Parasta, mitä kesäkurpitsasta voi tehdä

...on tietenkin makea piirakka. Siis porkkanakakku, jossa porkkana on korvattu kesäkurpitsalla. Leivoin piirakan itselleni (surullista? kyllä) ja söin sen melkein kokonaan yksin (hauskaa? kyllä). Se ehkä riittää kertomaan, että oli oikein hyvää! Yhtä mehevää, kuin porkkanakakku parhaimmillaan. Kesäkurpitsa kipusi tämän kokeilun ansiosta monta askelmaa mun vihannesarvotaulukossa.



Makea ksäkurpitsakakku

200 g eli yksi pieni kesäkurpitsa
150 g margariinia
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl hasselpähkinärouhetta
1 1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 dl maitoa

Kuorrute:
50 g sulatejuustoa
30 g margariinia
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl tomusokeria
kourallinen pähkinä- tai mantelirouhetta

1.) Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi. Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä.

2.) Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

3.) Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kesä kurpitsaraaste, pähkinärouhe ja rasva taikinaan. Lisää myös jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Vältä turhaa sekoittamista.

4.) Levitätaikina voideltuun vuokaan. Paista 200 asteessa 25 minuuttia tai niin kauan, että piirakka on varmasti kypsä (raaka kesäkurpitsa makeassa kakussa ei ole miellyttävä ajatus). Anna piirakan jäähtyä.

5.) Sulata voi kattilassa ja lisää sulatejuusto. Sekoitta joukkoon sokerit. Levitä piirakan päälle ja koristele pähkinä- tai mantelirouheella. Piirakka mehevöityy jääkaapissa ja säilyy useita päiviä, jos sitä ei syö yksin yhden päivän aikana.

A

Voi taateli soikoon - eli taatelileipää ja puhtaat ikkunat

Viikko sitten kävi niin ikävästi, että joku inha lokki kakki meidän keittiön ikkunaan niin uskomattoman kokoisen sotkun, että mietittiin jo, voisiko se olla ihmisen tekemä (ei, me asutaan ylimmässä kerroksessa). Hetkellisesti sotkuinen ikkuna meinasi jo lannistaa kaiken keittiöpuuhastelun.

Viikonloppuna oli onneksi hieno keli, ja sain ikkunat pestyä. Olenkin nyt tosi kiitollinen sille lokille, joka vinkkasi, että ikkunat kuuluu pestä kerran vuodessa. Leivoin sen kunniaksi tätä taatelileipää.

Makea taatelileipä

2,5 dl maitoa
100 g sokeria tai vähemmän
60 g voita
175 g kivettömiä taateleita pilkottuna
vajaa 2 dl vehnäjauhoja
vajaa 2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 muna vatkattuna
60 g pähkinärouhetta

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Vuoraa 22 x 11 x 7 cm:n kokoinen leipävuoka leivinpaperilla. Kuumenna maito ja sulata siinä voi ja sokeri. Lisää pilkotut taatelit ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon. Tee jauhojen keskelle syvennys ja kaada siihen tasaisena nauhana maitoseos, vatkatut munat ja pähkinät. Sekoita hitaasti, kunnes ainekset ovat sekaisin. Kaada taikina vuokaan. Paista leipää uunissa, kunnes sen keskelle työnnettyyn puutikkuun ei tartu taikinaa. Siihen kuluu noin 35-45 minuuttia. Anna leivän jäähtyä vuoassaan ennen leikkaamista.

Leipä oli tosi makeaa (niin makeaa, etten voi suosittele Emmiä kokeilemaan), joten se toimii parhaiten jonkin suolaisen seuralaisena. Me puputettiin suosituksen mukaan Aura Gold -juuston kanssa. Ohje on Pastanjauhantaa-blogista, alunperin Sikke Sumarin Namaste-keittokirjasta.

A

Jamien kikhernekeitto

Niin paljon kuin olen katsonut Jamie Oliverin ohjelmia ja lueskellut miehen kirjoja ja lehtiä, en ole jostain syystä ikinä kokeillut ohjeita. Ehkä Jamielta on tullut opittua ennemmin ruuanlaiton filosofiaa: käytä tuoreita yrttejä ja oikeaa voita, nauti kokkaamisesta, syö ystävien kanssa ja tärkein: älä KOSKAAN syö kananuggetteja.

Viikonloppuna testasin Jamien kikherne-kevätsipulikeittoa. Tämä voisi sopia myös hernekeittoa vihaavalle siskolle: hernarimainen ruoka, jonka maku on kuitenkin asteen verran miellyttävämpi. Itse soseutin lopulta koko keiton ja tein siitä ohuempaa.

