen Iisa-jutun kuville. Hyvin hyvin hitaasti.

Ja tästä kaikesta tuli mieleen, että voisi joskus koittaa tehdä itse mysliä, esimerkiksi Noora Shinglerin vinkkaamalla ohjeella.

/A

Epookkia ja brossikeittoa, nyt saa syksy tulla!

No nyt tämä taas riistäytyy käsistä, syksyfiilistely nimittäin! Facebook muistutti, että tasan kaksi vuotta sitten olin ilmoittautunut venäjän kurssille ja tehnyt sen kunniaksi borssia. Tänä vuonna sama kaava toistuu taas. Ilmoittauduin venäjän kurssille - oli siis pakko taas kaivaa hyvä vanha borssiohje meidän blogista esiin.

Borssi valmistettiin illalla A:n & M:n kanssa. Lisäksi tehtiin siiderisämpylöitä. Sämppyohje on vegaanikokki Elina Innaselta (suosittelen Innasen viime keväänä ilmestynyttä Viiden tähden vegaani -kirjaa, siinä on ihania ohjeita.) Mutta meidän sämpylöille kävi äksidentti, ne ei jostain syystä X kohonneet kunnolla. Maistuivat silti niin hyvin, että olin vielä aamullakin ihan ähkyssä. Ruoan kanssa katsottiin ykkösjakso ihanaa Downton Abbey -epookkia, joka tällä viikolla alkoi Yleltä. Tervetuloa syksy!

Siiderisämpylät
(10-12 isoa sämpylää)

½ l kuivaa omenasiideriä
50 g hiivaa
1 ½ tl suolaa
2 tl sokeria
n. 12 dl sämpyläjauhoja
¾ dl sulatettua margariinia
pinnalle auringonkukansiemeniä

Lämmitä siideri kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siiderin joukkoon. Lisää suola ja sokeri. Lisää taikinaan suurin osa jauhoista. Lisää margariinisula sekä loput jauhot.
Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikina jauhotetulla alustalla kimmoisaksi ja pyörittele sämpylöiksi. Koristele sämpylät auringonkukansiemenillä ja anna vielä kohota pellillä ennen uuniin laittamista.
Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta on ruskettunut.
/E

Äidin herkuista parhaat

Yksi syksyn kohokohdista on tietenkin punajuuripihvipäivä. Sitä odotin aina pienenäkin. Sopivasti myös sisko sattui eilen piipahtamaan meillä, kun pihvit oli juuri otettu pannulta. Telepatiaa?



Ohje piti tosin taas kerran tarkistaa äidiltä. Miten se aina unohtuukin? Sekin unohtuu, miten älyttömän sotkuinen ruoka tämä on valmistaa. Mutta ehdottomasti vaivan arvoista!

Äidin ihanat punajuuripihvit

isoja, kokonaisia punajuuria
vehnäjauhoa
suolaa
korppujauhoja
kananmunaa
voita paistamiseen

Lisäksi:
sipulia
suolakurkkuja

Punajuuret keitetään suolavedessä ja kuoritaan, kun ovat kypsiä. Sitten ne viipaloidaan. Viipaleet kiepsautetaan vehnäjauho-suola-seoksessa, kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Ja sitten paistetaan pannulla.

Pihvit tarjotaan pannulla paistettujen sipulirenkaiden ja suolakurkkujen kanssa. Syödessä muistellaan tietty rakkaudella äitiä!
/E

Sieniaika alkaa N-Y-T

Eilen katsottiin huonoa tosi-tv:tä ja syötiin kunnon syksyruokaa: tattirisottoa, kvinoa-suppilovahvero-kaalikääryleitä ja mustikkapiirakkaa Olivian loisto-ohjeella. Etenkin kaalikääryleet maistui tosi hyviltä. Eikä niiden valmistaminenkaan ollut työlästä, kun oli paljon kokkeja.
Tatit, suppikset ja mustikat oli E:n ja T:n Nuuksion-tuliaisia. Oi! Uudestaan sienimetsään ja pian!

Kvinoa-sienikaalikääryleet
(5/6:lle)

1 valkokaali
1 dl kvinoaa
2 dl vettä
1 pieni sipuli
100 g sieniä (käytettiin suppiksia, ohjeessa siitakesieniä)
2 rkl voita
3 rkl hienonnettua kirveliä (ei ollut kaupassa)
3 rkl hienonnettua persijaa
1 dl raastettua parmesania
1 tl suolaa
1 tl suolaa

Vuokaan:
3 rkl voita
2 rkl siirappia
1 dl kuivaa valkkaria

1) Koverra kaalista kantaa pois. Keitä isossa kattilassa suolatussa vedessä kanta ylöspäin. Kun uloimmat lehdet muuttuvat reunoilta tummemmiksi ja taipuileviksi, ota lehdet kattilasta, aseta valumaan pyyhkeen päälle. Jatka keittämistä, irrottele lehtiä kunnes kaikki kämmentä suuremmat lehdet on irrotettu.

