Jouluisa Massaman-curry

"Taas yksi syy lisää, miksei kannata muuttaa pois Kalliosta."
Näin totesi T toissapäivänä, kun oltiin tultu ostoskassien kanssa kotiin Hämeentien Vii Voan -aasialaiskaupasta ja tehty hyvää Massaman currya.

Ohje oli viime vuonna joululahjaksi saadusta thaikeittokirjasta ja maut olivat hauskan jouluiset (neilikkaa, kanelia ja kardemummaa).





Kaupassa tavattiin hauska suomalaismies, joka neuvoi jakamaan Massaman-currytahnan kotona jääpalapusseihin, jolloin tahnan voi pakastaa ja sitä voi käyttää aina palasen kerrallaan. Hyvä vinkki (ja voi kun olis isompi pakastin).



Ohje on tällainen:

Massaman-curry tofulla

2 kanelitangon palaa
10 kardemumman siementä
5 mausteneilikkaa
2 rkl kasvisöljyä
2 rkl Massaman-currytahnaa
(800 g naudan kylkeä tai ulkopaistia pilkottuna 5 cm:n kuutioiksi)
4 dl kookosmaitoa
2 1/2 dl naudanlihalientä (käytin vain vettä)
2-3 perunaa 2,5 cm leveinä paloina
2 cm:n pituinen inkivääri suikaloituna
3 rkl kalakastiketta
3 rkl palmusokeria
110 g valmiiksi paahdettuja, suolattuja ja kuorettomia maapähkinöitä
3 rkl tamarindisosetta

1) Kuivapaista mausteet alhaisella lämmöllä wokkipannulla, kunnes ne tuoksuvat. Poista pannulta.
2) Kuumenna öljy samalla pannulla ja pikapaista Massaman-currytahnaa 2 minuuttia.
3) (Lisää pannulle nauta ja sekoita 5 min.) Lisää kookosmaito, liemi, perunat, inkivääri, kalakastike, palmusokeri, kolme nejäsosaa maapähkinöistä, tamarindisose ja kuivapaistetut mausteet. Laske lämpöä ja anna hautua 50-60 min., kunnes liha (tai perunat) ovat pehmentyneet. Maista ja mausta tarvittaessa. Koristele jäljellä olevilla maapähkinöillä.

Ikioma lähileipomo

Monet parhaat asiat ovat niitä, jotka ovat pysyneet paikallaan iät ja ajat. Kuten meidän lähileipomo, Torkkelinmäen Avikaisen leipomo (Franzeninkujalla). Kahlasin sinne yksi päivä kinosten läpi ja lämpimässä leipomossa tuoksuivat piparit ja tuore leipä.
Mitä kannattaa ostaa: seesaminsiemenleipä. Tai ihan mitä tahansa.


/E

Once upon a time in Asia

 Pääsin viime viikolla vihdoin ja viimein käymään paljon kehutussa Farang-ravintolassa Helsingin Taidehallissa. Meillä oli Lontoon-kavereiden pikkujoulut ja sattumalta sain samana päivänä juuri gradulausunnonkin, joten oli oikein kunnolla aihetta juhlaan. Ruoka on ihan älyttömän hyvää, annokset niin kauniita, että kateus iskee.

Kuten Madventuresin Tunna Nyt-liitteessä pari viikkoa sitten kehaisi, Farang on kyllä ihan Helsingin kärkikastia: mahtavat maut, tunnelmallinen paikka, hyvä palvelu ja (kuten kuvista huomaatte) kauniit annokset. Parasta on silti sosiaalinen syöminen; annokset on tarkoitettu jaettaviksi, joten syöminen on ihanan kollektiivista. Meidän jengissä kolme viidestä oli kasvissyöjiä, joten tilattiin 4 kasvisruokaa ja 1 lihaisampi vaihtoehto. Sitten lisäksi pari alkuruokaa ja pullo hyvää punaviiniä. Ruoan hinnaksi tuli noin 50 euroa.
Milloin mennään uudelleen?

E

Täydellinen kylmän päivän keitto

Kävin eilen hyisen jäisessä kaupungissa, Tampereella.

Edellisenä päivänä Helsingissä tein talvipäivän keittoa, joka oli aurinkoisen keltaista ja sitruunaista. Maistui flunssaiselle sänkypotilaallekin.



