Vihreä TOP 3

PARASTA
JUST
NYT:

1. Ostin pari avokadoa samalla kertaa, ja niistä toinen ehti kypsyä liikaa (niin, että siitä tunsi puristamatta, että mössöksi meni). Mietin, että avaanko ollenkaan, sillä mustuneesta ja rihmoittuneesta (mikähän sekin ilmiö on?) avokadosta tulee vain paha mieli. Ja kas, se oli täydellisin avokado aikoihin! Pehmeä, maukas ja irtosi kuoresta melkein katseen voimalla.

2. Ostin pitkän harkinnan ja kahden testeriputelin jälkeen Mádaran kasvorasvan. Useamman viikon koeajan jälkeen totesin sen mun uudeksi suosikkiekokosmetiikkasarjaksi. Sarja tulee Baltiasta, haisee aluksi vähän erikoiselta mutta toimii etenkin talvella tosi hyvin.

3. Vipeltä lahjaksi saamani chili on saanut aikaiseksi jo kaksi pientä vihreää chili-pötkylää. Itse ihmettelen, että se on yhä hengissä (se on ihme, kun katsoo meidän muita kasveja) ja tallessa (eräs toinen hukkasi chilinsä IC-junaan). /A

Mummojen päiväkahvit

Juuri kun pääsin taas harmitteleen, ettei Tampereella ole enää yhtäkään ravintolaa/kahvilaa, jossa ei oltais käyty, löysin itseni ekaa kertaa mummojen tyyssiasta, Kahvihuone Branderista. Miten näinkin perinteinen paikka (ja näin pysähtynyt tunnelma) olikin jäänyt kokematta? Paulan kanssa päätettiin, että tullaan vastaaville briossi/perunaleivos-treffeillä vielä 50 vuoden päästäkin.







Tämän kokemuksen innoittamana totesin, että onhan Tampereella vaikka mitä paikkoja, missä en ole käynyt. Kuten:
- Heinätori
- Ravinteli Bertha (uusi paikka, vaikuttaa aivan ihanalta!)
- Vinoteca del Piemonte

/A

Herkkukeksit

Muutama iltapäivä sitten iski äkillinen makeahimous (ohhoh) ja onneksi muistin, että olin ostanut Ekolosta kuivattuja karpaloita. Leivoin kaura-karpalokeksejä siinä ajassa, kun Tuomas pyöräili töistä kotiin. Tällaista leipomisen pitäisi olla, eikä mitään ikuisuusprojekteja (vertaa Emmin ja Vipen kurpitsansiemenleipä)!


Löysin ohjeen täältä.

Kaura-karpalokeksit
50 g voita
1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vehnäjauhoja
2.5 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria (tummaa sokeria, mutta käytin valkoista, kun tumma oli loppu)
2 tl vaniljasokeria
1 muna

Sulata rasva. Hienonna karpalot saksilla pienemmiksi paloiksi. Sekoita kuivat aineet yhteen. Sekoita kaikki ainekset yhteen.
Nostele pellille pieniä taikinakokkareita. Jätä reilu leviämisvara. Paista keksejä uunissa 200 asteessa keskitasolla noin 8 minuuttia tai kunnes ovat kauniin värisiä. Jäähdytä hyvin ennen siirtoa pelliltä.

Syömisohje: maitolasillisen kanssa, ehdottomasti.
/E

Punainen marraskuu, mikset sä jo tuu

Jostain syystä punajuuriruoat on jääneet tänä syksynä vähälle, vaikka minähän rrrrrakastan punajuuria. Syy ei ole uutinen, jonka mukaan raaka punajuuri on aiheuttanut myrkytyksiä. Omalla kohdallani selitys lienee ennemminkin se, että kaupan punajuuret on olleet ihan naurettavan pikkuisia, eikä sellaisia tee mieli kuoria. Nyt löysin ekokauppa Ekolosta vähän suurempia punajuuria ja tein niistä tätä kauniin väristä punajuuri-spelttipaistosta. Uuniruoat* on tällä hetkellä Se Juttu meidän keittiössä.



Punajuuri-spelttipata
(1 1/2 h + jyvien liotus)

Ohje oli muistaakseni Kotivinkistä, kirjoitin sen ylös kampaajalla käydessäni.