 Jamie Oliverin kikhernekeitto

340 g yön yli liotettuja kikherneitä (tai 2 tölkkiä säilöttyjä)
1 keskikokoinen peruna kuorittuna
5 keskikokoista purjoa (Suomessa purjot ovat usein pienen männyn kokoisia, joten todennäköisesti 2 riittää)
1 rkl oliiviöljyä
nokare voita
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
850 ml kasvis- tai kanalientä
parmesania raastettuna
oliiviöljyä

Keitä huuhdellut kikherneet. Keittoaika riippuu herneiden iästä ja koosta. Itse keitin 1,5 h. Lisää lopuksi joukkoon myös peruna. Vivi-Ann Sjögren on opettanut, että kikhernekattilaan tulee lisätä vain lämmintä vettä, sillä kiehuminen ei saa välillä keskeytyä.

Kuumenna kasari, lisää oliiviöljy ja voi. Halkaise, huuhtele ja pilko purjot. Freesaa ne ja valkosipulit kasarissa. Lisää suolaa. Kaada joukkoon valutetut kikherneet ja peruna. Lisää 2/3 kasvisliemestä, anna hautua 15 minuuttia.

Soseuta keitosta haluamasi määrä (esimerkiksi puolet) ja lisää takaisin kasariin. Lisää kasvislientä, kunnes koostumus on sopiva. Mausta suolalla, pippurilla ja parmesanilla. Lorauta päälle oliiviöljyä.

A

Metsään meni eli paluu lapsuuteen

Arvatkaas missä me tänään vietettiin aurinkoista lauantai-iltapäivää? No Nuuksion kansallispuistossa tietenkin! Tarkoitus oli lähteä "eväsretkelle sienimetsään", jottei tulis paineita sienten löytämisestä.

Me etsittiin sieltä sammaleista kuusimetsää, jossa suppilovahverot tykkää kasvaa - ja löydettiinhän me sellainen loppujen lopuksi. Ensimmäisen suppiksen löysin minä, mutta sitten Tuomas sai vainun ja löydettiin aika paljonkin niitä. Sitten juotiin termarikahvia domino-keksien kanssa. Tällaisia päiviä vois olla useamminkin!

Me taidetaan loppujen lopuksi olla melko vieraantuneita luonnosta, kun intoiltiin kotona siitä, kuinka ollaan itse poimittu ruuan ja jälkkärin raaka-aineet (vaikka jos tarkkoja ollaan, suurin osa raaka-aineista oli kyllä silti kaupan hyllyltä poimittuja).

Mummun suppilovahverokastike(tämä on mukailtu mummun tekemästä kastikkeesta, joka oli lapsuudessa yks mun suosikkiruuista)

suppilovahveroita (niin paljon kun niitä nyt sattuu löytymään metsästä tai torilta)
1 sipuli
voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl (luomu)kermaa
mustapippuria
suolaa
1/4 tl sokeria (neuvotaan ainakin jossain pro-ohjeissa)

Paista sieniä pannulla, että neste haihtuu. Lisää voi ja pilkottu sipuli. Paista miedolla lämmöllä. Lisää vehnäjauho, sekoita hyvin. Kaada joukkoon kerma, mausta. Tarjoa perunan kanssa.

Tuomaksen äidin mustikkapiirakka
150 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte:
1 muna
1 rahkatölkki
1 kermaviili
1 rkl sokeria
mustikoita

Vatkaa margariini ja sokeri. Lisää muna ja jatka vatkaamista. Sekoita kuivat aineet mukaan ja levitä isoon vuokaan kostutetuin käsin. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin puolisen tuntia. Herkuttele!

E

Olipa kerran omena

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse marmeladia! Käyttäjäkommentit: "Tosi hyvää, parempaa kuin kaupasta" ja "sopivan hapanta". JEE, MIKÄ MENESTYS! Ohje oli mahdollisimman simppeli, mulla kun ei ole mitään höyrykattilaa (tein puolet tästä määrästä).

Omenamarmeladi

2 kg happamia omenoita
1 dl vettä
1,2 kg (14 dl) sokeria
2 sitruunan mehu
Pese ja kuori omenat, poista siemenkodat. Laita tavallisen teräskattilan pohjalle tilkka vettä ja keitä omenat pehmeiksi. Soseuta omenat sauvasekoittimella.

Sekoita kattilassa omenasose, sokeri, vesi ja sitruunamehu. Keitä hiljalleen kansi avonaisena 45 min. välillä sekoittaen. Tölkitä marmeladi pestyihin ja kuumennettuihin tölkkeihin, ja sulje ilmatiiviisti. Jos täytät tölkit teräspöydällä, levitä niiden alle kerros sanomalehteä.