Sakea libanonilainen linssikeitto
(ohje Kotiliesi 21/2010)

1 sipuli
2 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä (laitoin 2, arkipäivä sentään)
2 rkl öljyä
2 tl juustokuminaa
ripaus cayennepippuria
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
2 dl punaisia linssejä (huuhdo)
noin 1 l kasvislientä
3 rkl ranskankermaa
1/2 sitruunan mehu

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Leikkaa kuoritut porkkanat kuutioiksi. Kuullota paloja hetki öljyssä. Lisää mausteet.
Lisää linssit ja neste. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Siirrä kattila syrjään. Lisää ranskankerma ja sitruunamehu. Soseuta tasaiseksi.
Kuumenna keitto höyryäväksi. Tarjoa ranskankerman kanssa.

/E

Hapanta piirakkaa - ei niin happamia naamoja

Eilen pelattiin meillä Scotland Yardia, kuumimmista kuuminta lautapeliä suoraan 90-luvulta. Särpimeksi leivoin pari kaalipiirakkaa, joista tuli suolakurkkujen ja smetanan kanssa kivan venäläinen henki. Ohjeen olin repäissyt joskus Hyvä Terveys -lehdestä. Hyvä Terveys tosin ei välttämättä suosittelisi samanlaista smetanavuorta kuin mitä oman lautasen sivuun kasasin. Hmmmm.

Kaalipiiras

Pohja:

2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1/2 tl suolaa
1 omppu (kirpeä, esim. Granny Smith)
125 g rasiamargariinia
(kylmää vettä)

Täyte:

500 g kaalia
2 sipulia
2 rkl rasiamargariinia
2 rkl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Lisäksi:
kananmuna voiteluun

1. Tee taikina. Sekoita jauhot ja suola. Kuori ja raasta omena. Lisää omppu ja margariini jauhoihin. Nypi taikina tasaiseksi. Jos taikina murenee liikaa, lisää tilkka vettä. Kääri taikina kelmuun ja nosta viileään noin tunniksi.

2. Valmista täyte. Kuori sipulit ja viipaloi ohuiksi palasiksi. Suikaloi kaali. Laita margariini suureen kattilaan (käytin wokkipannua) ja lisää sipulit ja kaalisuikaleet. Kääntele seosta hetki, laske sitten lämpö minimiin ja peitä kannella. Anna hautua silloin tällöin sekoitellen, kunnes seos on pehmeää. Nosta lämpötilaa ja lisää loput ainekset. Haihduta, kunnes on melko kuivaa. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä. Lisää tarvittaessa suolaa.

3. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla kahdeksi pyöreäksi levyksi. Nosta ne leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille.

4. Jaa kaali-sipuliseos taikinapohjille, mutta jätä reunoille 2-3 cm tilaa. Käännä reunat ylös. Voitele reunat kananmunalla.

5. Paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Ripottele päälle salaattia.

/E

Stefan tulee Tampereelle!

Oho! Joko kuulitte, että Tampereelle avataan pian Top Chef -nilkki Stefanin ravintola? Tai ainakin Stefanin nimellä itseään mainostava paikka. Itse kuulin vasta tänään (johtuu varmaan siitä, etten lue näiden paikallisten lehtiä). Stefan's Steakhouse avaa Kehräsaareen Fall'sin tiloihin. Kehräsaaresta kehitellään selvästi aktiivista ravintolakeskittymää, sillä siellähän on jo aunnut toinen uusi paikka, Ravintola 931. Paikalla on niin järjettömän huonot nettisivut, etten oikein vieläkään tiedä, onko paikka ruokaravintola ollenkaan. Pitää siis testata joskus!

/A

Vihreä TOP 3

PARASTA
JUST
NYT:

1. Ostin pari avokadoa samalla kertaa, ja niistä toinen ehti kypsyä liikaa (niin, että siitä tunsi puristamatta, että mössöksi meni). Mietin, että avaanko ollenkaan, sillä mustuneesta ja rihmoittuneesta (mikähän sekin ilmiö on?) avokadosta tulee vain paha mieli. Ja kas, se oli täydellisin avokado aikoihin! Pehmeä, maukas ja irtosi kuoresta melkein katseen voimalla.

2. Ostin pitkän harkinnan ja kahden testeriputelin jälkeen Mádaran kasvorasvan. Useamman viikon koeajan jälkeen totesin sen mun uudeksi suosikkiekokosmetiikkasarjaksi. Sarja tulee Baltiasta, haisee aluksi vähän erikoiselta mutta toimii etenkin talvella tosi hyvin.