2 dl keitettyjä spelttijyviä
6-8 punajuurta
2 porkkanaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 tl sokeria
7 dl vettä
2 tl kuivattua timjamia
2 dl kermaa
suolaa

1) Huuhdo spelttijyvät, liota yön yli runsaassa vedessä. Valuta vesi pois, huuhdo jyvät.
2) Kuori ja halkaise punajuuret ja porkkanat.
3) Kuori ja hienonna sipulit. Paista öljyssä, ripottele pinnalle sokeria.
4) Lisää pataan punajuuri- ja porkkalohkot, vesi, spelttisuurimot ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi.
5) Hauduta pataa kannen alla 200 asteessa noin tunti.
6) Lisää kerma ja suola. Hauduta sekoitettua pataa vielä noin 20 min.
7) Tarjoa salaatin ja suolakurkkujen kanssa.

+ Omia huomioita: Käytin Ekolosta ostettua spelttirisottoa, jota ei tarvi liottaa vaan keittää 20 minuttia. Laitoin pataan myös mustapippuria. Jälkikäteen mietin, että tähän sopisi myös aurajuusto ja ehkä myös sienet. Makunautinnon täydensi nokare smetanaa.
/E

* Vink vink pikkutontuille siellä Pohjanmaalla: meillä ei ole kunnollista ja kannellista uunipataa, olen vähän haaveillut sellaisesta.

Pikaruokaa venäläisittäin

Kalastin Kampin ihanan ison K-kaupan pakastealtaasta kasvispelmeneitä. Yhtenä iltana hetki ennen kiukkunälkää otin pelmenit pakkasesta ja kymmenen minuutin keittelyn jälkeen oltiinkin jo herkuttelemassa. Vielä ripaus smetanaa ja kaveriksi sienisalaattia, prijátnava apitjíta!
/E

Yksi vuoden parhaista

Mökkireissu Kurussa poisti mua lapsuudesta asti kaihertaneet sienestystraumat (kumpparit vuoti, sormia palelsi enkä koskaan löytänyt mitään, joten sisko ja mummu yritti huomaamattomasti johdatella mut sienen luo, jotta saisin kokea löytämisen riemua). Tällä kertaa suppilovahveroita oli niin hullusti, ettei tarvinut kuin kyykistyä kerran ja poimia muovipussillinen talteen. Tosin tälläkin kertaa E löysi sienipaikan, mutta en nyt antanut sen vaivata.

Oli niin kylmä ja liukas päivä, että jouduin taluttaan pyörän, minkä seurauksena myöhästyin 2 minuuttia Alkosta. Ei hätää, siideri korvasi valkkarin hyvin. En tiedä kuin paljon vaikutti, että sienet oli omin käsin pomittuja (tai se, että ruoka kypsui 2,5 tuntia), mutta tämä sieniohratto oli yksi vuoden parhaista ruuista!

Simppeli sieniohratto

suppilovahveroita
voita
2 1/2 dl ohraa
iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl omenasiideriä
kasvisfondista tehtyä kasvislientä vajaa litra
parmesania

Paista sienet voissa pannulla. Kuullota sipulit voissa kattilan pohjalla ja lisää joukkoon ohra. Pyörittele muutaman minuutin ajan, ettei ohra pala pohjaan. Lisää desi valkoviiniä ja saman verran kasvislientä. Lisää nestettä aina kun edellinen on imeytynyt. Raasta sekaan ihan superpaljon parmesania

/A

Saaristolaisleipä! Eli kuinka kesä tuli hetkeksi takaisin keittiöön.

Mulla on ollut kesän saaristoreissusta ja alkusyksyn Myrskuluoto-kirjasarjan lukemisesta asti ollut hirveä himous tehdä itse saaristolaisleipää. Nyt sain sen vihdoin toteutettua ohjeella, jonka olin joskus liimannut reseptivihkooni. Vein toisen tuparilahjaksi, aika kiva ajatus viedä tuoretta leipää (vaikka itse sanonkin, hah!). Saaristolaisleipä paranee, kun se on odotellut muutaman päivän. Jos malttaa odottaa, itse en pystynyt.

