28.2.2013

Pilates vs. pasta



Olin ihan oikeasti menossa tänään pitkästä aikaa pilatekseen, kun sain viime hetkellä kutsun kansalaisopiston tuorepastakurssille. Ei ollut vaikea valinta. Siellä syntyi muun muassa kuvien punajuuritagliatellet. (Ja arvatkaa, tehtiinkö siellä eräs kuuluisa blogipasta?) Tai siis minun ja parini käsistä syntyi lähinnä tuo mustavalkokuvan linnunpesä, nuo kauniit metrilakua muistuttavat oli naapuripöydän tuotoksia. Mutta punajuurella värjätty taikina tehtiin itse!

Nyt mielessä on vain yksi asia: mistä saan pastakoneen (ja kaappitilaa sille)?

A




24.2.2013

Lisää asiaa khachapureista eli kuinka ne tehdään


Samalla, kun Georgia-kuume nousee lähipiirissäni, on hyvä hetki hypettää vielä vähän lisää.

Mainio hostellinomistaja lupaili, että saisimme seuraavalla matkalla oppitunnin siitä, miten khachapureja tehdään. En malta odottaa! Eikä malttanut Paulakaan, sillä olen jo kaksi kertaa päässyt maistamaan Paulan itse leipomia khachapureja. Nämä kuvat ovat jälkimmäisestä gruusialaisesta illasta. Punaviini oli vuoden 2010 Pino-rypäleestä, georgialaista tuotantoa siis.

Ongelmallista on ennen kaikkea juusto, sillä georgialaisen juuston ostaminen Suomesta on melko vaikeaa. Mutta ei hätää: Paula ratkaisi asian tekemällä täytteen yhdistämällä mozzarellaa ja halloumia, ja sekoittamalla mausteeksi minttua  ja hunaja. Suosittelen kokeilemaan. Täytteet voi leipoa taikinan sisään juuri ennen kypsentämistä.

Toinen ihan mainio Georgia-henkinen ruoka, Badrijani nigvzit, syntyi näin:

Paahda munakoisokiekkoja uunissa öljyn, suolan ja kanelin kera. Tee päällä tahnaa, jossa on saksanpähkinöitä, öljyä, granaattiomenaa, hunajaa ja ennakkoluulottomasti kaikkia mahdollisia yrttejä.

Ja todistetusti granaattiomenan voi korvata myös karpalolla.

Suosittelemma kokeilemaan myös yrttitahnna pkhalia, erilaisia khinkali-nyyttejä (susikkeja olivat melkeinpä sienitäytteiset) ja ruukuissa kypsennettyjä papuruokia.

Kiitos Paula vinkeistä ja ihanasta illasta!

A

Tilanne vaatii tequilaa









Patrona Annankadulla: Hälyisä ja aina täynnä, ja muun muassa juuri siksi todella mukava perjantai-illan ravintola. Oli kiva vihdoin saada pöytä viikonloppuillalle.

Patronan sisustus on sopivan kitch pääkallomaalauksineen, luchador-kuvineen ja kaktus-shottilaseineen. Korianteria käytetään säästelemättä, ja sehän meille sopii.

Suosittelemme jakamaan alkuruoka-annoksia isommalla porukalla, sillä salsat ja nachot toimivat melkeinpä parhaiten, kun et syä isoa kulhoa guacamolea yksin. Pääruoat ovat tuhteja (vaikka eivät siltä näyttäneet), ja tequila juodaan hitaasti ja nautiskellen, ilman suolaa ja sitruunaa.

Annankatu 20

E


23.2.2013

Kaksi lempiasiaani yhdessä purkissa

Philadelphiajuusto ja suklaa. Mutta yhdessä ne eivät kyllä toimi. Älkää ostako.

A

22.2.2013

Mee Mamak, me likes


Malesian matkan ehdoton suosikkimme oli soijainen nuudeliannos nimeltä Mee Mamak. Kuten ehkä arvata saattaa, söimme sitä aika monta kertaa.

Kastikkeeseen en löytänyt varsinaista ohjetta, joten se on tehty sen perusteella, mitä me matkalla kuultiin siihen laitettavan (kyseltiin muun muassa paikalliselta kokilta).