3. Vipeltä lahjaksi saamani chili on saanut aikaiseksi jo kaksi pientä vihreää chili-pötkylää. Itse ihmettelen, että se on yhä hengissä (se on ihme, kun katsoo meidän muita kasveja) ja tallessa (eräs toinen hukkasi chilinsä IC-junaan). /A

Mummojen päiväkahvit

Juuri kun pääsin taas harmitteleen, ettei Tampereella ole enää yhtäkään ravintolaa/kahvilaa, jossa ei oltais käyty, löysin itseni ekaa kertaa mummojen tyyssiasta, Kahvihuone Branderista. Miten näinkin perinteinen paikka (ja näin pysähtynyt tunnelma) olikin jäänyt kokematta? Paulan kanssa päätettiin, että tullaan vastaaville briossi/perunaleivos-treffeillä vielä 50 vuoden päästäkin.







Tämän kokemuksen innoittamana totesin, että onhan Tampereella vaikka mitä paikkoja, missä en ole käynyt. Kuten:
- Heinätori
- Ravinteli Bertha (uusi paikka, vaikuttaa aivan ihanalta!)
- Vinoteca del Piemonte

/A

Herkkukeksit

Muutama iltapäivä sitten iski äkillinen makeahimous (ohhoh) ja onneksi muistin, että olin ostanut Ekolosta kuivattuja karpaloita. Leivoin kaura-karpalokeksejä siinä ajassa, kun Tuomas pyöräili töistä kotiin. Tällaista leipomisen pitäisi olla, eikä mitään ikuisuusprojekteja (vertaa Emmin ja Vipen kurpitsansiemenleipä)!


Löysin ohjeen täältä.

Kaura-karpalokeksit
50 g voita
1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vehnäjauhoja
2.5 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria (tummaa sokeria, mutta käytin valkoista, kun tumma oli loppu)
2 tl vaniljasokeria
1 muna

Sulata rasva. Hienonna karpalot saksilla pienemmiksi paloiksi. Sekoita kuivat aineet yhteen. Sekoita kaikki ainekset yhteen.
Nostele pellille pieniä taikinakokkareita. Jätä reilu leviämisvara. Paista keksejä uunissa 200 asteessa keskitasolla noin 8 minuuttia tai kunnes ovat kauniin värisiä. Jäähdytä hyvin ennen siirtoa pelliltä.

Syömisohje: maitolasillisen kanssa, ehdottomasti.
/E

Punainen marraskuu, mikset sä jo tuu

Jostain syystä punajuuriruoat on jääneet tänä syksynä vähälle, vaikka minähän rrrrrakastan punajuuria. Syy ei ole uutinen, jonka mukaan raaka punajuuri on aiheuttanut myrkytyksiä. Omalla kohdallani selitys lienee ennemminkin se, että kaupan punajuuret on olleet ihan naurettavan pikkuisia, eikä sellaisia tee mieli kuoria. Nyt löysin ekokauppa Ekolosta vähän suurempia punajuuria ja tein niistä tätä kauniin väristä punajuuri-spelttipaistosta. Uuniruoat* on tällä hetkellä Se Juttu meidän keittiössä.



Punajuuri-spelttipata
(1 1/2 h + jyvien liotus)

Ohje oli muistaakseni Kotivinkistä, kirjoitin sen ylös kampaajalla käydessäni.

2 dl keitettyjä spelttijyviä
6-8 punajuurta
2 porkkanaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 tl sokeria
7 dl vettä
2 tl kuivattua timjamia
2 dl kermaa
suolaa

1) Huuhdo spelttijyvät, liota yön yli runsaassa vedessä. Valuta vesi pois, huuhdo jyvät.
2) Kuori ja halkaise punajuuret ja porkkanat.
3) Kuori ja hienonna sipulit. Paista öljyssä, ripottele pinnalle sokeria.
4) Lisää pataan punajuuri- ja porkkalohkot, vesi, spelttisuurimot ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi.
5) Hauduta pataa kannen alla 200 asteessa noin tunti.
6) Lisää kerma ja suola. Hauduta sekoitettua pataa vielä noin 20 min.
7) Tarjoa salaatin ja suolakurkkujen kanssa.

+ Omia huomioita: Käytin Ekolosta ostettua spelttirisottoa, jota ei tarvi liottaa vaan keittää 20 minuttia. Laitoin pataan myös mustapippuria. Jälkikäteen mietin, että tähän sopisi myös aurajuusto ja ehkä myös sienet. Makunautinnon täydensi nokare smetanaa.
/E

* Vink vink pikkutontuille siellä Pohjanmaalla: meillä ei ole kunnollista ja kannellista uunipataa, olen vähän haaveillut sellaisesta.