Saaristolaisleipä
2 leipää

5 dl rasvatonta piimää
40 g hiivaa
1 dl siirappia
1 1/2 dl kaljamaltaita
1 1/2 dl kauraleseitä
1 tl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
7-8 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

voiteluun:
1 rkl siirappia
1 rkl kiehuvaa vettä

1. Kuumenna piimä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon. Lisää siirappi, maltaat, kauraleseet ja suola. Alusta taikinaan ruisjauhot ja vähitellen vehnäjauhot. Lisää öly alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
2. Jaa taikina kahteen suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Käytä apuna jauhoja. Painele vuokaan ja pistele haarukalla. Peitä liinalla ja anna kohota tunti.
3. Paista 175-asteisessa uunissa alimmalla tasolla noin tunti. Voitele siirappivedellä ja jatka paistamista 30 minuuttia. Peitä loppuvaiheessa leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa.
4. Voitele vielä siirappivedellä. Kumoa leivät vuoista hieman jäähtyneinä. Kääri täysin jäähtyneet leivät muoviin.

Syömisohje: raidalliset saaristolaisuima-asut yllä.
/E

Ai hitto kun tuli hyvää pizzaa

Näin se syntyi:

-ohueksi kaulittu tosi rukiinen pohja
-tomaattikastikkeeseen yrttejä, suolaa, mustapippuria ja kunnon loraus valkoista balsamicoa
-päälle runsaasti tomaattia (joiden päälle voi sirotella ihan pikkuisen sokeria) ja kalamata-oliiveja
-juustoksi pehmeää vuohenjuustoa


Ja paistamisen jälkeen päälle:
-punasipulirenkaita (kypsentämättömiä), jotka on maustunut pizzan teon ajan sitruunamehu-sokeriliemessä
-auringonkukansiemeniä ja paljon tuoretta basilikaa


/A

Puuttuu vain se aerobic

Jaan aiemman kirjoituksen innoittaman oman ysärimuistoni. Näitä sattuu, kun menee ihan liian nälkäisenä kauppaan: mun alkoi tehdä ihan hullun lailla mieli makaronisalaattia. Siis sitä majoneesilla, suolakurkuilla ja herne-maissi-paprikalla maustettua kylmää pastaa, joka kuuluu luokkaan "salaatit" yhdessä lihapullasalaatin kanssa.

En ollut syönyt kyseistä sekoitusta vuosiin, joten en ollenkaan muistanut, miten hienosti jäiset pakastevihannekset viilentää kuuman pastan. Täydellisyyttä! Kuten kuvista näkyi, en ollut ainoa, joka innostui tästä rasvan ja hiilareiden liitosta. Mun suosikkeja on kuvan 5 tassun ojennus ja kuvan 2 "en yhtään himoitse sun pastaa, muuten vaan tähän istahdin"-ilme.

Tuli ihan mieleen 90-luvun loppu ja tiistai-illat Kannuksessa: ensin aerobic, sitten kauheeta vauhtia kotiin tekeen makaronisalattia, jota syötiin Ally McBealia katsoen flanellihousut jalassa. Sen jälkeen katsottiin vielä vhs:ltä Frendit, jotka äiti oli nauhoittanut aerobicin aikaan.

/A

Mokia ja hedelmäasetelmia

Tattadadaadadaa! Kyselyn tulokset osoittivat, että ehdoton enemmistö, 60% vastanneista, toivoi blogiin lisää mokia. 30 % kaipasi lisää ravintolakokemuksia. Kiitos vastauksistanne. Aiomme ottaa neuvosta vaarin korvan taakse ja mokailla entistä enemmän, etenkin ravintoloissa!



Blogin tarkoituksena on alusta asti ollut testata reseptejä (niiden kehittely kun ei niinkään ole meidän juttu) ja rehellisesti myöntää, mikäli resepti ei toimi. Samoin olemme raportoineet rehellisesti, mikäli olemme onnistuneet itse mokaamaan. Näitä ruuanlaiton varjopuolia tulee jatkossa löyötymään tuolta Trash-osiosta.