2) Nosta jäljelle jäänyt kaalinippu kattilasta ja silppua se. Tarvit noin 5 dl.

3) Kiehauta kvinoa kattilassa, suolatussa vedessä. Keitä 15 minuuttia. Kuori ja hienonna sipuli. Leikkaa sienet pieneksi silpuksi.

4) Kuumenna voi pannulla, lisää sienet, sipuli ja kaali. Paista 5 minuuttia. Sekoita joukkoon kvinoa, yrtit ja parmesan. Mausta suolalla.

5) Levitä kaalit leikkuulaudalle. Nosta keskelle ruokalusikallinen täytettä. Käännä lehden reunat sivuilta täytteen päälle ja kääräise tiukaksi rullaksi.

6) Kuumenna uuni 175 asteeseen. Mittaa uunivuokaan voi ja siirappi, lämmitä uunissa kunnes voi sulaa. Lisää valkoviini ja lado vuokaan kääryleet. Paista noin tunti ja valuta välillä paistoliemellä (noin 4-5 kertaa).

Mutta sehän on kesäkurpitsa!

Kesäkurpitsa on hassu raaka-aine. Se on monen (kasvis)ruoan perustäytettä, mutta sinänsä aika hajutonta ja mautonta. Nyt omistettiin kerrankin kesäkurpitsalle kokonainen ilta ja tehtiin kesäkurpitsasämpylöitä ja kesäkurpitsakeittoa. Kiitos Iidan äidille oman kasvimaan kurpitsoista, jee!




Kesäkurpitsasämpylät
(HS:n ohjeella)

5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl siirappia
1/2 dl öljyä
2 dl raastettua kesäkurpitsaa
3 dl vehnäjauhoja
noin 7 dl sämpyläjauhoja

Liota hiiva lämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suola, siirappi, öljy ja kurpitsaraaste. Alusta taikina jauhoilla pehmeäksi, anna kohota. Leivo sämpyt ja nostata ne. Voitele kananmunalla. Paista 225 asteessa noin 12-15 minuuttia.
/E&A&M

Herkkuja kadulla

Voi ihanuus. Ravintolapäivä on paras tapahtuma, mikä on aikoihin kehitetty. Ja erityisen hienoa on se, että tällainen (hieman anarkistinen) pop-up-systeemi toimii meillä, kuuliaisessa Suomessa. Söin eilen kaikenlaisia herkkuja - gulassikeittoa (kotikadulla), punajuuritsatsikia, lime-mustaherukka tryffeleitä ja vegaanisia kakkuja. NAM.






Mutta yksi pelko tuli nyt, kun kuulin, että seuraava Ravintolapäivä järjestetään jo 19. marraskuuta. Ei kai tapahtuma ala olla jo liian usein? Toivottavasti tästä ei tule sellainen rutiinipäivä, joka ei enää jaksa kiinnostaa ketään. Itse ainakin odotin koko kesän kuola valuen seuraavaa Ravintolapäivää. Jokainen ruoanlaitosta kiinnostunut tietää, että parasta on se, kun hyvää joutuu hetken odottaa.

Tosin tänä vuonna jonot olivat pitkät (jopa tunnin jonotus) moneen paikkaan, ja se välillä harmitti. Voiko valittaa sellaisesta, mitä tavalliset ihmiset järjestävät omasta vapaasta tahdostaan? En tiedä. Mutta silti olisi kiva, jos hinnat olisivat valmiina ja jonossa odottaville tiedotettaisiin, jos ruoka pian loppuu.
/E

Paras lahja ever

Sellainen oli SUOLAINEN KAKKU, jonka serkku teki tälle suolaisen ystävälle. Lisää tällaisia, kiitos!
/E

Kesäpyttipannu

Pyttipannusta sanottua: "Freesimpää kuin tavallinen pyttäri", "kivat makuyhdistelmät", "tää piparjuurikerma on ihan tosi hyvää, vähän niinkuin wasabia".

Kanttarelli-juurespyttipannu

8 perunaa
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 pieni kesäkurpitsa
1 omena
4-5 salottisipulia
8 dl kanttarelelleja
voita + rapsiöljyä paistamiseen
tuoreyrttejä (rosmariinia / timjamia)
suolaa, valkopippuria

Piparjuurikerma

2 dl ranskankermaa
2 tl dijon-sinappia
2 rkl piparjuuriraastetta

1) Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2) Kuori ja pilko kasvikset. Perkaa sienet. (Me myös keitettiin perunat).
3) Paista kasvikset voissa ja öljyssä, mielellään pieni määrä kerrallaan. Kumoa paistetut uunivuokaan. Ruskista myös kanttarellit kevyesti. Lisää lopussa omena.
4) Ripottele päälle yrttejä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 15 minuuttia.

Alkuperäinen ohje on kirjasta Makunautintoja kasviksista. Ohjeessa oli palsternakan tilalla juuripersiljaa ja juuriselleriä.



A&E