Pikaruokaa venäläisittäin

Kalastin Kampin ihanan ison K-kaupan pakastealtaasta kasvispelmeneitä. Yhtenä iltana hetki ennen kiukkunälkää otin pelmenit pakkasesta ja kymmenen minuutin keittelyn jälkeen oltiinkin jo herkuttelemassa. Vielä ripaus smetanaa ja kaveriksi sienisalaattia, prijátnava apitjíta!
/E

Yksi vuoden parhaista

Mökkireissu Kurussa poisti mua lapsuudesta asti kaihertaneet sienestystraumat (kumpparit vuoti, sormia palelsi enkä koskaan löytänyt mitään, joten sisko ja mummu yritti huomaamattomasti johdatella mut sienen luo, jotta saisin kokea löytämisen riemua). Tällä kertaa suppilovahveroita oli niin hullusti, ettei tarvinut kuin kyykistyä kerran ja poimia muovipussillinen talteen. Tosin tälläkin kertaa E löysi sienipaikan, mutta en nyt antanut sen vaivata.

Oli niin kylmä ja liukas päivä, että jouduin taluttaan pyörän, minkä seurauksena myöhästyin 2 minuuttia Alkosta. Ei hätää, siideri korvasi valkkarin hyvin. En tiedä kuin paljon vaikutti, että sienet oli omin käsin pomittuja (tai se, että ruoka kypsui 2,5 tuntia), mutta tämä sieniohratto oli yksi vuoden parhaista ruuista!

Simppeli sieniohratto

suppilovahveroita
voita
2 1/2 dl ohraa
iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl omenasiideriä
kasvisfondista tehtyä kasvislientä vajaa litra
parmesania

Paista sienet voissa pannulla. Kuullota sipulit voissa kattilan pohjalla ja lisää joukkoon ohra. Pyörittele muutaman minuutin ajan, ettei ohra pala pohjaan. Lisää desi valkoviiniä ja saman verran kasvislientä. Lisää nestettä aina kun edellinen on imeytynyt. Raasta sekaan ihan superpaljon parmesania

/A

Saaristolaisleipä! Eli kuinka kesä tuli hetkeksi takaisin keittiöön.

Mulla on ollut kesän saaristoreissusta ja alkusyksyn Myrskuluoto-kirjasarjan lukemisesta asti ollut hirveä himous tehdä itse saaristolaisleipää. Nyt sain sen vihdoin toteutettua ohjeella, jonka olin joskus liimannut reseptivihkooni. Vein toisen tuparilahjaksi, aika kiva ajatus viedä tuoretta leipää (vaikka itse sanonkin, hah!). Saaristolaisleipä paranee, kun se on odotellut muutaman päivän. Jos malttaa odottaa, itse en pystynyt.

Saaristolaisleipä
2 leipää

5 dl rasvatonta piimää
40 g hiivaa
1 dl siirappia
1 1/2 dl kaljamaltaita
1 1/2 dl kauraleseitä
1 tl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
7-8 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

voiteluun:
1 rkl siirappia
1 rkl kiehuvaa vettä

1. Kuumenna piimä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon. Lisää siirappi, maltaat, kauraleseet ja suola. Alusta taikinaan ruisjauhot ja vähitellen vehnäjauhot. Lisää öly alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
2. Jaa taikina kahteen suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Käytä apuna jauhoja. Painele vuokaan ja pistele haarukalla. Peitä liinalla ja anna kohota tunti.
3. Paista 175-asteisessa uunissa alimmalla tasolla noin tunti. Voitele siirappivedellä ja jatka paistamista 30 minuuttia. Peitä loppuvaiheessa leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa.
4. Voitele vielä siirappivedellä. Kumoa leivät vuoista hieman jäähtyneinä. Kääri täysin jäähtyneet leivät muoviin.