Mee mamak

Kastike:
osterikastiketta
soijaa
inkivääritahnaa
chilitahnaa (tai yksi chili)
öljyä

Wokkiin:
2 valkosipulin kynttä
punasipuli
iso porkkana
siitakesieniä
munanuudeleita
2 munaa
rapsakkaa kaalta

kurkumaa
ruokosokeria
lime

Tee kastike sekoittamalla aineet keskenään. Pilko sipulit ja porkkana. Puhdista ja leikkaa siitakesienet kahtia. 

Laita munanuudelit kiehuvaan veteen ja anna hautua kunnes ne ovat lähes kypsiä. Paista samalla kasvikset ja sienet pannulla. Lisää nuudelit pannulle ja ripottele päälle kurkumaa ja ruokosokeria. Tee wokin keskelle reikä ja riko siihen muna. Paista munaa hetki, riko sen rakenne ja sekoita wokin sekaan. 

Kaada wokin joukkoon kastike ja paista hetki. Lisää puolikkaan limen mehu.

Wokki tarjoiltiin Malesiassa usein kanan ja merenelävien kanssa. Jos haluat tehdä wokkia kanalla ja/tai merenelävillä, paista kanat valmiiksi ja lisää ne ja merenelävät nuudeleiden jälkeen.

V

21.2.2013

Arki on pastaa


Kun tulin eilen väsyneenä kotiin, rappukäytävään kuului Miles Davis ja liedellä kiehui madekeitto. (Se oli niin hyvää, että syötiin jopa mateen maksa.)

Ihan aina ei kuitenkaan ole näin hyvä tilanne. Aika usein laahustan väsyneenä kotiin, avaan jääkaapin oven ja sitten tehdään jotain niistä aineksista, mitä kaapeista löytyy.

Siellä on lähes aina pastaa. Ja juustoa. Ja sieniä. Nyt siellä oli myös portviiniä.

Suppilovahveropasta portviinillä

2 pientä sipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä ja voita
kuivattuja suppilovahveroita
suolaa, pippuria, persiljaa
3 rkl portviiniä

spaghettia

parmesania

Laita kuivatut sienet veteen likomaan. Laita pastavesi kiehumaan. Paista sipulia ja valkosipulia öljyssä. Lisää voi. Purista sienistä vesi ja paista. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää portviini. Anna kiehua hetki. Sekoita joukkoon silputtu persilja.

A

20.2.2013

Ihanaa, se on inkivääri

Malesiassa T söi ravintolassa inkiväärikana-annoksen, joka jäi kummittelemaan meidän päähän.

Öljyinen inkiväärikana

kanan fileitä

auringonkukkaöljyä (reippaasti, kommentoi V)
inkivääriä (raasteena ja lastuina)
valkosipulia
tuoretta chiliä
limeä
hunajaa
kurkumaa

korianteria

Laita riisivesi kiehumaan. Tee marinadi sekoittamalla aineet keskenään (öljyä saa olla paljon, sillä se toimii ruuassa kastikkeena). Paista kanafileet pannulla kypsiksi ja mausta ne suolalla. Lisää öljymarinadi ja anna fileiden hautua miedolla lämmöllä. Tarjoile basmatiriisin kanssa.

V&E

19.2.2013

Mainio alkupala




Tää on hyvää. Kannattaa sunkin joskus testata.

Seesamtofu

maustamatonta tofua
soijaa
inkivääriä
auringonkukkaöljyä
hunajaa
tuoretta chiliä
valkosipulia
limeä

seesaminsiemeniä

Kuutioi tofu. Tee marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Anna tofujen marinoitua niin kauan kuin maltat odottaa. Paista marinoidut tofut pannulla ja pyöräytä ne lopuksi lautasella, johon olet levittänyt seesaminsiemiä.

E&V

18.2.2013

Keittiöni 10 parasta asiaa

Saimme viime vuoden puolella blogihaasteen Things to make and do -blogin Maijalta (yksi suosikkibloggaajistamme muuten). Tarkoituksena oli listata kymmenen suosikkiasiaa. No, emme ehtineet mukaan, olemmehan jahkailevia pohjalaisia! Varsinainen haasteaika on jo ohi, mutta tässä vielä listaus tämän hetken parhaista asioista.