Tää on kunnon omenapiirakka-aikaa, kun joka puolella vilahtelee ohjeita. Tämän repäisin jostain lehdestä, mutta en valitettavasti enää muista, mistä. Piirakka oli kivaa vaihtelua, kun siinä oli piimää happamuutta tuomassa. Ja sisältä se oli kivan mehevä, kun taikinan seassa oli omenapaloja.

Omenapiirakka

1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl piimää
1,25 dl sulaa voita
2-3 omenaa

Kuori ja pilko omenat sormenpään kokoisiksi. Sekoita kuivat aineet, lisää sula voi ja piimä. LIsää lopuksi omenakuutiot. Kaada taikina voideltuun korkealaitaiseen vuokaan. Koristele pinta muutamalla omenalohkolla. Kypsennä uunissa 175-asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

E

Hapan ja makea tofupiirakka

Pakko jakaa tämäkin: testasin eilen aiemmin haaveilemani sitruunaisen tofupiirakan. Varsinkin näin jälikäteen fiilisteltynä tuo on kyllä aika mainio leivonnainen. Ihanan helppo tehdä, ja raaka-aineetkin on yksinkertaiset, kun vain muistaa tofun! Ostin tofun Paulan hehkuttamasta Al-Medinasta. 0,70 e pala, aijai!

Piirakka oli tooosi makeaa, mutta silti myös raikasta. Ja valkkaamalla keksit oikein piirakasta saa kätevästi vegaanisen. Kannattaa syödä lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. Itse käytin inkkarisokeria, joten täytteestä tuli aika tumma. Valkoisesta sokerista voisi tulla sievempi piirakka.

Ohjeen hain Kamomillan konditoriasta.

Sitruunainen tofupiirakka

Keksipohja:
200 g keksejä (tarkista, että ne ovat maidottomia, jos teet vegaanista versiota)
50 g margariinia (maidotonta)

Sitruunatäyte:
150 g pehmeää tofua
3 dl sokeria
Sitruunan raastettu kuori
Kahden sitruunan mehu (n. 1 dl)
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
Tomusokeria


Sulata margariini ja murskaa keksit. Sekoita margariini keksimurskan joukkoon. Painele vuoan pohjalle tiiviiksi kerrokseksi.

Soseuta tofu tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää sokeri, sitruunan kuori ja sitruunamehu ja sekoita. Lisää vielä jauhot ja sekoita.

Kaada sitruunatäyte keksipohjan päälle ja paista 180 C-asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Koristele jäähtynyt piirakka tomusokerilla.

Ja kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat, taustalla hehkuu ihan sattumalta DERMOSILIN tänään tullut tuotelehti!

A

Pastaa vodkalla

Menossa on neljäs Sopranos-tuotantokausi. Sen seurauksena on tullut paitsi jatkuva kiusallinen pikkunälkä myös kova pastahimous. Pari iltaa sitten söin iltapuuroa, kuolasin Carmelan tekemiä canneloneja ja haaveilin, että puuro olisi pastaa. Seuraavana päivänä olikin pakko tehdä asialle jotain. Lopputulos oli mukaelma Rachael Rayn Penne alla Vodkasta. (Nigella Lawsonin versiossa vodka lisätään valutettuun pastaan!)

Vodka (anteeksi, en vain voi kirjoittaa 'votka', vaikka se olisi oikea muoto, sillä siitä tulee mieleen potka) on aika hauska tapa tehdä simppelistä tomaattipastasta vähän jännemmän makuista.

Pastaa vodkalla

1/2 rkl öljyä
1/2 rkl voita
(pancettaa tai pekonia)
1 sipuli pilkottuna

2–4 valkosipulin kynttä
1 kuivattu chili
2 rkl tomaattimurskaa
6 cl maustamatonta vodkaa

tlk säilöttyjä tomaatteja

1 dl kermaa

suolaa, pippuria

pennepastaa (vaikka kuvassa onkin fusillia)
tuoretta basilikaa, parmesania

Lämmitä pannulla voi ja öljy (ja pilkottu pancetta). Hienonna sipulit, kuullota rauhassa, kunnes pehmenevät. Lisää tomaattimurska. Lisää mausteet ja vodka. Keitä kastiketta kasaan parikymmentä minuuttia.
Keitä pasta.
Lisää kastikkeeseen kerma ja basilika. Valuta pasta ja sekoita siihen kastike.