Syömisohje: raidalliset saaristolaisuima-asut yllä.
/E

Ai hitto kun tuli hyvää pizzaa

Näin se syntyi:

-ohueksi kaulittu tosi rukiinen pohja
-tomaattikastikkeeseen yrttejä, suolaa, mustapippuria ja kunnon loraus valkoista balsamicoa
-päälle runsaasti tomaattia (joiden päälle voi sirotella ihan pikkuisen sokeria) ja kalamata-oliiveja
-juustoksi pehmeää vuohenjuustoa


Ja paistamisen jälkeen päälle:
-punasipulirenkaita (kypsentämättömiä), jotka on maustunut pizzan teon ajan sitruunamehu-sokeriliemessä
-auringonkukansiemeniä ja paljon tuoretta basilikaa


/A

Puuttuu vain se aerobic

Jaan aiemman kirjoituksen innoittaman oman ysärimuistoni. Näitä sattuu, kun menee ihan liian nälkäisenä kauppaan: mun alkoi tehdä ihan hullun lailla mieli makaronisalaattia. Siis sitä majoneesilla, suolakurkuilla ja herne-maissi-paprikalla maustettua kylmää pastaa, joka kuuluu luokkaan "salaatit" yhdessä lihapullasalaatin kanssa.

En ollut syönyt kyseistä sekoitusta vuosiin, joten en ollenkaan muistanut, miten hienosti jäiset pakastevihannekset viilentää kuuman pastan. Täydellisyyttä! Kuten kuvista näkyi, en ollut ainoa, joka innostui tästä rasvan ja hiilareiden liitosta. Mun suosikkeja on kuvan 5 tassun ojennus ja kuvan 2 "en yhtään himoitse sun pastaa, muuten vaan tähän istahdin"-ilme.

Tuli ihan mieleen 90-luvun loppu ja tiistai-illat Kannuksessa: ensin aerobic, sitten kauheeta vauhtia kotiin tekeen makaronisalattia, jota syötiin Ally McBealia katsoen flanellihousut jalassa. Sen jälkeen katsottiin vielä vhs:ltä Frendit, jotka äiti oli nauhoittanut aerobicin aikaan.

/A

Mokia ja hedelmäasetelmia

Tattadadaadadaa! Kyselyn tulokset osoittivat, että ehdoton enemmistö, 60% vastanneista, toivoi blogiin lisää mokia. 30 % kaipasi lisää ravintolakokemuksia. Kiitos vastauksistanne. Aiomme ottaa neuvosta vaarin korvan taakse ja mokailla entistä enemmän, etenkin ravintoloissa!



Blogin tarkoituksena on alusta asti ollut testata reseptejä (niiden kehittely kun ei niinkään ole meidän juttu) ja rehellisesti myöntää, mikäli resepti ei toimi. Samoin olemme raportoineet rehellisesti, mikäli olemme onnistuneet itse mokaamaan. Näitä ruuanlaiton varjopuolia tulee jatkossa löyötymään tuolta Trash-osiosta.

Tässä hieman muutakin tietoutta blogista. Blogimme luetuimmat tekstit ovat (tilastoja on kerätty kesäkuusta 2010 alkaen):


1. Eettinen pulma kalatiskillä
2. Satay-kastike on uusi ketsuppi
3. Suosikkihetkiä
4. Tästä se lähti

Useimmiten meidän blogia päädytään lukemaan Googlen hakusanoilla "satay kastike", "punajuuripasta" ja "porkkanakakku pellillinen". Meitä ilahdutti erityisesti, että blogi on löydetty myös hakusanoilla "pasta limonello", "hedelmäasetelma" ja "minä olen syönyt sen piirakan".

/A (Kuvat Tukhomasta, jossa herkuteltiin ihanasti koristelluilla susheilla ja brownie-cheesecake-cupcakeilla. Jälkimmäinen oli nerokkuutta: kerrankin täydellinen herkku ihmiselle, joka haluaa kakkutiskillä ihan kaikkea).

Mad Aubergine

Tämä alkava marraskuu olkoon omistettu kahdelle asialle: Mad Menille ja munakoisolle. Molempiin on tullut sellainen kiva himous.

Kasvismoussakan ohjeen löysin Pippurimyllyltä, mutta tein siihen muiden moussakareseptien perusteella vähän muutoksia. Lisäsin kanelitangon, valkoviiniä ja oreganoa. Juustoraasteena käytin tavallista emmental-raastetta, jota terästin parmesanilla.

Kasvismoussaka

2 munakoisoa

Soijarouhekastike:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 dl soijarouhetta
vettä
2 tomaattia
2 rkl tomaattipyrettä
kanelitanko
suolaa, pippurisekoitusta, paprikajauhetta, oreganoa

Valkokastike:
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
suolaa, mustapippuria

Leikkaa munakoisoista viipaleita. Paista viipaleet pannulla kauniin ruskeiksi ja kuivaa ne sitten talouspaperilla.