1) Dr. Karg -luomunäkkileipä. Tämä maukas näkkäri on auttanut pois leipäkierteestä. Jep, se on aika tyyristä, mutta ei ole toisaalta halpaa pitää tuoretta leipää kaapissa homehtumassa. Tohtori Karg sisältää ihanan paljon siemeniä, jotka eivät rapise pois, niin kuin monien leipien päälle liimatut siemenet. Uusi suosikkini on makea speltti- & mysli. Nam!


2) Itse tehty ruisleipä ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt. Ei voi liikaa korostaa sitä, miten siistiä on, että on oma juuri. Tai ehkä voi, niin paljon sitä on tullut viime aikoina hehkutettua. Mutta ruisleipä on saanut aikaan hyvien asioiden lumipalloefektin: en juurikaan enää syö hiivalla kohotettua leipää, mikä saa olon paljon paremmaksi. Ja vielä parempaa: sisko sai kivikovan ruisleivän innoittaman uusittua veitsivarastonsa. Itse harkitsen samaa.

3) Rauhassa tehdyt sunnuntaiostokset. En ole sunnuntaiaukiolojen puolestapuhuja, tai en ainakaan ennen ollut. Mutta viimeisen puolen vuoden aikana olemme aina silloin tällöin käyneet isommalla porukalla sunnuntaiostoksille Munkkivuoren Munkissa tai Käpylän hipster-supermarketti Mustapekassa. Ruokaostosten teko on ihan parasta silloin, kun on aikaa pysähtyä ihailemaan siitakesieniä ja Perniön lihan maksamakkaraa. Ja mennä sitten porukalla tekemään päivällistä.


4) Punajuurisilakka. Jollain sitä täytyy naisen elää sillisesongin ulkopuolellakin. Tämä kalamarkkinoilta ostettu punajuurisilakka oli ihan mainio löytö.
5) Seesamiöljy. Haju on voimakas, aluksi jopa ällöttävä, mutta oikein käytettynä tuo ihanan vivahteen aasialaisiin ruokiin. Paahtamattomista siemenistä valmistettu on miedomman makuista, mutta me olemme tykästyneet tähän tummaan mömmöön.
6) Manteliöljy. Pullo löytyy myös keittiöstä, mutta tätä kyseistä käytetään kylppärissä. Sopii kasvojen tai vartalon ihonhoitoon, kynsinauhojen pehmittämiseen, hieronta- tai kylpyöljyksi. Ja pro vinkkinä: manteliöljyyn saa muuten ihanaa vaniljantuoksua, kun siinä liottaa vaniljatankoa viikon ajan.


7) Spelttijauhot. Ja se, että niillä voi korvata vähintään kolmanneksen vehnäjauhoista, suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa. Tällä hetkelle haaveilemme siskon kanssa kansalaisopiston spelttikurssista.


8) Nilviäiset. Tämän talven aikana olemme ensimmäistä kertaa ostaneet ostereita ja sinisimpukoita – ja hoksanneet, että niiden valmistaminen on paitsi ihanan juhlallista, myös todella helppoa.

9) Teepallot. Eli vihreästä teestä tai oolongista tehdyt pallot, jotka aukeavat, kauniiksi kimpuksi, kun ne pudottaa teeveteen. Teeseremonia on ihana sana, ja näiden pallojen ansiosta sitä pääsee käyttämään, vaikka ei teehifistelystä muuten mitään tietäisikään.
10) Kiva tiskiaine. Olen todennut, että tiskiaineen paikka on tiskipöydällä (se ei koskaan mahdu minnekään muualle, ja tiskaaminen tuntuu jotenkin vaivattomammalta, jos pesuainetta ei tarvitse kaivaa tiskipöydän kätköistä). Siksi tiskiaineen ulkonäöllä on väliä. Olin aiemmin Mummi ja minä -fani, mutta sitten sain kuuman vinkin siitä, miten kätevää on, jos tiskiaine on pumppupullossa. Method-pullo on hygieninen, ja kurkun tuoksu keittiössä on kivaa vaihtelua!

A

17.2.2013

"Kato – tuo muna on vähän niinku pienessä taskussa!"