Tässä hieman muutakin tietoutta blogista. Blogimme luetuimmat tekstit ovat (tilastoja on kerätty kesäkuusta 2010 alkaen):


1. Eettinen pulma kalatiskillä
2. Satay-kastike on uusi ketsuppi
3. Suosikkihetkiä
4. Tästä se lähti

Useimmiten meidän blogia päädytään lukemaan Googlen hakusanoilla "satay kastike", "punajuuripasta" ja "porkkanakakku pellillinen". Meitä ilahdutti erityisesti, että blogi on löydetty myös hakusanoilla "pasta limonello", "hedelmäasetelma" ja "minä olen syönyt sen piirakan".

/A (Kuvat Tukhomasta, jossa herkuteltiin ihanasti koristelluilla susheilla ja brownie-cheesecake-cupcakeilla. Jälkimmäinen oli nerokkuutta: kerrankin täydellinen herkku ihmiselle, joka haluaa kakkutiskillä ihan kaikkea).

Mad Aubergine

Tämä alkava marraskuu olkoon omistettu kahdelle asialle: Mad Menille ja munakoisolle. Molempiin on tullut sellainen kiva himous.

Kasvismoussakan ohjeen löysin Pippurimyllyltä, mutta tein siihen muiden moussakareseptien perusteella vähän muutoksia. Lisäsin kanelitangon, valkoviiniä ja oreganoa. Juustoraasteena käytin tavallista emmental-raastetta, jota terästin parmesanilla.

Kasvismoussaka

2 munakoisoa

Soijarouhekastike:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 dl soijarouhetta
vettä
2 tomaattia
2 rkl tomaattipyrettä
kanelitanko
suolaa, pippurisekoitusta, paprikajauhetta, oreganoa

Valkokastike:
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
suolaa, mustapippuria

Leikkaa munakoisoista viipaleita. Paista viipaleet pannulla kauniin ruskeiksi ja kuivaa ne sitten talouspaperilla.

Kuullota silputtua sipulia ja murskattuja valkosipulinkynsiä pannulla. Lisää soijarouhe ja paistele hetki. Ala sitten lisäillä vettä pienissä erissä, jatka kunnes soijarouhe on turvonnut eikä se ime enää vettä itseensä. Mausta samalla ja lisää valkoviini. Lisää sitten kuutioidut tomaatit sekä tomaattipyre. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 30-40 minuuttia.

Kiehauta jauhot voissa, lisää maito koko ajan sekoittaen. Kiehauta kunnes kastike sakenee. Mausta ja sekoita sitten juustoraaste joukkoon.

Lado voideltuun uunivuokaan ensin kerros munakoisoja, kaada sitten päälle soijarouhekastiketta (poista kanelitanko!). Jatka näin, jätä päällimmäiseksi munakoisoviipaleita. Kaada valkokastike päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Moussakasta tuli tosi tosi hyvää ilman lihaakin. Ainoa ongelma oli se, että ruoka jäi vähän vetiseksi. Luulen, että sekoitan valkokastikkeeseen seuraavalla kerralla munan. Parasta oli kyllä kanelitangon tuoksu valmistuvaiheessa, mmmm!

Alempi kuva on HS:n ruokasivujen ohjeella tehty munakoiso-kikhernecurry, jossa on halloumjuustoa päällä. Tykkään noista munakoisoveneistä, mutta suosittelen tekemään currya esimerkiksi riisin kanssa. Me syötiin pelkästään munakoisoja ja ne kaipasivat jotain kevennystä.
/E

P.S. Otsikosta saatte syyttää Tuomasta.

Yksi haave (ja suklaa) päivässä

Arvatkaas, mistä minä - ikuinen pikkusuolaisen ystävä - olen haaveillut koko päivän? Kruununhaan (tai keskustassakin taitaa kyllä olla yksi, mutta idylli on vielä täydellisempi Kruununhaassa) ihanasta Chjokosta. Aika yllättävää, myönnän itsekin. Mutta tässä perusteluja:
- Pralinit ovat sopivan pieniä, ei tule makeaällötystä
- Maut ovat aivan mielettömiä: sitruuna-basilika, tonkapapu-puolukka, appelsiini-pippuri...
- Mies tiskin takana (joka käsittääkseni tekeekin kyseiset suklaat) on juuri sopivan asiakaspalveluhenkinen, mutta ei liikaa
- Pallerot ovat yksinkertaisesti niin hyviä, että ne (melkein) peittoavat makaronilaatikon. Siis jälkiruokana.

Kuka lähtis mukaan?
/E