Kuullota silputtua sipulia ja murskattuja valkosipulinkynsiä pannulla. Lisää soijarouhe ja paistele hetki. Ala sitten lisäillä vettä pienissä erissä, jatka kunnes soijarouhe on turvonnut eikä se ime enää vettä itseensä. Mausta samalla ja lisää valkoviini. Lisää sitten kuutioidut tomaatit sekä tomaattipyre. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 30-40 minuuttia.

Kiehauta jauhot voissa, lisää maito koko ajan sekoittaen. Kiehauta kunnes kastike sakenee. Mausta ja sekoita sitten juustoraaste joukkoon.

Lado voideltuun uunivuokaan ensin kerros munakoisoja, kaada sitten päälle soijarouhekastiketta (poista kanelitanko!). Jatka näin, jätä päällimmäiseksi munakoisoviipaleita. Kaada valkokastike päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Moussakasta tuli tosi tosi hyvää ilman lihaakin. Ainoa ongelma oli se, että ruoka jäi vähän vetiseksi. Luulen, että sekoitan valkokastikkeeseen seuraavalla kerralla munan. Parasta oli kyllä kanelitangon tuoksu valmistuvaiheessa, mmmm!

Alempi kuva on HS:n ruokasivujen ohjeella tehty munakoiso-kikhernecurry, jossa on halloumjuustoa päällä. Tykkään noista munakoisoveneistä, mutta suosittelen tekemään currya esimerkiksi riisin kanssa. Me syötiin pelkästään munakoisoja ja ne kaipasivat jotain kevennystä.
/E

P.S. Otsikosta saatte syyttää Tuomasta.

Yksi haave (ja suklaa) päivässä

Arvatkaas, mistä minä - ikuinen pikkusuolaisen ystävä - olen haaveillut koko päivän? Kruununhaan (tai keskustassakin taitaa kyllä olla yksi, mutta idylli on vielä täydellisempi Kruununhaassa) ihanasta Chjokosta. Aika yllättävää, myönnän itsekin. Mutta tässä perusteluja:
- Pralinit ovat sopivan pieniä, ei tule makeaällötystä
- Maut ovat aivan mielettömiä: sitruuna-basilika, tonkapapu-puolukka, appelsiini-pippuri...
- Mies tiskin takana (joka käsittääkseni tekeekin kyseiset suklaat) on juuri sopivan asiakaspalveluhenkinen, mutta ei liikaa
- Pallerot ovat yksinkertaisesti niin hyviä, että ne (melkein) peittoavat makaronilaatikon. Siis jälkiruokana.

Kuka lähtis mukaan?
/E

Aamupalapeli

Varastettiin tämä idea E:ltä ja T:ltä, jotka kertoi, että niiden Lontoon-hotellissa oli nerokas aamupalasysteemi. Joka aamu sai raksia listalta tietyn määrän tuotteita, jotka sitten kiikutettiin pöytään. Eli tavallaan aamupala-buffetin kaikki parhaat puolet ilman turhaa ylensyöntiä (taas buffet-analyyseja, hups!).

Vipe oli meillä kylässä syyslomalla, ja koska tarjolla ei ollut hotellin pehmeitä sänkyjä tai Lontoon nähtävyyksiä, piristettiin viikkoa leikkimällä hotelliaamupalaa. Kuvassa näkyvästä listasta sai illalla valita neljä haluamaansa tuotetta. Aamulla ne sitten odotti pöydässä. Kumma kyllä kukaan ei valinnut listalta pottukahvia, osteria tai limoviikunahilloketta, joten aamupalan valmistajat pääsi aika vähällä. /A

Yksivuotispäivää!

Hassua, meidän blogi täytti tänään vuoden! Tästä se kaikki lähti - oli muutan uskomattoman hyvin onnistunut porkkanakakku. Ei olla testattu reseptejä ihan samalla vauhdilla kuin Julie leffassa Julie&Julia (524 ranskalaisen keittiön reseptiä vuodessa - huhhuh), mutta ainakin ollaan opittu nauttimaan keittiössä puuhastelusta ja syömisestä uudella tavalla. Itse olen vuoden aikana oppinut, että

-on ihan ok, jopa kannattavaa, kokata ja leipoa välillä ihan vain itseään varten
-jos ei kuitenkaan halua leipoa monta kakkua yhdelle hengelle, ruokaa voi tehdä myös koiralle
-ruoka on silti paras mahdollinen syy kutsua ihmisiä yhteen

Tämän kaiken kunniaksi leivoin (pikkuveljen avustuksella) kauan haaveilemani Sacherkakun. Ja kyllä, kaksi päivää mehustunut kakku oli parasta aikoihin. Jopa parempaa kuin porkkanakakku, mikä on aika kova kehu! Lupaukseni tulevalle blogi-vuodelle: aion kokeilla enemmän vegaanisia leivonnaisia + tehdä ruokaa sydämestä. Siis ihan oikeasti sydämestä, siitä elimestä.