Sunnuntaiaamuna meidän teki mieli uppomunia. Varsinainen munan keitto onnistui hyvin, oheisuotanto ei ihan yhtä hienosti. Ensimmäinen paahtoleipä paahtui mustaksi, kun keskityttiin munaan, sitten Philadelphia-juusto oli mennyt pilalle – ja tämä huomattiin tietty vasta sen jälkeen, kun oltiin jo aseteltu munat leiville. Mutta lopputulos oli niin hyvä, että keitettiin toisetkin uppomunat perään.

Uppomunat

reilusti vettä
etikkaa (me käytettiin punaviinietikkaa, koska muut oli loppu)
2 kananmunaa

ruisleipää
pestoa
mustapippuria
suolaa
ruohosipulia

Kiehauta vesi niin, että se poreilee, mutta ei kiehu rajusti. Riko muna valmiiksi kahvikuppiin. Tee puulastalla voimakas pyörre veteen ja kaada muna kattilan keskelle pyörteeseen. Anna munan kiehua 3-4 minuuttia.

Uppomuna herätti keskustelua: "Jännä, miten tuo valkuainen ei oo yhtään sellainen kuminen". "Yleensä mä en tykkää munasta, mutta tää on ihan tosi hyvää. Ei yhtään liian munaisaa.". "Ihan parasta, kun tuota keltaista tirskahtaa munan sisältä ja kun se valuu leivälle". Ja: "Olipa se hyvää. Tehdäänkö vielä kolmannet?".

Keskustelu jatkui tunti myöhemmin:
V: "Oli kyllä ihan törkeen hyvä aamupala."
E: "Yks parhaista ikinä."

Kun kaappitila loppuu, ainoa ratkaisu on ostaa pieniä astioita

Siinä vaiheessa, kun keittiön joka ainoa kaappi on niin täynnä, että taikinakulhoa on pakko säilyttää lattialla jakkaran alla, ei voi enää ostaa lisää astioita.

Näin moni ajattelisi, mutta minä hankin sittemmin vielä kymmenosaisen monitoimikoneen ja kahdeksantoista samppanjalasia. Sen jälkeen raja tuli ihan oikeasti vastaan.

Mutta onneksi tähänkin sääntöön on olemassa porsaanreikä. Nyt on sallittua haalia pelkästään pieniä astioita! Vai voisiko ihminen muka jättää ostamatta tämän maailman kauneimman pienen sormisuola-astian? Se löytyi viime kesänä antiikkimarkkinoilta Keski-Pohjanmaalta.

A

16.2.2013

Vihreä pizza ( =vritsa)

Fakta: Jokaisen ihmisen – myös päärynäallergikon – tekee aina silloin tällöin mieli päärynää.
Ratkaisu: Tämä pizza on ollut yksi suosikeistamme jo vuosia. Suosittelemme sitä yhä.

Mutta o-ou. Tällä kertaa kaapissa ei ollut kuivahiivaa, joten teimme pizzan ilman hiivaa, leivinjauhoista. Hyvää tuli niinkin.

Päärynäpizza

Pohja:
3 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl vettä (taidettiin lisätä vähän)
suolaa
2 rkl oliiviöljyä

3 päärynää
muutama ruokalusikallinen vihreää pestoa
auriningonkukansiemeniä 
sinihomejuustoa
jotain tavallista juustoa (raastettuna)
oliiviöljyä


Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja öljy. Anna kohota hetki, jos maltat. Taputtele grahamjauhoilla tasaiseksi pohjaksi. Levitä pohjan päälle pestoa, päärynöitä, pinjansiemeniä ja juustoja. Paista 230-asteisessa uunissa kypsäksi.

V&E

Brunssi vs. aamiainen

Ihan ensiksi tämä: 

Kaikki ulkona syöminen kannattaa, ja mikä tahansa, mikä monipuolistaa Suomen ravintolakenttää, on hyvä asia.