A

Kaksi iltaa Pispalassa

Vietin perjantain ja lauantain tunnelmallisessa Pispalassa. Kiitos tosi ainutlaatuisesta viikonlopusta & ihanista synttärijuhlista!


Ensimmäinen ilta kului Paulan luona persialaishenkisen (tai tarkemmin Balkanin ja Lähi-idän ruokakulttuureita yhdistävän) ruuan merkeissä: meze-alkupaloja, yrtti-couscousia, paprikatahnaa, kasvispyöryköitä ja tofusalaattia. Jälkkärinä syötiin kaakaonmakuista halvaa, joka tuntui tosi jännältä suussa. Ja kaiken kruunasi ihana vaaleanpunainen ruusupuska, jollaista en ole koskaan ennen saanut!




Toinen syksyinen ilta istuttiin Anniinan luona sadonkorjuujuhlissa. Kuvittele kirkkaankeltainen, maailman sympaattisin vanha talo, huilumusiikkiesitys suoraan Andeilta ja sateen ropinaa, sillä kuvat eivät välitä oikeaa tunnelmaa. Kaikki pöydällä oli väriltään just niin ihanan keltaista, oranssia ja punaista kuin vain syysjuhlissa voi olla. Ihana idea boolimaljan jäähdyttäjäksi: jäädytä pihlajanmarjoja pakasterasiassa niin, että lopputulos on jääkuutio, jonka sisällä hehkuu oransseja marjoja!

A

Ruokaremontti

Jatkan syksyaiheisten postausten linjaa. Tähän aikaan vuodesta tekee mieli koittaa kaikkia uusia asioita, tai oikeastaan kehittää omia tapoja aiempaa parempaan suuntaan. "Tänä vuonna aion oikeasti tehdä ne kirjatentit." "Tänä syksynä aion kehittää tyyliäni selkeään ja klassiseen suuntaan." "Lopetan hiusten suoristamisen." "Alan käydä taas yliopiston jumpissa."

Itse olen yrittänyt tänä syksynä:

1.) Vähentää leivän syömisen minimiin (onnistunut hyvin, kiitos aamusmoothieiden).

2.) Vähentää kevyttyotteiden ja etenkin margariinin käyttöä (onnistunut vähän niin ja näin - pitäisi kai ensin päättää, millä aion ne korvata).
3.) Ostaa himpun verran ekologisempia tuotteita, kuten intiaanisokeria (saa nähdä unohtuuko tämä nopeasti).

En tiedä, onko syynä oikeasti maku vai se ylevä ajatus takaraivossa, mutta ainakin kaikki omenaherkut, mitä oon tänä syksynä tehnyt, ovat maistuneet poikkeuksellisen hyviltä.

Omenapaistoksen ainekset näyttääkin kivalta: omenoita tuttujen omppupuusta, Mascobado-sokeria, Alaviirteen myllyn kaurahiutaleita (ostan niitä kotoa Keski-Pohjanmaalta) ja kunnon voita. Ehkä se on tuo viimeinen, joka saa kaiken maistuun hyvältä!

A

Borssin aika

Nämä mun syksypostitukset alkaa kohta mennä överiksi, mutta syksyruoka on ihanaa. Kun on koko kesän syönyt salaatteja (öh, ja välillä tietty saattoi mennä jotain muutakin...), keitot, padat ja paistokset tuntuvat yhtäkkiä aivan mahtavalta keksinnöltä.

Tänään tein borssikeittoa, mutta en kylläkään tuosta Hans Välimäen nätistä Mummola-kirjasta (siihen tuli lampaanlapaa). Mummolaa on kyllä kiittäminen, että sain idean tehdä borssia.

Borssi

400 g punajuuria (kuorittuina + pilkottuina)
2 porkkanaa (kuorittuina + pilkottuina)
2 sipulia (sanomattakin selvää, että sipulit myös kuoritaan ja pilkotaan)
2 valkosipulinkynttä
pala kaalia

Freesaa kasvikset kattilan pohjalla. Lisää:

1 l vettä
kasvisliemikuutio
1 laakerinlehti

Anna kiehua hiljakseltaan kattilassa reilut puoli tuntia. Lisää:

2 ruokalusikkaa punaviinietikkaa
suolaa
pippuria
timjamia ja rakuunaa

Herkuttele smetanan kanssa. Jopa meidän pojat sanoi, että "hyvää".

E

Ihanin lausahdus

"Tällaisena sadeilmalla jokainen kunnollinen äiti paistaa lettuja", sanoi äiti ja yhtäkkiä koko talon valtasi lettujen tuoksu. Näiden hetkien takia kannattaa käydä kotona (itse en ikinä jaksa tehdä lettuja – mutta mullapa ei olekaan lapsia).