Sydämellä, Anni

PS. Nyt on myös ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa blogin sisältöön ja vastata nimettömästi sivun ylälaidan kyselyyn! Jätin pois vaihtoehdon "parempilaatuisia valokuvia", sillä hehee, ei onnistu!

Hurry curry

Pidän siitä mihin ostosten teko on menossa: Indiskalla oli Tukholmassa vaatekaupan kyljessä oma ravintola, Hurry Curry. Aijai, voi vain kuvitella, miltä vaatteet tuoksuu siellä.

Hurry Curryn innoittamana testattiin tänään Vipen kanssa torstai-Hesarin curry-resepti. En tosin tiedä, onko tämä enemmän brittiläinen pubiruoka kuin aito intialainen resepti. Tehtiin todella pitkästä aikaa ruoka ihan täysin ohjeen mukaan. Mausteet kannattaa mitata valmiiksi lautaselle (niin kuin Oliviassa joskus neuvottiin).

+ nopsa ja helppo ohje, toimisi varmasti tofullakin
+ mausteista mutta ei tulista
- kana ei noin lyhyen valmistusajan aikana ehdi maustua
- chiliä kannattaa laittaa enemmän kuin ohjeessa neuvotaan

4 broilerin rintafileetä
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
3 cm:n pala tuoretta inkivääriä
400 g paseerattua tomaattia
4 dl kookosmaitoa
1 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 pieni kuivattu chili murskattuna
1 tl suolaa
1 rkl palmu- tai fariinisokeria
2 rkl garam masalaa
2 dl paahdettuja cashewpähkinöitä
1 ruukku tuoretta korianteria hienonnettuna


Leikkaa liha isohkoiksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja hienonna hedelmäliha. Kuori ja hienonna inkivääri.

Kuumenna öljy isolla pannulla ja ruskista broilerikuutiot. Lisää pannulle hienonnetut ainekset ja paista välillä sekoittaen, kunnes ne vähän pehmenevät.

Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito ja mausteet sokeriin asti. Anna curryn kiehua hiljalleen, kunnes kana on kypsää ja kastike saonnut.

Lisää lopuksi garam masala ja pähkinät. Anna hautua hetki. Tarkista maku. Lisää hienonnettu korianteri vähän ennen tarjoilua.

/A

Aamukahvi (maidolla)

Riikka Pulkkisen Totta-kirjassa on seuraava kohta:

Keltaisessa lapussa on Matiaksen eilen kirjoittama kauppalista. "Kahvimaitoa" on viivattu kahdesti alle. Matias ei voi sietää aamuja, jolloin kahvimaito on loppunut.

Tästä tajusin, että minäkin inhoan herätä aamulla, jos tiedän, ettei jääkaapissa ole maitoa. On ihmisiä (kuten eräs, jonka kanssa asun ja elän), joita maidon loppuminen ei juuri haittaa. Sellaiset ihmiset sanovat huolemattomasti, että "noh, juodaan sitten mustana" tai "tänä aamuna keitän teetä". Toisten aamu on pilalla.
/E

Ei mikään perjantaipullo vaan perjantaipatonki

Vietin perjantai-illan yksin kotona, kun Tuomas oli soittamassa levyjä ja minä kipeänä. Hemmottelin itseäni ja tein suosikkiasiaani: luin hyvää kirjaa (Riikka Pulkkisen Totta, joka on muuten yllättävän hyvä) ja söin samalla leipiä sängyssä.
Eikä ihan mitä tahansa leipiä, vaan itsetehtyä patonkia!
Mulla on jo pitkään ollut leipähimous ja olen hamstrannut kaikenlaisia ihania jauhojakin viime päivinä kotiin. Tarkoitus oli itse asiassa tehdä spelttipatonkeja, mutta ohje oli sen verran hankala, että teinkin nämä Kotivinkin ohjeella.