Mutta sitten tämä: 

Eikö ole harmillista, että brunssit ovat mennettäneet houkutuksensa? Sen jälkeen, kuin kahviloiden lisäksi baarit ja valkopöytäliinaravintolat ovat tehneet oman aamupäiväkattauksensa, kiinnostus brunsseja kohtaan on ainakin omassa kaveripiirissäni laskenut, jopa lopahtanut. Tarjonnan lisäännyttyä tuntuu, että moni paikka kilpailee ruoan määrällä laadun sijaan. Itse leivottu leipä alkaa olla harvinaisuus, samoin laimentamaton appelsiinimehu. Ne paikat, joissa ruoka on tasokasta, hintakin on sen mukainen. Ääripäät ovat nykyään nämä: Salutorgetin brunssilla vasikanposki tarjoillaan pöytään, ja Pasificon omalla on tarjolla tex mexiä. Ja sama kysymys molempiin paikkoihin liittyen: onko kyseessä silloin vielä brunssi vai lounas, jonka kanssa juodaan kahvia?

Mutta onneksi myös tämä: 

Sen jälkeen, kun brunssit ovat alkaneet kyllästyttää, aamiaiset ovat kokeneet uuden nousun. Viime vuoden ihanimpia hetkiä oli Porvoon Pariisin Ville -hotellissa nautittu ohrapuuroaamiainen (kuva yllä). Helsingissä Klaus K:n aamiainen on aivan loistava (25 e). Olemme jo pari kertaa valinneet brunssin sijaan Cafe Engelin aamiaisen (kuvat alla), joka eroaa brunssista siksi, että annos ei sisällä lämmintä ruokaa, se valitaan listalta ja tarjoillaan pöytään. Ranskalainen aamiainen (13,50) sisältää maitokahvin, croissantin, muutaman juustosiivun ja hedelmiä. Se riittää, ja sitäkin tarjoillaan kahteen asti, sunnuntaina kolmeen.

A


15.2.2013

Nälkä! Wokki!

Hätätilanne. Kauhea nälkä. Kuten kaikki tietävät, sellaisessa tilanteessa ei auta muu kuin tehdä nuudeleita. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta Malesian-matkan jälkeen, kun tehtiin malesialaishenkistä ruokaa. "Ei ollut huonompi kokeilu", kommentoi V kaapiessaan wokkipannun reunoilta viimeisiä purjonsuikaleita.

Vinkkinä muuten, että tää wokin kastike on ihan älyttömän hyvä dippi esimerkiksi vietnamilaisille rullille. Kokeiltu on! Ja tehty seuraavana päivänä jo uudelleen.

Nuudeliwokki malesialaisittain

nuudeleita
1 sipuli (viipaleina)
1 porkkana (ohuina suikaleina)


purjon lehtiosaa (ohuina suikaleina)
rapsakkaa lehtikaalta (suikaleina)
1/2 punainen chili (pilkottuna)

2 munaa
2 rkl seesaminsiemeniä
kurkumaa

Kastike*

1/2 dl soijaa
limen mehu
3 valkosipulinkynttä
1 tl sweet chili -kastiketta
1 tl inkivääritahnaa
1 tl hunajaa
tuoretta korianteria

1) Sekoita kastikkeen ainekset keskenään valmiiksi.

2) Pilko sipuli,valkosipuli ja porkkana. Keitä nuudelit. Paista sipuli- ja porkkanaviipaleet pannulla öljyssä, paista hetki. Lisää kaali, chili ja purjo. Lisää keitetyt nuudelit. Lisää ripaus kurkumaa.

3) Tee wokkimassaan aukko ja riko kuumalle pannulle yksi muna. Paista munaa hetki, riko sen rakenne ja sekoita wokin sekaan. Tee sama toisella munalla.

4) Lisää lopuksi alussa tehty kastike pannulle vähän kerrallaan (älä käytä kaikkea, jos tuntuu, että wokista tulee liian suolaista). Koristele wokki tuoreella korianterilla ja seesaminsiemenillä.

* Seos ei ole suoranainen kastike, vaan tuo wokkiin makua.

E&V

Hei kesä, mikset sä jo tuu?




Tänään oli päivä, joka tuntui liian talviselta. Oli pakko kaivaa kesäkuvat esiin ja muistella, miltä tuo Philadelphiajuustolla täytetty mustikkapiirakka maistui saaristossa. Voi rakkaus!