E

Tästä se lähti

Kävin kotona ollessani läpi mun ja A:n lapsuuden kirjoja. Ollaan usein puhuttu, että - kumma kyllä - erityisesti monet ruokateemaiset kirjat on jääneet erityisen hyvin mieleen. Tässä muutamia:
















Toivottavasti nykylapsillekin tehdään kirjoja, joissa syödään.
/E

Syksyn sävyjä

Tiistaina illastettiin Mikon, Ilarin, Markon ja Hennan kanssa meillä. Tarkoitus oli katsoa uutta Top Chefiä, mutta sitä ei löytynytkään Subin netti-tv:stä. Sitten vain illastettiin.

Lainasin kirjastosta kauniin keittokirjan Venetsia - ruokaa & unelmia, joten tein kirjasta kurpitsa-tattipaistosta (voin kopioida ohjeen tänne myöhemmin, oon just kotona käymässä, joten mulla ei ole kirjaa mukana). Kirjaa kuvataan nettiarvostelussa "häkellyttävän kauniiksi ruokakirjaksi" ja se pitää kyllä paikkansa. Harmi kun ohjeet on aika lihaisia, muuten voisin ostaa kirjan kirjahyllyyni.
Internet on muuttanut keittokirjojen tarvetta, enkä enää tarvitse sellaisia kirjoja, joissa on ihan perusohjeita (mokkaruutujen ohjeen saa helpoiten netistä). Sen sijaan keittokirjan pitää tarjota jotain muuta: sen pitää olla esteettinen ja ohjeiden sellaisia, joita ei ihan mistä tahansa löytäisi.
Siksi en vähään aikaan olekaan ostanut yhtään keittokirjaa!

E

Hetki jolloin ymmärsin...

...että nyt on ehkä menty liian pitkälle. Huomasin aamulla väsääväni kahta smoothieta: toista rahkasta, banaanista ja viinimarjoista, toista liotetuista koiranraksuista, oliiviöljystä, maksamakkarasta ja jauhelihasta. Nirso-Arvi seurasi tyytyväisenä vierestä.

Toisaalta: kolmella jalalla hyppivä lampunvarjostinpää söi kerrankin kuppinsa tyhjäksi! Taidan jatkaa sauvasekoitinlinjaa huomennakin.

A

Sadonkorjuu vol II

Hihii, mulla oli hyvin samanhenkisiä ajatuksia tänään, toisin astetta vähemmän hienostuneita. Halusin tehdä jotain

a) kaikessa rauhassa
b) sienistä
c) italialaista
d) syksyistä.

Niinpä tein herkkusieni-vuohenjuustopizzaa (en päässyt torille asti ostoksille) ja omppupaistosta. Erikoista tässä on lähinnä se, että tein ne ihan vain itselleni! En muista, millon olisin tätä ennen tehnyt jotain kunnon ruokaa ihan vain itseäni varten.

Motivaattorina toimi ruokablogileffa Julie & Julia, jonka katsoin eilen. Siinä ruokabloggaaja Julie pohti paljon sitä, miten ruoanlaitto on tapa rentoutua ja toteuttaa itseään. Jäin miettimään, olenko itse enemmän lohtukokkaaja vai lohtusyöjä. Pääsin testaamaan asiaa tänään, kun olin kotona kipeän koiran kanssa samaan aikaan kun Tampereella olisi ollut kiva Monsters of pop -tapahtuma. Aluksi ajattelin hakea take awayta ja jonkun hömppäleffan (kuten tein eilenkin).

Huomasin kuitenkin, että paljon kivempaa ja lohduttavampaa oli puuhailla itse keittiössä. Ja kun olin yksin, sain tehdä kaiken niin rauhassa kuin halusin. Tiedän, että mun hidas tapa pilkkoa ja paistaa ja kaulita saattaa tuskastuttaa tehokkaampia tai nälkäisempiä kokkeja. Nyt oli tosi rentouttavaa

a) tehdä taikina italialaiseen tyyliin ja antaa sen kohota monta tuntia, vaikka on kauhea nälkä
b) pilkkoa sienet ihan pieneksi ja paistaa ne pannulla, vaikka ne kypsyisi uunissakin
c) pusertamisen sijaan pilkkoa valkosipulinkynsi ja paistaa se erikseen pannulla
d) asetella kaikki täytteet symmetrisesti pizzan päälle.


Silti oikea vastaus: olen lohtusyöjä. Ja jopa vielä hitaampi syömään kuin tekemään ruokaa.

/A