Durumvehnäpatongit

(3 patonkia, varaa aikaa nostatukseen)

2 1/2 dl vettä
25 g hiivaa (eli yksi kuivahiiva)
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
noin 6 dl durumvehnäjauhoja
2 rkl öljyä

1) Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä vesi mikrossa ja lisää se jauhoseokseen. Alusta.
2) Lisää öljy ja vaivaa 10 min.
3) Peitä taikina liinalla ja anna kohota puoli tuntia.
4) Muotoile taikinasta jauhotetulla pöydällä kolme patonkia. Anna kohota noin tunti.
5) Jauhota patonkien pinta ja leikkaa viiltoja.
6) Kuumenna uuni 250 asteeseen. Pane uunin pohjalle pelti*, jossa on 2 dl vettä ja sulje luukku.
7) Avaa luukku, mutta varo höyryä. Nosta patonkipelti uunin keskitasolle. Alenna lämpö 225 asteeseen ja paista patonkeja 15-20 minuuttia.

Nuo ihanat lettujauhot sain muuten työkaverilta, paketti on supersöpö.
/E

Perustettaisko old school jätskibaari?

Ollaan joskus Annin kanssa mietitty, että jos saadaan yhtäaikaa burn out, perustetaan joku söpö pieni liike yhdessä. Ennen sen oli tarkoitus olla vintage-liike, mutta nykyään tuntuu, että meille voisi sopia paremmin joku ruokateemainen (kuten esimerkiksi suomalaisketju Sis. Deli, joka on kahden siskon ihana kahvilaketju).
Lontoossa käytiin jätskibaarissa, jonka jälkeen jäin miettimään, että myös vanhanajan jätskibaari voisi olla kiva idea. Mitäs tykkäisitte? Ainoa ongelma on se, että siellä pitäis kyllä olla jotain suolaistakin tarjolla, kun kerran musta on kyse!
/E

Suosikkimakuja

Olipas ihana päästä Lontoossa piipahtamaan yhteen kaikkien aikojen suosikkiruokapaikoistani, Wagamamaan. Konsepti on kyllä edelleekin (vuosien jälkeen) toimiva. Vaikka täytyy myöntää, että suu on nykyään tottunut muuallakin samantyylisiin aasialaisesta ruoasta muokattuihin herkkuruokiin eli ihan niin eksoottinen makumaailma Wagamama ei ole kuin silloin joskus vuonna 2002.
Silti: söin tofu-nuudelikeiton ja maut olivat juuri sellaisia kuin pitääkin.

Toinen suosikkini Lontoon-ajoilta oli sekin ennallaan eli take away -kasvisruokaa tarjoava The Grain Shop Portobello Roadilla. Harmikseni Mau Mau -baari sen sijaan on vaihtanut ilmeisesti omistajaa ja se näyttää nykyään diskopalloineen ihan samanlaiselta baarilta kuin mikä tahansa muukin baari. Sääli. Ennen Mau Mau oli niin kotoisa nahkasohvineen ja levysoittimineen.
/E

Minä ja Jamie

Eilen illalla Stanstedin lentokentällä huomattiin, että meillä on vielä muutama punta jäljellä. Niinpä marssin lehtihyllylle ja ajattelin, että ostanpas jonkun kivan ruokalehden. Kuin sattumalta käteeni osui tämä ihana Jamie-lehti (jota Suomessakin myydään ainakin Akateemisessa) ja kuin sattumalta se maksoi 3.99 puntaa ELI JUURI SEN VERRAN KUIN MULLA OLI PUNTIA JÄLJELLÄ. Uskomatonta, uskon että meidät on Jamie Oliverin kanssa tehty toisillemme.



Jamie on itse asiassa juuri sellainen ruokalehti, jota kaipaisin Suomeenkin (tästä asiasta on avauduttu jo moneen kertaan esimerkiksi Annin ja Päivin kanssa). Glorian Ruoka ja Viini on jotenkin niin korni ja Maku on vähän liian tylsä. Haluaisin juuri tämän tyylisen lehden, joka olisi kiva ulkoasultaan (Jamien paperi on aivan ihanaa!), ruoat kasvispainotteisia eivätkä superstailattuja. Jamie onnistuu tässä ihan täydellisesti, sen lukemisesta tulee hyvä mieli. Ja hyvä mieli on mun mielestä ruokalehdessä tärkeintä. Ainoa harmi ulkomaisissa ruokalehdissä on (hinnan lisäksi) se, etten jaksa ikinä tehdä ruokia, kun mitat pitäisi ensin kääntää meille sopiviksi.




Ihaninta on mun mielestä se, että kuvamaailma ei ole mitenkään fiini. Mukana on välillä ihan tavallisiakin ihmisiä. Mutta ruokakuvat näyttää siltikin siltä, että tekee mieli syödä ne paperilta.


/E