E

14.2.2013

Ystävänpäivän leivonnaiset




Sesonkileivonnaisten huono puoli on se, että niitä ei oikein voi tehdä sesongin ulkopuolella. Pullaa voi tehdä milloin vaan, mutta että joku halkaisisi sen syksyllä ja ahtaisi sisään hilloa ja kermavaahtoa – ei missään nimessä. Tänä vuonna söin ihan liian vähän Runebergin torttuja, muistaakseni vain neljä, ja sitten kaikki puhuivatkin jo laskiaispullista.

Onneksi nyt alkoi uusi sesonki, ystävänpäivä. Koska ystävänpäivällä ei ole omaa leivostaan ja koska Runebergkin on varmasti ollut jonkun ystävä, teimme ystävänpäiväleivonnaiset noiden kuuluisien torttujen hengessä.

Ystävänpäivämuffinssit kookoksella ja granaattiomenalla
(noin 12 kpl)

100 g voita
50 g kookosöljyä
2 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl korppujauhoja
2 dl spelttijauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 tl suolaa
(1 dl kuivattua granaattiomenaa)

Kostutukseen:
1 dl vettä
1 rkl rommia

Koristelu:
granaattiomenahilloa
sitruunamehua
tomusokeria

Ota munat, kookosöljy ja voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa sokeri, kookosöljy ja voi keskenään. Vatkaa munat joukkoon yksi kerrallaan. Lusikoi kuivat aineet sekaan.
Paista 200-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia ja anna jäähtyä.
Sekoita rommi veteen ja kostuta tortut.
Nostele torttujen päälle hilloa. Sekoita tomusokerista ja sitruunamehusta kuorrute ja koristele muffinssit (joko Runebergin torttujen tapaan tai voit piilottaa hillon kuorrutteen alle).

A



13.2.2013

Asiaa khachapureista eli pieni ruokamatka Georgiaan


Kuten jotkut teistä ovat jo kuulleet (toiset todella monta kertaa), viime elokuinen matka teki minusta ja rakkaasta matkakumppanistani Paulasta georgialaisen ruoan ylimpiä ystäviä.

Kaikki alkoi siitä, kun ostimme ensimmäisenä aamuna ihanaa paksua jogurttia mummolta, joka myi sitä kadulla (ja päättyi muutaman viikon kestävään vatsatautiin, mikä ei jälkikäteen tunnu kovinkaan yllättävältä). 

Samana päivänä haukkasimme ensimmäisen kerran khachapuria. Se oli muuten tämä munalla höystetty yksilö:

Khachapuri on todella, todella tuhti leipä, joka sisältää georgialaista juustoa, sulgunia. Sitä voi ostaa myös marketeista ja take awayna, mikä on mainio juttu, sillä kokonaista jaksaa harvoin syödä muun ruoan ohella. Markettiversio näyttää tältä:



Myöhemmin maistoimme aivan uskomattoman hyvää kirsikkakakkua ja toista täytekakkua, jonka meille toi ystävällinen naapuri. Söimme kilokaupalla viikunoita ja joimme – ei ihan litrakaupalla, mutta kuitenkin ihan miehekkäästi – paikallisia viinejä. Niistä toiset olivat simaa muistuttavaa litkua, toiset, etenkin punaviinit, varsin kiinnostavan ja jopa hyvän makuisia (ravintolassa vaihtoehto normal wine takasi yleensä, että viini ei tullut kanisterissa vaan pullossa). Opettelimme keittämään turkkilaista kahvia ja ennustamaan sen puruista. Ja söimme kolmannen, neljännen ja viidennen khachapurin. Yksi parhaista oli muuten juustoleipärulla, joka oli kuin croissantin, juustopizzan ja rullakebabin omalaatuinen risteytys. (Georgiassa ihmiset kuskaavat khachapurinsa kotiin pizzalaatikoissa!)


Matkasta on tänään kulunut päivälleen puoli vuotta, ja matkamuistoviineistä enemmistö on jo juotu (enää Saperavit jäljellä). Georgialainen vuoristohunajakin loppui viime viikolla. Joten mikä voisi ilahduttaa enemmän, kuin se, että sain Paulalta vinkkejä siihen, miten tehdä khachapureja itse, ilman sulgunia! Niistä lisää pian.

A